Kesä alkoi ja samalla naapureiden parvekeryyppäys, älämölö ja popitus

Vierailija kirjoitti:

Jos et kestä, niin muuta maalle. M28

Typerämpää kommenttia et olisi voinut kirjoittaa. 

Sinä olet vissiin sitäkin mieltä, että koulukiusaamisen uhrien pitää vaihtaa koulua mutta kiusaaja saa jäädä siihen kouluun, missä kiusaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahinta ovat kirkuvat riiviöt. Nuo kakarat juoksentelevat edestakaisin välillä talon etupuolella ja sitten takapuolella. Koko ajan rääkyvät kuin päätä revittäisiin irti. Vitutuskäyrä on katossa, vaikka kesä vasta alkamassa. Millä helvetillä noista pääsisi eroon. Miksei noita mölymahaperheitä lähetetä jonnekin valtameren saarelle keskenään kiljumaan, että saisi kunnon väki elää rauhallista elämää kotona kenenkään häiritseämättä.

Nykyään on minusta vähän lapsia. Itse olin 70 luvulla lapsi ja oltiin varmasti äänekkäämpiä kuin nykyiset. Ihan lukumääräisesti meitä sen ikäisiä oli enemmän kuin nykyisin. Mikä niissä lasten äänissä on niin kauheaa? Tai ylipäätään satunnaisissa äänissä? Yöllinen möykkääminen tietenkin eri asia mutta kait sitä päivällä saa kuulua elämisen ääniä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahinta ovat kirkuvat riiviöt. Nuo kakarat juoksentelevat edestakaisin välillä talon etupuolella ja sitten takapuolella. Koko ajan rääkyvät kuin päätä revittäisiin irti. Vitutuskäyrä on katossa, vaikka kesä vasta alkamassa. Millä helvetillä noista pääsisi eroon. Miksei noita mölymahaperheitä lähetetä jonnekin valtameren saarelle keskenään kiljumaan, että saisi kunnon väki elää rauhallista elämää kotona kenenkään häiritseämättä.

Moni taatusti ajattelee, että miksi sinua ei lähetetä metsään asumaan.

Tuttua boksissa. Muuta omakotitaloon. Niin minä tein. Naapureilla oli ikuinen vappu kesäisin. Rööki haisi, musiikki soi ja känniläisten älämölö kuului. Oikeesti omassa kiinteistössä on pal rauhallisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Kesä on vaan kerran vuodessa, talvi taas lähes jatkuvasti.

pitkä talvi, raskaat huvit

Ei kai, eikös kerrostalossa kaikki ole ihanaa, ei ole lumitöitä ja kaikki talot ovat hiljaisia ja mitä muuta saakaan lukea kun sanoo, että kerrostaloläävään en muuta edes kilon palasina. Kun olette sen paskan kodiksenne valinneet niin ei muuta kuin vastamelukuulokkeet korvilla jatkuvasti, ah ihanaa elämää.

Ai niin, meillä pihalle kuuluu linnunlaulu, aamulla tuossa touhusi robotti ruohoa leikaten. Muuta häiriötä ei ole.

Sisareni soitti kun tätä ketjua luin, hön asuu kerrostalossa ja sanoi, että tulee hulluksi naapureitten takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahinta ovat kirkuvat riiviöt. Nuo kakarat juoksentelevat edestakaisin välillä talon etupuolella ja sitten takapuolella. Koko ajan rääkyvät kuin päätä revittäisiin irti. Vitutuskäyrä on katossa, vaikka kesä vasta alkamassa. Millä helvetillä noista pääsisi eroon. Miksei noita mölymahaperheitä lähetetä jonnekin valtameren saarelle keskenään kiljumaan, että saisi kunnon väki elää rauhallista elämää kotona kenenkään häiritseämättä.

Nykyään on minusta vähän lapsia. Itse olin 70 luvulla lapsi ja oltiin varmasti äänekkäämpiä kuin nykyiset. Ihan lukumääräisesti meitä sen ikäisiä oli enemmän kuin nykyisin. Mikä niissä lasten äänissä on niin kauheaa? Tai ylipäätään satunnaisissa äänissä? Yöllinen möykkääminen tietenkin eri asia mutta kait sitä päivällä saa kuulua elämisen ääniä.

Rääkyminen ei ole "elämisen ääniä". Elämisen ääntä on vaikka se, että hakkaa halkoja tai leikkaa nurmikkoa puoli tuntia parin viikon välein tai käy suihkussa. Alituinen huutaminen ja kiljuminen ei ole elämisen ääntä.

Mikäkö siinä on niin kauheaa? No vaikkapa se, että ei ole minkäänlaista kotirauhaa. Ikkunoita ja ovia ei voi pitää auki ollenkaan, vaikka haluaisi tuulettaa tai viilentää asuntoa. Ja vaikka ikkunat ja ovet ovatkin kiinni, niin se kiljuminen kuuluu silti sisälle. Joutuu siis käyttämään korvatulppia omassa kotonaan siksi, että naapureiden riiviöt kiljuvat.

Meillä on kotipiha, mutta siinä ei saa olla rauhassa eikä voi esimerkiksi lukea tai ottaa torkkuja, kun riiviöt pomppivat trampoliinilla kymmenen metrin päässä ja huutavat kuin tapettavat.

Se siinä lasten metelöinnissä muun muassa on kauheaa, että se terrorisoi kotirauhan.

Toinen juttu on, että ne kakarat pomppivat tontin reunoilla ja joskus meidän pihallakin ja koko ajan juoksentelevat tai ajelevat polkupyörillä ikkunoittemme alla samalla tietysti huutaen kuin tapettavat.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai, eikös kerrostalossa kaikki ole ihanaa, ei ole lumitöitä ja kaikki talot ovat hiljaisia ja mitä muuta saakaan lukea kun sanoo, että kerrostaloläävään en muuta edes kilon palasina. Kun olette sen paskan kodiksenne valinneet niin ei muuta kuin vastamelukuulokkeet korvilla jatkuvasti, ah ihanaa elämää.

Ai niin, meillä pihalle kuuluu linnunlaulu, aamulla tuossa touhusi robotti ruohoa leikaten. Muuta häiriötä ei ole.

Sisareni soitti kun tätä ketjua luin, hön asuu kerrostalossa ja sanoi, että tulee hulluksi naapureitten takia.

Juu, ei kärsi sanoa, että oma valinta kun keräsin on muuttanut, alkaa kauhea listaus miten hirveästi on töitä omakotitalossa ja kallista ja sitä ja tätä ja tuota. Naurattaa aina ne listat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahinta ovat kirkuvat riiviöt. Nuo kakarat juoksentelevat edestakaisin välillä talon etupuolella ja sitten takapuolella. Koko ajan rääkyvät kuin päätä revittäisiin irti. Vitutuskäyrä on katossa, vaikka kesä vasta alkamassa. Millä helvetillä noista pääsisi eroon. Miksei noita mölymahaperheitä lähetetä jonnekin valtameren saarelle keskenään kiljumaan, että saisi kunnon väki elää rauhallista elämää kotona kenenkään häiritseämättä.

Moni taatusti ajattelee, että miksi sinua ei lähetetä metsään asumaan.

Joo, noiden kirkuvien hirviöiden vanhemmat ovat erittäin itsekästä sakkia. Heillä on oikeuksia terrorisoida toisten rauhaa, mutta toisilla ei ole mitään oikeuksia rauhaan. Heidän mielestään metsään pitäisi muuttaa sellaisten, jotka ovat hiljaa ja toivoisivat, että muutkaan eivät metelöisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahinta ovat kirkuvat riiviöt. Nuo kakarat juoksentelevat edestakaisin välillä talon etupuolella ja sitten takapuolella. Koko ajan rääkyvät kuin päätä revittäisiin irti. Vitutuskäyrä on katossa, vaikka kesä vasta alkamassa. Millä helvetillä noista pääsisi eroon. Miksei noita mölymahaperheitä lähetetä jonnekin valtameren saarelle keskenään kiljumaan, että saisi kunnon väki elää rauhallista elämää kotona kenenkään häiritseämättä.

Nykyään on minusta vähän lapsia. Itse olin 70 luvulla lapsi ja oltiin varmasti äänekkäämpiä kuin nykyiset. Ihan lukumääräisesti meitä sen ikäisiä oli enemmän kuin nykyisin. Mikä niissä lasten äänissä on niin kauheaa? Tai ylipäätään satunnaisissa äänissä? Yöllinen möykkääminen tietenkin eri asia mutta kait sitä päivällä saa kuulua elämisen ääniä.

Rääkyminen ei ole "elämisen ääniä". Elämisen ääntä on vaikka se, että hakkaa halkoja tai leikkaa nurmikkoa puoli tuntia parin viikon välein tai käy suihkussa. Alituinen huutaminen ja kiljuminen ei ole elämisen ääntä.

Mikäkö siinä on niin kauheaa? No vaikkapa se, että ei ole minkäänlaista kotirauhaa. Ikkunoita ja ovia ei voi pitää auki ollenkaan, vaikka haluaisi tuulettaa tai viilentää asuntoa. Ja vaikka ikkunat ja ovet ovatkin kiinni, niin se kiljuminen kuuluu silti sisälle. Joutuu siis käyttämään korvatulppia omassa kotonaan siksi, että naapureiden riiviöt kiljuvat.

Meillä on kotipiha, mutta siinä ei saa olla rauhassa eikä voi esimerkiksi lukea tai ottaa torkkuja, kun riiviöt pomppivat trampoliinilla kymmenen metrin päässä ja huutavat kuin tapettavat.

Se siinä lasten metelöinnissä muun muassa on kauheaa, että se terrorisoi kotirauhan.

Toinen juttu on, että ne kakarat pomppivat tontin reunoilla ja joskus meidän pihallakin ja koko ajan juoksentelevat tai ajelevat polkupyörillä ikkunoittemme alla samalla tietysti huutaen kuin tapettavat.

Minä asun keskustassa rivitalossa pikkukaupungissa, minulla on iso terassi, kesällä nukun päivät joka päivä terassilla riippumatossa, ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos et kestä, niin muuta maalle. M28

Maalla pärisee traktorit, mopot, ruohonleikkurit, moottorisahat ym ja usko tai älä, niin myös maalla kuunnellaan musiikkia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahinta ovat kirkuvat riiviöt. Nuo kakarat juoksentelevat edestakaisin välillä talon etupuolella ja sitten takapuolella. Koko ajan rääkyvät kuin päätä revittäisiin irti. Vitutuskäyrä on katossa, vaikka kesä vasta alkamassa. Millä helvetillä noista pääsisi eroon. Miksei noita mölymahaperheitä lähetetä jonnekin valtameren saarelle keskenään kiljumaan, että saisi kunnon väki elää rauhallista elämää kotona kenenkään häiritseämättä.

Nykyään on minusta vähän lapsia. Itse olin 70 luvulla lapsi ja oltiin varmasti äänekkäämpiä kuin nykyiset. Ihan lukumääräisesti meitä sen ikäisiä oli enemmän kuin nykyisin. Mikä niissä lasten äänissä on niin kauheaa? Tai ylipäätään satunnaisissa äänissä? Yöllinen möykkääminen tietenkin eri asia mutta kait sitä päivällä saa kuulua elämisen ääniä.

Rääkyminen ei ole "elämisen ääniä". Elämisen ääntä on vaikka se, että hakkaa halkoja tai leikkaa nurmikkoa puoli tuntia parin viikon välein tai käy suihkussa. Alituinen huutaminen ja kiljuminen ei ole elämisen ääntä.

Mikäkö siinä on niin kauheaa? No vaikkapa se, että ei ole minkäänlaista kotirauhaa. Ikkunoita ja ovia ei voi pitää auki ollenkaan, vaikka haluaisi tuulettaa tai viilentää asuntoa. Ja vaikka ikkunat ja ovet ovatkin kiinni, niin se kiljuminen kuuluu silti sisälle. Joutuu siis käyttämään korvatulppia omassa kotonaan siksi, että naapureiden riiviöt kiljuvat.

Meillä on kotipiha, mutta siinä ei saa olla rauhassa eikä voi esimerkiksi lukea tai ottaa torkkuja, kun riiviöt pomppivat trampoliinilla kymmenen metrin päässä ja huutavat kuin tapettavat.

Se siinä lasten metelöinnissä muun muassa on kauheaa, että se terrorisoi kotirauhan.

Toinen juttu on, että ne kakarat pomppivat tontin reunoilla ja joskus meidän pihallakin ja koko ajan juoksentelevat tai ajelevat polkupyörillä ikkunoittemme alla samalla tietysti huutaen kuin tapettavat.

Minä asun keskustassa rivitalossa pikkukaupungissa, minulla on iso terassi, kesällä nukun päivät joka päivä terassilla riippumatossa, ihanaa.

Kunhan vaan ei naapuriisi muuta lapsiperhettä ja trampoliinia ilmaannu riippumattosi taakse...

Onneksi minulla on oma hirsihuvila 30 minuutin ajomatkan päässä kaupungista niin saan grillata ja saunoa rauhassa ilman köyhien ulinaa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minulla on oma hirsihuvila 30 minuutin ajomatkan päässä kaupungista niin saan grillata ja saunoa rauhassa ilman köyhien ulinaa.

Ei köyhät mikään ongelma ole. Kakaraperheet on ongelma.

Ihmiset eivät taida kaikki tietää, että vähän hiljempäänkin tapahtuvat keskustelut parvekkeilla kantautuvat muille parvekkeille tai jopa kadulle jos talo on ihan tien vieressä. Sama ilmiö puheen kantaumisesta, kun istuu mökkisaaren rannan tuntumassa ja ohi ajaa vene jossa ihmiset keskustelevat.

Aurinkoisia päiviä ei ole jatkuvasti. Kohta ketään ei kiinnosta istua parvekkeella.

Vierailija kirjoitti:

Kesällä rillataan ja ryypätään parvekkeillakin. Siinä tutustuu naapureihin samalla. Ihan parasta on kun naapurin loma osuu eri aikaan. Sitä kateellisen naamaa kun aukaisee aamulla kaljan parvekkeella. Huomenta ja hyvää työpäivää tässä lomapäiviä. Oikein odottaa jo kesää.

Ei kaljaa kannata aamulla naapurin silmien alla avata. Naapurihan tajuaa, että sinulla on krapula tai sitten olet hankkimassa huomiseksi krapulaa. Kun naapuri tulee töistä kotiin, sinä olet tillin tallin. Seuraavana aamuna sinä teet krapuloissasi kuolemaa, ja naapuri nauraa sinulle paskaisesti. 

Oletko ajatellut käydä heittämässä naapurit parvekkeelta? Ei kai mikään laki sano, että naapurin on oltava parvekkeella ryyppäämässä ja popittamassa, eikä esim. parvekkeen alla kallo halki ja suolet pitkin pihoja.

Pasifistina en tietenkään kehota ketään väkivaltaan, mutta yleisesti noin ottaen naapurit kannattaa suosiolla sysätä puhtaanapitolaitoksen ongelmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahinta ovat kirkuvat riiviöt. Nuo kakarat juoksentelevat edestakaisin välillä talon etupuolella ja sitten takapuolella. Koko ajan rääkyvät kuin päätä revittäisiin irti. Vitutuskäyrä on katossa, vaikka kesä vasta alkamassa. Millä helvetillä noista pääsisi eroon. Miksei noita mölymahaperheitä lähetetä jonnekin valtameren saarelle keskenään kiljumaan, että saisi kunnon väki elää rauhallista elämää kotona kenenkään häiritseämättä.

Nykyään on minusta vähän lapsia. Itse olin 70 luvulla lapsi ja oltiin varmasti äänekkäämpiä kuin nykyiset. Ihan lukumääräisesti meitä sen ikäisiä oli enemmän kuin nykyisin. Mikä niissä lasten äänissä on niin kauheaa? Tai ylipäätään satunnaisissa äänissä? Yöllinen möykkääminen tietenkin eri asia mutta kait sitä päivällä saa kuulua elämisen ääniä.

Rääkyminen ei ole "elämisen ääniä". Elämisen ääntä on vaikka se, että hakkaa halkoja tai leikkaa nurmikkoa puoli tuntia parin viikon välein tai käy suihkussa. Alituinen huutaminen ja kiljuminen ei ole elämisen ääntä.

Mikäkö siinä on niin kauheaa? No vaikkapa se, että ei ole minkäänlaista kotirauhaa. Ikkunoita ja ovia ei voi pitää auki ollenkaan, vaikka haluaisi tuulettaa tai viilentää asuntoa. Ja vaikka ikkunat ja ovet ovatkin kiinni, niin se kiljuminen kuuluu silti sisälle. Joutuu siis käyttämään korvatulppia omassa kotonaan siksi, että naapureiden riiviöt kiljuvat.

Meillä on kotipiha, mutta siinä ei saa olla rauhassa eikä voi esimerkiksi lukea tai ottaa torkkuja, kun riiviöt pomppivat trampoliinilla kymmenen metrin päässä ja huutavat kuin tapettavat.

Se siinä lasten metelöinnissä muun muassa on kauheaa, että se terrorisoi kotirauhan.

Toinen juttu on, että ne kakarat pomppivat tontin reunoilla ja joskus meidän pihallakin ja koko ajan juoksentelevat tai ajelevat polkupyörillä ikkunoittemme alla samalla tietysti huutaen kuin tapettavat.

Minä asun keskustassa rivitalossa pikkukaupungissa, minulla on iso terassi, kesällä nukun päivät joka päivä terassilla riippumatossa, ihanaa.

Kunhan vaan ei naapuriisi muuta lapsiperhettä ja trampoliinia ilmaannu riippumattosi taakse...

Sä ajattelit lasten sitten jaksavan hyppiä täysillä huutaen sen kahdeksan tuntia putkeen, hokien samaa asiaa kerta toisensa jälkeen ja pandoran soidessa taustalla? Niin ja vielä illalla-yöllä? Näin ne känninaapurit kerrostalossa tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahinta ovat kirkuvat riiviöt. Nuo kakarat juoksentelevat edestakaisin välillä talon etupuolella ja sitten takapuolella. Koko ajan rääkyvät kuin päätä revittäisiin irti. Vitutuskäyrä on katossa, vaikka kesä vasta alkamassa. Millä helvetillä noista pääsisi eroon. Miksei noita mölymahaperheitä lähetetä jonnekin valtameren saarelle keskenään kiljumaan, että saisi kunnon väki elää rauhallista elämää kotona kenenkään häiritseämättä.

Nykyään on minusta vähän lapsia. Itse olin 70 luvulla lapsi ja oltiin varmasti äänekkäämpiä kuin nykyiset. Ihan lukumääräisesti meitä sen ikäisiä oli enemmän kuin nykyisin. Mikä niissä lasten äänissä on niin kauheaa? Tai ylipäätään satunnaisissa äänissä? Yöllinen möykkääminen tietenkin eri asia mutta kait sitä päivällä saa kuulua elämisen ääniä.

Rääkyminen ei ole "elämisen ääniä". Elämisen ääntä on vaikka se, että hakkaa halkoja tai leikkaa nurmikkoa puoli tuntia parin viikon välein tai käy suihkussa. Alituinen huutaminen ja kiljuminen ei ole elämisen ääntä.

Mikäkö siinä on niin kauheaa? No vaikkapa se, että ei ole minkäänlaista kotirauhaa. Ikkunoita ja ovia ei voi pitää auki ollenkaan, vaikka haluaisi tuulettaa tai viilentää asuntoa. Ja vaikka ikkunat ja ovet ovatkin kiinni, niin se kiljuminen kuuluu silti sisälle. Joutuu siis käyttämään korvatulppia omassa kotonaan siksi, että naapureiden riiviöt kiljuvat.

Meillä on kotipiha, mutta siinä ei saa olla rauhassa eikä voi esimerkiksi lukea tai ottaa torkkuja, kun riiviöt pomppivat trampoliinilla kymmenen metrin päässä ja huutavat kuin tapettavat.

Se siinä lasten metelöinnissä muun muassa on kauheaa, että se terrorisoi kotirauhan.

Toinen juttu on, että ne kakarat pomppivat tontin reunoilla ja joskus meidän pihallakin ja koko ajan juoksentelevat tai ajelevat polkupyörillä ikkunoittemme alla samalla tietysti huutaen kuin tapettavat.

Minä asun keskustassa rivitalossa pikkukaupungissa, minulla on iso terassi, kesällä nukun päivät joka päivä terassilla riippumatossa, ihanaa.

Kunhan vaan ei naapuriisi muuta lapsiperhettä ja trampoliinia ilmaannu riippumattosi taakse...

Sä ajattelit lasten sitten jaksavan hyppiä täysillä huutaen sen kahdeksan tuntia putkeen, hokien samaa asiaa kerta toisensa jälkeen ja pandoran soidessa taustalla? Niin ja vielä illalla-yöllä? Näin ne känninaapurit kerrostalossa tekee.

Tavalla tai toisella lapsiperheet terrorisoivat naapureiden kotirauhaa jokseenkin tauotta klo 8 ja 21 välillä - eli käytännössä koko päivän.