Kuinka usein rukoilet?
Kasvoin tapaluterilaisessa perheessä, jossa opetettiin ilta- ja ruokarukoukset. Olen eronnut kirkosta, mutta jonkunlainen lapsenusko on kai silti tallella. Nykyään rukoilen silloin kun on elämässä tulee vastoinkäymisiä, joskus monta kertaa päivässä ja välillä menee viikkoja ilman että rukoilen kertaakaan. Lähetän joskus myös esirukouspyynnön seurakuntaan netin kautta, koska tuntuu helpottavalta ajatella että muut rukoilee puolestani.
Kuinka usein te muut palstalaiset rukoilette?
Kommentit (120)
Älä vain rukoile, anna elämäsi Jeesukselle, saat rakkausyhteyden häneen. Aloita syntien tunnustamisella ja parannuksenteolla.
Rukoilen joka päivä.
Silloin kun siltä tuntuu, en mitenkään säännöllisesti. Ei se minusta perampaa ihmistä tee mutta välillä vähän antaa lohdutusta kun on vaikeita hetkiä.
Kirkosta eronneena joka ilta kiitän päivästäni.En siis rukoile vain huonoina päivinä.
Ei todellakaan ole mitään tapauskovaisuutta rukoilla päivittäin! Hyvä jos kerran vuodessa joulukirkossa.
Rukoilun vaikutusta on lukemattomia kertoja tutkittu tieteellisesti. Aina lopputulos on sama: rukoilulla ei ole havaittavaa vaikutusta.
Viimeksi "rukoilin" vuonna 2019 kun ajoin vanhaa autoani romimiehelle että se kestäisi sinne asti.
Joka päivä, illalla ennen kuin nukahdan - ehkä tiedostamattomasti myös, koska loppujen lopuksi se on Henki joka rukoilee puolestani.
"Henki itse rukoilee puolestanne lukemattomin huokauksin." (Noinkohan se meni...)
P.S. En kuulu minkään uskonnon piiriin.
Joka päivä, koska koen sen rauhoittavaksi. Olen ateisti, mutta se on vähän sellainen mindfullness-mantra.
Silloin kun en saa unta. Olen huomannut, että kun vetää läpi pari kertaa isämeidän, herran siunauksen ja lapsuuden iltarukouksen ( ei sitä missä sanotaan, sijaltain jos en nousekaan tai aamulla jos en herääkään), mieli rahoittuu, ja nukahtaa. Ilmeisesti ne toimivat vähän meditaation tavoin, kun on niille lapsena ehdollistunut.
Silllä tavalla kuin Raamatussa kehotetaankin eli kaikissa tilanteissa. Rukous on arkista puhetta Jumalan suuntaan pitkin päivää, eikä joku kaava, suoritus tai litania, mitä valitettavasti kaikissa seurakunnissa harrastetaan, kun ollaan yhdessä koolla.
Hyvä kun Ap vielä rukoilet. Se juuri on sitä suhdetta Jumalan kanssa. Seurakunnassa voi sitten sen lisäksi käydä opetuksen, rakentumisen ja palvelemisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Rukoilun vaikutusta on lukemattomia kertoja tutkittu tieteellisesti. Aina lopputulos on sama: rukoilulla ei ole havaittavaa vaikutusta.
Oli tai on, mutta joillekin rukoileminen tuo lohtua.
Rukoilen viikoittain (yleensä maanantaisin, niin viikko lähtee käyntiin). En tosin rukoile kristittyjen Jumalaa vaan omia jumaliani. T. Wicca
En rukoile. Muistan menneisyysdestä kun rukoilin ja päinvastoin kävi , kuin pyysin.
En edes omasta puolestani rukoillut silloin
Satua koko homma
"Rukoilun vaikutusta on lukemattomia kertoja tutkittu tieteellisesti. Aina lopputulos on sama: rukoilulla ei ole havaittavaa vaikutusta."
Niin, koska tutkimuksissa sekoitetaan toiveet ja rukous. Rukoukset toteutuvat ainoastaan, kun ne ovat Isän mielen mukaisia ja uskossa rukoiltuja, ei siis mitään anna minulle miljoona tai käskyrukouksia poista syöpä. Rukous on parhaimmillaan keskustelua Isän kanssa, ei rutiininomainen litania.
Joka päivä rukoilen! Se jotenkin helpottaa oloa. Rukoilusta on tullut minulle päivittäinen tapa aloittaa päivä.
En koskaan. Rippileirillä taisin vakavissani kokeilla, mutta tuntui aivan idioottihommalta hamuta jonkun isäprojektion perään omassa mielessä niin jäi sitten kertakokeiluun.
Introspektiota voi minusta harrastaa paremmin ilman näitä taikauskonäkökulmia sotkemassa.
Vierailija kirjoitti:
Rukoilun vaikutusta on lukemattomia kertoja tutkittu tieteellisesti. Aina lopputulos on sama: rukoilulla ei ole havaittavaa vaikutusta.
Ssaatana käyttää tiedettä apuvälineenä Jumalaa vastaan. Sen takia sieltä suunnalta ei voi koskaan tulla Jumalaa ja kristinuskoa puoltavia tutkimustuloksia.
Olen kirkossa töissä ei-hengellisessä viestintätyössä. En rukoile koskaan. Se ei tule mieleeni edes hädän hetkellä.
Olisihan se kiva uskoa, mutta minulla ei ole mitään yhteyttä yliluonnolliseen. Kuulun kirkkoon enkä edes voisi erota siitä virkani vaatimusten takia. Eläkkeelle jäädessäni eroan ammattiyhdistyksestä ja kirkosta.
Suunnilleen samoin kuin ap. Jotkut tuttavani pyytävät minulta esirukousta. Teen niin kuin he pyytävät.