Miksi oman kokonsa näkee niin eri tavoin kuin muut?
Olen lihonut. En tajunnut kuinka paljon ennen kuin menin Lindexiin ostamaan farkkuja. Mitkään farkut eivät mahtuneet päälle! Oli pakko mennä Prismaan ja ostaa farkut kokoa XXL.
Nyt toki on jo muutosvaihde päällä syömisten suhteen, mutta haluaisin kysyä onko teille mulle käynyt näin? Mulle muutos tapahtui yhden talven aikana. Vielä marraskuussa olin huomattavasti hoikempi. Liikun kyllä kokoajan paljon, mutta selkeästi annoskoot ovat aivan liian suuret.
Kommentit (27)
Palstamammat on kaikki hoikkia kaunottaria, tuskin osaavat neuvoa sinua.
Mulla on noin 20kg ylipainoa, mutta en jotenkin tajua sitä. Kai siihen tottuu ajan myötä kun se hitaasti hiipii. Sit just sovituskopissa tai valokuvista totuus paljastuu....
Itsekin aloittanut nyt laihduttamisen. Jotain on tehtävä!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on noin 20kg ylipainoa, mutta en jotenkin tajua sitä. Kai siihen tottuu ajan myötä kun se hitaasti hiipii. Sit just sovituskopissa tai valokuvista totuus paljastuu....
Itsekin aloittanut nyt laihduttamisen. Jotain on tehtävä!
No tämä! Kun kaivan jotain vanhoja vaatteita kaapista niin kauhistelen kuinka pieniä ne ovat. Siis kokoa L.
:-D Ok, olen pitkä, mutta ei Large silti mikään pieni koko ole.
Ap
Olen vältellyt valokuvissa esiintymistä jo pitkään. Elämä on kivempää niin
-valas-
Olen 159cm. ja 57kg. Kesään mennessä piti laihduttaa vähintään neljä kiloa. Ei ole onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Olen 159cm. ja 57kg. Kesään mennessä piti laihduttaa vähintään neljä kiloa. Ei ole onnistunut.
Sähän olet ihan normaalipainoinen! Painu ulos nauttimaan kesästä vaikka jäätelön kera. Turhaan murehdit painoasi!
Vierailija kirjoitti:
Anorektikot taas usein näkevät itsensä lihavina, vaikka olisivat pelkkää luuta ja nahkaa. Kun katson itseäni peilistä, näen selkeästi erottuvan vyötärön. Onhan siinä rasvaa päällä, mutta mikään omena en edelleenkään ole. Totuus tuli esiin vaatekaupassa.
Ap
Mä näen kyllä itseni liian laihana. Olen jo tottunut siihen, miten jotkut ihmiset tuijottaa kadulla/ kaupassa ja osa tulee jopa kommentoimaan, miten ruma olen. Tiedän kyllä, kiitos. Kroonistunutta sairautta on vaikea selättää, hakekaa apua ajoissa.
En tiedä. Mä olen 171 cm ja 65 kg. Mies valittaa, kun nykyään otan liikunnat kevyemmin. Ennen lasta olin 58 kg ja treenasin 5 kertaa viikossa raskaasti. Vähän ärsyttää, kun ite oon vain tyytyväinen, että nykyään on edes jonkinlaiset rinnat, vaikka vaatekoko on toki muutenkin kasvanut. Olen myös tyytyväinen kevyeempään liikuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on noin 20kg ylipainoa, mutta en jotenkin tajua sitä. Kai siihen tottuu ajan myötä kun se hitaasti hiipii. Sit just sovituskopissa tai valokuvista totuus paljastuu....
Itsekin aloittanut nyt laihduttamisen. Jotain on tehtävä!
No tämä! Kun kaivan jotain vanhoja vaatteita kaapista niin kauhistelen kuinka pieniä ne ovat. Siis kokoa L.
:-D Ok, olen pitkä, mutta ei Large silti mikään pieni koko ole.
Ap
Hauska. Mä taas tänä aamuna kaivoin kaapista housut jotka näytti (edelleen) mun silmään aivan tajuttoman valtavilta, mutta niin vaan ne ei päällä sitten olekaan yhtään isot.
Ja mulla siis on ollut pitkään ihan tuo sama, etten näe omaa kokoani oikein peilistä. Tosin sen verran tässä on muuttunut, että nyt on jotenkin silmät auenneet ja lisäksi tätä nykyä mä tunnen oman kokoni.
Ja se ei tunnu yhtään hyvältä vaan hankalalta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mä olen 171 cm ja 65 kg. Mies valittaa, kun nykyään otan liikunnat kevyemmin. Ennen lasta olin 58 kg ja treenasin 5 kertaa viikossa raskaasti. Vähän ärsyttää, kun ite oon vain tyytyväinen, että nykyään on edes jonkinlaiset rinnat, vaikka vaatekoko on toki muutenkin kasvanut. Olen myös tyytyväinen kevyeempään liikuntaan.
Hah, oli ennen ensimmäistä raskautta saman kokoinen. Vuodet ovat tuoneet kiloja sinne 66kg pintaan. Tämän kokoisena tuntuu et on just hyvä, ei liian laiha ja vähän muotoa+rinnat hyvät. Liikun myös aktiivisesti. Kun katson kuvia ennen raskautta näytän mielestäni aivan liian laihakta, tikulta 😅 En halua olla enää niin hoikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Mä olen 171 cm ja 65 kg. Mies valittaa, kun nykyään otan liikunnat kevyemmin. Ennen lasta olin 58 kg ja treenasin 5 kertaa viikossa raskaasti. Vähän ärsyttää, kun ite oon vain tyytyväinen, että nykyään on edes jonkinlaiset rinnat, vaikka vaatekoko on toki muutenkin kasvanut. Olen myös tyytyväinen kevyeempään liikuntaan.
Hah, oli ennen ensimmäistä raskautta saman kokoinen. Vuodet ovat tuoneet kiloja sinne 66kg pintaan. Tämän kokoisena tuntuu et on just hyvä, ei liian laiha ja vähän muotoa+rinnat hyvät. Liikun myös aktiivisesti. Kun katson kuvia ennen raskautta näytän mielestäni aivan liian laihakta, tikulta 😅 En halua olla enää niin hoikka.
Juu. Ja ei enää palele yhtä paljon. Harmi tietty, että vaatteita on jäänyt pieniksi. Ja tuo vaativa perfektionistimies. No, siinähän vaatii. Treenatkoon itse vaikka 25/7, jos huvittaa.
Mulle kävi raskauden jälkeen noin, sitä on vielä siinä vanhassa mentaliteetissa ja on ikäänkuin sokea lihavuudelleen. Ainut mikä muuttuu on se, että muut ihmiset ympärillä alkavat näyttää kumman laihoilta
Vierailija kirjoitti:
Mulla on noin 20kg ylipainoa, mutta en jotenkin tajua sitä. Kai siihen tottuu ajan myötä kun se hitaasti hiipii. Sit just sovituskopissa tai valokuvista totuus paljastuu....
Itsekin aloittanut nyt laihduttamisen. Jotain on tehtävä!
Sama täällä, painoa on tullut lisää niin pikkuhiljaa etten tajua itsekään miten isokokoinen olen, enkä oikein peilistäkään huomaa painonnousua. Jotkut sanoo että eivät käytä enää vaakaa, että on helpompaa pudottaa painoa kun ei kyttää sitä koko ajan eikä tule painetta yms. No minun on pakko tarkistaa paino kerran viikossa kun en muuten tajua onko noussut vai laskenut vai pysynyt samana.
Kehorauha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anorektikot taas usein näkevät itsensä lihavina, vaikka olisivat pelkkää luuta ja nahkaa. Kun katson itseäni peilistä, näen selkeästi erottuvan vyötärön. Onhan siinä rasvaa päällä, mutta mikään omena en edelleenkään ole. Totuus tuli esiin vaatekaupassa.
ApMä näen kyllä itseni liian laihana. Olen jo tottunut siihen, miten jotkut ihmiset tuijottaa kadulla/ kaupassa ja osa tulee jopa kommentoimaan, miten ruma olen. Tiedän kyllä, kiitos. Kroonistunutta sairautta on vaikea selättää, hakekaa apua ajoissa.
Mikä on sun bmi?
Kysyn vain koska mietin omaa kokoani. Melko hoikka myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on noin 20kg ylipainoa, mutta en jotenkin tajua sitä. Kai siihen tottuu ajan myötä kun se hitaasti hiipii. Sit just sovituskopissa tai valokuvista totuus paljastuu....
Itsekin aloittanut nyt laihduttamisen. Jotain on tehtävä!
No tämä! Kun kaivan jotain vanhoja vaatteita kaapista niin kauhistelen kuinka pieniä ne ovat. Siis kokoa L.
:-D Ok, olen pitkä, mutta ei Large silti mikään pieni koko ole.
ApHauska. Mä taas tänä aamuna kaivoin kaapista housut jotka näytti (edelleen) mun silmään aivan tajuttoman valtavilta, mutta niin vaan ne ei päällä sitten olekaan yhtään isot.
Ja mulla siis on ollut pitkään ihan tuo sama, etten näe omaa kokoani oikein peilistä. Tosin sen verran tässä on muuttunut, että nyt on jotenkin silmät auenneet ja lisäksi tätä nykyä mä tunnen oman kokoni.
Ja se ei tunnu yhtään hyvältä vaan hankalalta.
Mulla käy tissiliivien kanssa noin, ja tämä ei ole nyt mitään kehuskelua tai humble bragia. Kun katselen liivejäni ja sitten rintojani, en tajua miten ne (mun silmissä ainakin) suht keskikokoiset tissit täyttää ne kupit. Mies välillä on laittanut vitsinä sen liivien kuppiosan päähänsä ja se on sille ihan sopiva😒
Mä näen itseni usein hirveän isona ja kömpelönä, toisinaan taas ihan sopusuhtaisena. Töissä kaikki sanoo hoikaksi. Olen 168cm/64kg, aika keskikokoinen kai. Mahassa on kyllä fläsää ihan liikaa.
Omien lastensa äitien kehoja tai valittua liikuntamuotoa negatiivisesti kommentoivat miehet on kyllä niin ällöttäviä. Pahoittelen teidän puolesta oikeasti.
Mäkin koen tollaista kokosokeutta! Oon pudottanut painoa ja joskus tuntuu että näytän ihan samalta kuin ennen sitä, vaikka vaatteet istuu ihan erilailla. Joskus taas musta tuntuu tosi hoikalta, kunnes näen jossain julkisella paikalla heijastavan pinnan ja näytänkin taas tosi isolta ja ikävä kyllä, se vaikuttaa mielialaan pitkäksi aikaa.
Käytän vaakaa ja stressaankin siitä tosi paljon, jos paino nousee, mutta en saa sitä nykyään enää laskuun.
Mä taas pidän itseäni hirveänä mörssärinä, kun olen pitkä ja harteikas 175/60. Välillä palaan todellisuuteen, kun näen itseni jonkun toisen vieressä peilistä tai ikkunan heijastuksesta, ja tajuan että näytän todella hoikalta.
Se kun näet muutoksen reaaliajassa niin silmä tottuu hiljalleen paisumiseen. Vaatemuotikin on nykyään oversizea, joten ei pieneksi jäävät vaatteetkaan ala puristamaan ja kertomaan muutoksesta.
Anorektikot taas usein näkevät itsensä lihavina, vaikka olisivat pelkkää luuta ja nahkaa. Kun katson itseäni peilistä, näen selkeästi erottuvan vyötärön. Onhan siinä rasvaa päällä, mutta mikään omena en edelleenkään ole. Totuus tuli esiin vaatekaupassa.
Ap