Lue keskustelun säännöt.
Miksi oman kokonsa näkee niin eri tavoin kuin muut?
12.05.2023 |
Olen lihonut. En tajunnut kuinka paljon ennen kuin menin Lindexiin ostamaan farkkuja. Mitkään farkut eivät mahtuneet päälle! Oli pakko mennä Prismaan ja ostaa farkut kokoa XXL.
Nyt toki on jo muutosvaihde päällä syömisten suhteen, mutta haluaisin kysyä onko teille mulle käynyt näin? Mulle muutos tapahtui yhden talven aikana. Vielä marraskuussa olin huomattavasti hoikempi. Liikun kyllä kokoajan paljon, mutta selkeästi annoskoot ovat aivan liian suuret.
Kommentit (27)
Ihan sama homma. Koronavuosina tuli noin +10kg joiden kanssa olen nyt taistellut, siinäkin alkupainossa oli jo pari ylimääräistä päällä. Hämää, kun minnulla on kuitenkin erottuva vyötärö, jonka ympärys ei ole mahdottomasti kasvanut. Mutta kun käännyn sivuttain peiliin ja varsinkin kun rentoutan vatsan...
Noh, nyt olen sen verran tapellut, että 6 kiloa on kadonnut. Mutta sama matka vielä normaalipainon rajaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama homma. Koronavuosina tuli noin +10kg joiden kanssa olen nyt taistellut, siinäkin alkupainossa oli jo pari ylimääräistä päällä. Hämää, kun minnulla on kuitenkin erottuva vyötärö, jonka ympärys ei ole mahdottomasti kasvanut. Mutta kun käännyn sivuttain peiliin ja varsinkin kun rentoutan vatsan...
Noh, nyt olen sen verran tapellut, että 6 kiloa on kadonnut. Mutta sama matka vielä normaalipainon rajaan....
Just niin tuo, että edestäpäin näyttää vielä ihan suht ookoolta ja vaan vähän lihoneelta, mutta kun kääntyy sivuttain niin voi morjens mikä etureppu siinä retkottaakaan. Vastaavanlainen on varmasti monilla normipainoisilla joskus raskauden puolivälin jälkeen.. great.
Ja sitten ei tosiaan istu mikään vaate päälle vaan kaikki kinnaa ja kiertyy päällä vaikka sitä tilaa olisi liikaakin sitten toisaalla.
En tiedä, mutta sen sijaan sen tiedän tätä nykyä erittäin hyvin miksi niin moni ylipainoinen on pahalla päällä.
Miten edes voisi olla neutraali _saati sitten hyvä_ fiilis, kun omassa kropassa on näin hankala olla ja tuntuu, ettei itseään enää jaksa edes kantaa vaan sitä valuu vain enemmän ja enemmän kasaan?
Kiitos kaikille kivoista kommenteista! Ja tuo housujen valtavuus... Siellä Lindexillä otin niitä isompia farkkuja ja aattelin, että nää on kyllä varmaan jo liian isoja. Mitä vielä! En saanut vetskaria kiinni. Prisman teltat istuivat jalkaani napakasti. :-D Ja rintaliiviostoksilla ihmettelin jokin aika sitten, että miten taas suurempi koko? MIksi rintaliivien koot kutistuvat vuosi vuodelta? - Syy taisi sittenkin olla muun kropan mukana pullistunut poveni.
Pakko yrittää ottaa huumorilla kun ei muutakaan voi. Paitsi tietysti pienentää niitä annoskokoja.
Ap
Mun aivot luulee että painan sen mitä ennen lapsia, eli n.60 mutta totuus on vallan muuta.
Ei sitä vaan osaa aivot hyväksyä kun on joskus ollut ihan toisen kokoinen ja sellaiseksi itsensä on määritellyt ja sellaisena itsensä aina nähnyt. On tää hullu homma, mutta sokea sitä on kyllä omalle koolle.
Mikäs siihen auttais kun kuvitelma itsestä mielen syövereissä on koko s ja totuus xl.
En ymmärrä miten tuosta vanhasta kuvitelmasta tai omakuvasta voi päästää irti.
Miten sen saa pois päästä?
En halua sitä, haluan vaan tuntea oloni hyväksi, ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kun näet muutoksen reaaliajassa niin silmä tottuu hiljalleen paisumiseen. Vaatemuotikin on nykyään oversizea, joten ei pieneksi jäävät vaatteetkaan ala puristamaan ja kertomaan muutoksesta.
Tuo totta vielä ,kun usein muutkin lähipiirissä lihoo niin helposti sokeutuu asialle.
En tiedä ja varsinkaan sitä en tajua, että miksi se oma koko ei näy esim joulukuussa tai huhtikuussa, mutta sitten näin toukokuussa se näkyykin? Ja varsinkin tuntuu. Vuodesta toiseen.
Viime kesänä päätin, että ensi (eli tänä) vuonna en enää välitä peilikuvastani vaan panen lyhyempää lahjetta ja t-paitaa ihan heti kelien lämmetessä enkä enää yhtään yritä kärvistellä takki päällä pitkissä lahkeissa ja saada suunnilleen lämpöhalvausta jos kerran on kesäkeli.
Nyt sitten tänään tein sen enkä oikeasti edes piitannut siltä miltä näytän (tai miettinyt mitä muut mahtaa ajatella), mutta nytpä en sitten jotenkin voinutkaan enää teeskennellä tai huijata itseäni, etteikö olo tässä kropassa olisi ihan kauhea. Kävin reilun 1.5h:n lenkillä ja joka hetki tunsin kuinka "hallitsematon" mun kroppa on ja kuinka köntys mä olen. Sitten kun oikein yritin keskittyä hyvään ryhtiin, vetää vatsaa tiukaksi ja olkapäitä alas ja taakse niin tuntui kuin olisin joku tinasotilas tai nielaissut seipään. (mojova lisä-ärsytys vielä siitä, että tunsin oloni aivan super-uhkeaksi).
Lisäksi tuntui etten osaa edes kävellä enää, jos pidän hyvää ryhtiä vaan sitten olisi pitänyt pystyä keskittymään myös siihen kävelemiseen joka tuntui lähinnä siltä kuin jalat olisi ihan voimattomat ja hallitsemattomat.
Sinänsä siis tuo lenkki oli mulle ihan normimittainen, mutta jotenkin kyllä oli nautinto kaukana vaikka kuinka olikin kiva sää. Kaiken hyvän lisäksi nyt sitten särkee sekä lapojen väliä ja olkapäätä että toista polvea.
Meneeköhän siihen kauan, että tämä ilmeisen virheasennon (joka siis on ihan koko kropassa) saa oikaistuksi..