Pettynyt työelämään - pelkkää pätkätyökierrettä

Tärkeämpi kysymys on, onko sinulla miestä?

Vierailija kirjoitti:

Tärkeämpi kysymys on, onko sinulla miestä?

Ei. Olen hetero.

En tiedä miksi vastaat omaan kysymykseesi, mutta olen kyllä naimisissa ja jaan vuokrakämpän aviomieheni kanssa. Minun epäsäännölliset tulot vaikuttavat häneen mm. siten, että hän joutuu ottamaan päävastuun säästämisestä omistusasuntoon ja työttömyysjaksoina vastuun koko taloudesta.

Tein myös 8 vuotta pätkätöitä. Välillä oli 6 kk sopimus ja välillä 2 viikon. Kertaakaan en ollut sairaslomalla tai muuten pois töistäkään mutta en saanut parempaa sopimusta. Olin yhdellä samalla työnantajalla 10 kertaa raksatöissä. 2-8 viikkoa kerralla. En jaksanut sitten enää enkä ole ottanut pätkätöitä enää vastaan.

8 vuoden aikana minulla oli myös 25 eri työnantajaa. Pätkätöitä vaan tein koska ajattelin että kyllä sieltä parempi sopimus tulee vielä. Ei tullut ja sitten kyllästyin..

Minä olen tehnyt pätkätöitä nyt yli 10 vuotta, keikkojen pituus alkaen 6 tuntia. Pisimmät jaksot työllistettynä, se on minulle jo etuoikeus.

Tällä hetkellä en enää jaksa näitä pätkiä. Talous ei ole pilalla, vaikka tulot ovat epäsäännölliset. Asun halvasti vuokralla ja kulutan todella vähän. Syy, miksi en ole töissä, on se että pätkäläisenä minut jätettiin töissä kaiken ulkopuolelle: ei kunnon ohjeistusta töihin, ei tietoa seuraavasta päivästä eikä aina edes tästä päivästä, muut eivät jutelleet mulle työpaikalla, joten olin eristynyt, yksinäinen ja jäin vaille töissä tarpeellisia tietoja. Tietenkin pikkujoulut, työpaikan retket, koulutukset, tykypäivät ym. kaikki oli vain vakituisille ja pitkäaikaisille sijaisille. Kuulin usein, kun muut hehkutti niistä etukäteen ja jälkeenpäin.

Mieli ei vain kestä, vaikka yksin taloudellisen epävarmuuden kesti näihin asti. Kyllä mua siellä töissä tarvittiin eikä sinne välttämättä saa ketään tilalle ainakaan montaa kertaa. Työ sinänsä oli ihan ok.

Että tyhjän päälle pitäis rakentaa tulevaisuutta ja lapsiakin pitäis uutterasti maailmaan pusertaa. Mutta ei puhettakaan mistään pysyvästä tai vakaasta tai edes turvallisuuden tunteen varjostakaan. Mahti yhdistelmä, ei mitään ristiriitaa?

Tästä langasta löytyy syitä miksi yksi sukupolvi käyttäytyy vähemmän kunnioittavasti työpaikoilla: työelämä ei kunnioita heitä juuri mitenkään.

Tein laitoshuoltajan töitä yli 2 vuotta putkeen samalle työnantajalle. Työsopimuksia kertyi lähemmäs 60 kpl.

Uusi määräaikainen sopimus tehtiin edellisen loputtua. Lopulta nostin kytkintä ja vaihdoin työnantajaa. Nyt vakityössä eri alalla ja tyytyväinen.

Ennen kuin kukaan sanoo niksi et ollut yhteydessä ammattiliittoon niin tiedoksi, että olinkin. Pääluottamusmiehen mukaan työsopimuksia saa olla useita niin kauan, kun löytyy hyväksyttävä syy ja niitä syitä riitti.

Sitten suomessa on vielä paljon näitä, jotka suhtautuvat työhön lähes uskonnollisen hurmoksen kaltaisella paatoksella,  ja joita kutsunkin työ-uskovaisiksi, ja jotka eivät saata käsittää että työ-jumalassaan voisi koskaan olla jotain vialla.

Olet vastuussa naapureiden yhtiölainoista

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009335165.html

Ymmärrän päätöksesi. Kuulostaa hurjalta määrältä työnantajia! Pätkätyöhommista tulee kyllä helposti masennus ja arvottomuuden tunne.

Vierailija kirjoitti:

Tein laitoshuoltajan töitä yli 2 vuotta putkeen samalle työnantajalle. Työsopimuksia kertyi lähemmäs 60 kpl.

Uusi määräaikainen sopimus tehtiin edellisen loputtua. Lopulta nostin kytkintä ja vaihdoin työnantajaa. Nyt vakityössä eri alalla ja tyytyväinen.

Ennen kuin kukaan sanoo niksi et ollut yhteydessä ammattiliittoon niin tiedoksi, että olinkin. Pääluottamusmiehen mukaan työsopimuksia saa olla useita niin kauan, kun löytyy hyväksyttävä syy ja niitä syitä riitti.

Kuulostaa ihan hullulta määrältä sopimuksia!

Sama fiilis. Mä kaipaan elämääni just sitä "tylsää arkea" eli pysyvyyttä niin työpaikan kuin työajankin suhteen. Nämä pätkätyöt sekä epäsäännölliset työajat saa mut hulluksi. 

Mä kaipaan vapaita viikonloppuja, selkeää 5pv töitä+2pv vapaalla- rytmiä ja etenkin sitä, että työpäivä alkaa ja päättyy samaan aikaan. 

Monesti mietin, että noinkohan se yksi iso syy mielenterveysongelmien kasvulle on just tässä, että jatkuvasti vaan useamman elämässä on kaikki silppua ja pätkää. Niin työ kuin ihmissuhteetkin eikä elämässä ole minkäänlaista vakautta ja pysyvyyttä edes näiden perusasioiden suhteen.

Vähemmästäkin sitä elimistö on stressitilassa.

Vierailija kirjoitti:

Sama fiilis. Mä kaipaan elämääni just sitä "tylsää arkea" eli pysyvyyttä niin työpaikan kuin työajankin suhteen. Nämä pätkätyöt sekä epäsäännölliset työajat saa mut hulluksi. 

Mä kaipaan vapaita viikonloppuja, selkeää 5pv töitä+2pv vapaalla- rytmiä ja etenkin sitä, että työpäivä alkaa ja päättyy samaan aikaan. 

Monesti mietin, että noinkohan se yksi iso syy mielenterveysongelmien kasvulle on just tässä, että jatkuvasti vaan useamman elämässä on kaikki silppua ja pätkää. Niin työ kuin ihmissuhteetkin eikä elämässä ole minkäänlaista vakautta ja pysyvyyttä edes näiden perusasioiden suhteen.

Vähemmästäkin sitä elimistö on stressitilassa.

Ihan varmasti tuo on yksi iso syy! Turvallisuudentunne on kaikilla elämän osa-alueilla koko ajan uhattuna.

Eikö ole laitonta että työnantaja antaa vain lyhyitä sopimuksia vaikka 10-20 kertaa. Joskus luin lehdestä että työnantaja tuomittiin korvauksiin kun oli monen vuoden ajan tehnyt työntekijän kanssa vain lyhyitä työsopimuksia.

Ei mulla muuta kirjoitti:

Eikö ole laitonta että työnantaja antaa vain lyhyitä sopimuksia vaikka 10-20 kertaa. Joskus luin lehdestä että työnantaja tuomittiin korvauksiin kun oli monen vuoden ajan tehnyt työntekijän kanssa vain lyhyitä työsopimuksia.

Yleensä nämä pätkätyöläiset ovat nuoria aikuisia, jotka ovat vielä uransa alussa.

Yritä siinä pätkätyökierteessä sitten maksaa opintolainaa pois, perustaa perhettä ja ostaa omaa asuntoa.

Mielestäni työelämästä pitäisi tehdä kannustavampaa ja helpompaa nuorille.

Suurinosa yliopiston tutkinnoistakaan ei edes sisällä työharjoittelua tai mitään sellaista tietotaitoa mitä tämän päivän yritykset hakevat.

Kyllä yliopiston tutkintoihin sisältyy harjoittelu, mutta ei se työllistymistä takaa. Monet työpikat käyttävät myös surutta hyväkseen halpoja harjoittelijoita. Kuitenkaan vakinaisesta paikasta noissa lafkoissa on aivan turha haaveilla.

Itsellä sama fiilis, mutta vähän eri syystä. Olen ollut samassa työpaikassa 13 vuotta. Ensimmäiset kolme vuotta meni ihan ookoosti, mutta sen jälkeen olen pikkuhiljaa alkanut vihaamaan työtäni ja työnantajaani, jonka henkilöstöpolitiikka vastaa marketin pyöröovia. Henkilöstön hyvinvointiin panostus nolla, otetaan uudesta tekijästä kaikki irti, kunnes se palaa loppuun tai irtisanoutuu. Sitten vaan uutta tekijää etsimään.

Toimitusjohtajamme sanoi eräässä "koulutus"tilaisuudessa taannoi, että jos ei muutokset miellytä, niin tiedätte mistä ovi löytyy. Tämä päätyi lehtiotsikoihinkin, kun samassa tilaisuudessa jaettiin työntekijöitä värikoodeilla ja jaettiin potkujakin. Sama tj siellä edelleen paistattelee ja pokaa jotain palkintoja alan edistämisestä. Juupajuu.

Hain pitkään muita töitä ja päädyin aloittamaan maisteriopinnot, koska mitään järkevää ei vaan löytynyt. Olen tehnyt hitaasti tutkintoa työn ohella ja nyt olisi ajankohtaista etsiä harkkapaikka tai uuden alan töitä. Kaikisya halemistani paikoista on tullut sähköposti "valitettavasti valinta ei tällä kertaa osunut sinuun". Pelkästään harkkapaikan löytäminen tuntuu jo sulalta mahdpttomuudelta. En tiedä miten muka pääsen vakihommiin uudelle alalle.

Itse oon kärsinyt vuosia aivan jäätävästä ahdistuksesta, joutunut niiden takia sairaslomillekin, kun olen jumissa vihaamassani työpaikassa. En pysty jättäytyä tyhjän päälle, joten en halua irtisanoutuakaan. Kaikki on niin hemmetin kallista, että jollain pitää elää. Että näinkin päin voi olla aiva hemmetin kamalaa elämä. On se vakipaikka, mutta ei mitään muuta haluaisi, kuin sieltä pois.

On tämä nykytyöelämä jotain aivan jäätävää. En yhtään ihmettele, että jää ne perheet perustamatta. Niin jää varmasti minullakin, kun olen tässä ahdistus ja masennusloukussa.

Nyt on työvoimapula.

Sen kun kävelee vain töin kun osaajista on joka alalla huutava pula!