Kannattaako 39-vuotiaana enää edes yrittää lasta?
Onko niin epätodennäköistä ja niin paljon kohonneita riskejä että jättäisitte sikseen? Luomuna yritetty useamman vuoden, vikat hetket lähteä julkisille hoitoihin mutta arveluttaa, kannattaako ollenkaan.
Kommentit (139)
Miksei kannattaisi. Aika moni saa lapsia vielä tuossa iässä. Oma äitini sai lapsensa 39- ja 41-vuotiaana. Hyvin meni raskaudet ja me lapset olemme terveitä.
Olen tehnyt 2 lasta yli 40v iässä ja ei mitään ongelmaa paitsi toki muutama varhainen (kemiallinen raskaus jne) keskenmeno. Mutta raskaudet ja muut meni hyvin ja terveet lapset. Mutta mulla oli jo aiemmin lapsia eli on helpompaa tulla uudelleen raskaaksi kuin saada esikoinen. Jos ei tärppää niin jo 6kk sisään sitten tutkimuksiin.
Jos todella haluaa lapsen, niin ei ole liian myöhäistä.
Kannattaa jos lapsia haluaa.
Sain omani 41, 43 ja 46-vuotiaana.
Paneminenhan on kivaa. Ei muuta kuin niin usein touhuatte kuin mahdollista. Jos sitten pulla alkaa uunissa kypsymään, niin sehän on vain plussaa.
Sain lapsen 39 vuotiaana, lahjakkaan ihmisen.
Suurin ekoteko on jättää lapset tekemättä.
Saara ja Aabraham olivat liki sata, kun lisääntyivät. Tosin silloin elettiinkin puolta kauemmin, joten olivat sen ajan mittapuulla vasta keski-iässä.
Tietysti kannattaa. Mikäs tuossa nyt on ongelma? Hoitojen kautta mekin saatiin pyörä pyörimään. Seuraavat kaksi tulikin sitten helposti luomuna ilman sirkustemppuja.
Ei. Lapsesi on parhaassa (pahimmassa) teini-iässä kun olet itse jo eläkkeen kynnyksellä. Jotkut varmaan jaksaa, vaikeahan sitä on ennustaa missä kunnossa on silloin ?
Sijaisperheistä ja tukiperheistä on valtava pula.
Ei nyt enää tuossa iässä kannata.
Olen saanut toisen ja kolmannen lapsen 40+ ikäisenä. Raskaudet sujuivat hyvin ja lapset ovat terveitä. Ehditte vielä!
Vierailija kirjoitti:
Ei. Lapsesi on parhaassa (pahimmassa) teini-iässä kun olet itse jo eläkkeen kynnyksellä. Jotkut varmaan jaksaa, vaikeahan sitä on ennustaa missä kunnossa on silloin ?
Miten se on automaattisesti huonompi olla teinille äiti hyväkuntoisena ja verrattain varakkaana viisikymppisenä kuin vaikka pahimpia ruuhkavuosia elävänä kolmikymppisenä? Omat vanhempani saivat kolme lasta nuorina, joten teini-ikäni oli taloudellisen niukkuuden ja vanhempien kiireen ja stressin värittämää. En varsinaisesti suosittele.
Itse yritin vähän nuorempana kerran. Lapsen saaminen ei ollut itselleni niin tärkeää, joten päätin, että en vietä elämääni toivoen jotain, josta en tiedä saanko koskaan, odottaen ja pettyen, kaikki rahani sijoittaen (kävin yksityisellä, julkisella olisi ollut tuolloin aika hidasta ja mielestäni myös kankeaa eteneminen).
Välillä olen toki miettinyt, että olisiko sittenkin pitänyt, mutta nyt se todellakin on myöhäistä. En kyllä oikein osaa kaivata mitään, mitä minulla ei ole koskaan ollutkaan.
Mutta jokaisella on niin eri tilanne tämän suhteen; olen aina sanonut, että jos tämä piti jollekulle käydä (lapsettomuus), niin mieluummin itselleni, kuin jollekulle toiselle, jolle lapsen saaminen on todella tärkeää. (Vaikka tottakai tiedän, että minun lapsettomuuteni ei ketään toista todellisuudessa lapsettomuudelta pelasta).
Maailmassa on aivan liikaa ihmisiä.
No, monet ensisynnyttäjät olivat jo silloin kun itse synnytin, yli 40-vuotiaita, naisten ensisynnytysikähän on noussut jatkuvasti. Eli tuskin sille estettä on, jos tahto löytyy.