Tinder on nykyään täynnä ENM-porukkaa. Mietin pitäisikö alkaa tykkäillä heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oletpa onnistunut kyllä kerrassaan omituisia miehiä löytämään, jos tuollaista on tapahtunut useamman kerran.

Jep, tämä sai trollitutkani värähtämään.

Itse olen ollut jo 10 vuotta monisuhteinen ja vaikka tämä parisuhdemuoto onkin yleistynyt huomasti, ei meitä vielä ihan ylettömän paljoa ole, että joku kuvio voisi toistua merkittävän useasti.

Kai teitä nyt sentään enemmän kuin kolme pariskuntaa on? ;)

Tämä aloituksessa kuvaamani tilanne tapahtui vuonna 2001.

ap

Vierailija kirjoitti:

Haluaisiko joku avata tätä kuviota vähän, eli miten toimii käytännössä jos tapaan vaikka Tinderissä tällaisen miehen joka on "eettisesti monisuhteinen". Onko silloin ok varmistaa tältä ensisijaiselta puolisolta että suhde on ok? Vai onko siinä ideana että pidetään nämä kaikki suhteet erillään ikään kuin salassa kuitenkin?

Minä olen eettisesti monisuhteinen. Pitäisin varoitusmerkkinä, jos tällainen varmistaminen ei olisi toiselle osapuolelle ok. Toinen huono merkki on, jos seksuaaliterveydestä keskustelu ei suju.

En näe moraalista estettä sille, että ryhtyisit enm-suhteisiin. Oma eettinen linjani on, että pyrin kommunikoimaan mahdollisimman rehellisesti -se ei tarkoita mitään tilitysmaratoneja. Oma kokemukseni on, että kommunikointi on ehkä avoimempaa ja helpompaa kuin monosuhteissa, ei kuitenkaan tietenkään mikään patenttiratkaisu kaikkiin ongelmiin.

N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisiko joku avata tätä kuviota vähän, eli miten toimii käytännössä jos tapaan vaikka Tinderissä tällaisen miehen joka on "eettisesti monisuhteinen". Onko silloin ok varmistaa tältä ensisijaiselta puolisolta että suhde on ok? Vai onko siinä ideana että pidetään nämä kaikki suhteet erillään ikään kuin salassa kuitenkin?

Minä olen eettisesti monisuhteinen. Pitäisin varoitusmerkkinä, jos tällainen varmistaminen ei olisi toiselle osapuolelle ok. Toinen huono merkki on, jos seksuaaliterveydestä keskustelu ei suju.

En näe moraalista estettä sille, että ryhtyisit enm-suhteisiin. Oma eettinen linjani on, että pyrin kommunikoimaan mahdollisimman rehellisesti -se ei tarkoita mitään tilitysmaratoneja. Oma kokemukseni on, että kommunikointi on ehkä avoimempaa ja helpompaa kuin monosuhteissa, ei kuitenkaan tietenkään mikään patenttiratkaisu kaikkiin ongelmiin.

N

Ap tässä. Onko sinun suhteessasi pohdittu sitä mahdollisuutta, että toinen päätyykin kuvailemaani tilanteeseen ja haluaa erota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mainitsemasi miehen ongelma ollut monisuhteisuus vaan se tuuliviirimäisyys. Hän olisi samanlainen yksiavioisessa suhteessa ollessaan.

Olen itsekin monisuhteinen ja ihan normaali, rationaalinen ihminen.

Oletan, että et siis ole koskaan rakastunut sivukumppaniin niin päätä pahkaa, että muut suhteesi olisivat päättyneet tai vaarantuneet?

Itse olen ollut useamman kerran hieman vastaavassa tilanteessa, vaikka en ole millään tavalla yrittänyt saada näitä miehiä lopettamaan suhteitaan. En ole pitänyt edes mahdollisena että he harkitsisivat sellaista. Olen ajatellut että juttumme kestää aikansa ja loppuu sitten kun en halua enää olla kolmantena pyöränä, mutta siinä kohtaa jokunen mies olisikin ollut ennemmin lähdössä minun matkaani kuin jäänyt entiseen suhteeseensa.

Osaatko edes teoriassa kuvitella tällaista tilannetta ja onko sinulla toimintasuunnitelmaa sen varalle että näin kävisi?

ap

En oikein osaa kuvitella rakastuvani keneenkään niin, että harkintakykyni jotenkin radikaalisti heikkenisi. Mielestäni myöskään ei ole estettä sille, että romanttisia tunteita on useiden ihmisten kanssa samaan aikaan. Eivät ne kilpaile keskenään.

Juuri näin tämä aloituksessakin kuvattu mies itseään kuvaili. Entäpä jos käykin jotain sellaista, mitä et ole osannut ennalta kuvitella? 

Kerron esimerkkinä siitä, miten itse ajattelen pettämisestä. Minun ei yleensä tee mieli muita kuin omaa kumppania, ei edes pitkässä suhteessa (pisimmät suhteeni: 6 ja 13 vuotta). Pidän itseäni ns. vaivattomasti yksiavioisena. Minulla on lisäksi korkea moraali ja lähden parisuhteeseen vain sellaisen miehen kanssa, jota kunnioitan paljon. Vaikka siis joskus teoriassa tekisi mielikin seksiä jonkun muun kanssa, en voi kuvitellakaan että käytännössä sellaiseen sortuisin.

Tästä huolimatta minulla on suunnitelma sellaisen tilanteen varalle, että löydänkin itseni tilanteesta jossa tekee mieli ja tuntuu vaikealta olla etenemättä asiassa. En ajattele olevani erehtymätön ja voivani ennalta tietää mitä kaikkea elämässä tulee vastaan. Siksi olen huomioinut myös epätodennäköisiltä tuntuvat skenaariot ja miettinyt miten niissä toimin.

No, joka tapauksessa, kysymykseni sinulle olisi että onko mielestäsi eettisesti ihan ok jos en kieltäydy kontakteista poly-ihmisten suuntaan, kunhan olen omasta monogamiastani rehellinen?

ap

Entä jos käy jotain odottamatonta? No, jos mieleni mistä tahansa syystä muuttuu niin, että en halua enää jatkaa jotain romanttista suhdetta, niin sitten tietysti lopetan sen. Niin toimisin tietysti myös monogamisessa suhteessa, ja niin odotan kumppaneidenikin toimivan. Ei kai siinä sen kummempaa.

Tietenkin sinun on ok tapailla, ketä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisiko joku avata tätä kuviota vähän, eli miten toimii käytännössä jos tapaan vaikka Tinderissä tällaisen miehen joka on "eettisesti monisuhteinen". Onko silloin ok varmistaa tältä ensisijaiselta puolisolta että suhde on ok? Vai onko siinä ideana että pidetään nämä kaikki suhteet erillään ikään kuin salassa kuitenkin?

Minä olen eettisesti monisuhteinen. Pitäisin varoitusmerkkinä, jos tällainen varmistaminen ei olisi toiselle osapuolelle ok. Toinen huono merkki on, jos seksuaaliterveydestä keskustelu ei suju.

En näe moraalista estettä sille, että ryhtyisit enm-suhteisiin. Oma eettinen linjani on, että pyrin kommunikoimaan mahdollisimman rehellisesti -se ei tarkoita mitään tilitysmaratoneja. Oma kokemukseni on, että kommunikointi on ehkä avoimempaa ja helpompaa kuin monosuhteissa, ei kuitenkaan tietenkään mikään patenttiratkaisu kaikkiin ongelmiin.

N

Ap tässä. Onko sinun suhteessasi pohdittu sitä mahdollisuutta, että toinen päätyykin kuvailemaani tilanteeseen ja haluaa erota?

Tiedän ihmisen, joka on halunnut lähteä polysuhteesta ja ryhtyä yksiavioiseksi.

Olemme puhuneet ensimmäisen kumppanini kanssa, että mitään ei koskaan voi tietää täysin varmasti. Haluamme myös kumpikin olla yhdessä, kunnes kuolema erottaa. Kuten yksiavioisessakaan suhteessa, tulevaisuutta ei voi hakata kiveen. Minulla on tässä suhteessa turvallisempi olo kuin koskaan aiemmin, ja kumppanini sanoo samaa.

Emme ole aivan nuoria. Puhuimme avoimesta/monisuhteen mahdollisuudesta alusta asti, ja vieressämme asiaa käytäntöön otimme todella hitaasti ja huomioimme toisiamme paljon.

Lähes kaikki miehet on polymiehiä. Toiset julkisesti ja useimmat salaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisiko joku avata tätä kuviota vähän, eli miten toimii käytännössä jos tapaan vaikka Tinderissä tällaisen miehen joka on "eettisesti monisuhteinen". Onko silloin ok varmistaa tältä ensisijaiselta puolisolta että suhde on ok? Vai onko siinä ideana että pidetään nämä kaikki suhteet erillään ikään kuin salassa kuitenkin?

Minä olen eettisesti monisuhteinen. Pitäisin varoitusmerkkinä, jos tällainen varmistaminen ei olisi toiselle osapuolelle ok. Toinen huono merkki on, jos seksuaaliterveydestä keskustelu ei suju.

En näe moraalista estettä sille, että ryhtyisit enm-suhteisiin. Oma eettinen linjani on, että pyrin kommunikoimaan mahdollisimman rehellisesti -se ei tarkoita mitään tilitysmaratoneja. Oma kokemukseni on, että kommunikointi on ehkä avoimempaa ja helpompaa kuin monosuhteissa, ei kuitenkaan tietenkään mikään patenttiratkaisu kaikkiin ongelmiin.

N

Ap tässä. Onko sinun suhteessasi pohdittu sitä mahdollisuutta, että toinen päätyykin kuvailemaani tilanteeseen ja haluaa erota?

Tiedän ihmisen, joka on halunnut lähteä polysuhteesta ja ryhtyä yksiavioiseksi.

Olemme puhuneet ensimmäisen kumppanini kanssa, että mitään ei koskaan voi tietää täysin varmasti. Haluamme myös kumpikin olla yhdessä, kunnes kuolema erottaa. Kuten yksiavioisessakaan suhteessa, tulevaisuutta ei voi hakata kiveen. Minulla on tässä suhteessa turvallisempi olo kuin koskaan aiemmin, ja kumppanini sanoo samaa.

Emme ole aivan nuoria. Puhuimme avoimesta/monisuhteen mahdollisuudesta alusta asti, ja vieressämme asiaa käytäntöön otimme todella hitaasti ja huomioimme toisiamme paljon.

Kuulostaa hyvältä. Kiitos kommentistasi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mainitsemasi miehen ongelma ollut monisuhteisuus vaan se tuuliviirimäisyys. Hän olisi samanlainen yksiavioisessa suhteessa ollessaan.

Olen itsekin monisuhteinen ja ihan normaali, rationaalinen ihminen.

Oletan, että et siis ole koskaan rakastunut sivukumppaniin niin päätä pahkaa, että muut suhteesi olisivat päättyneet tai vaarantuneet?

Itse olen ollut useamman kerran hieman vastaavassa tilanteessa, vaikka en ole millään tavalla yrittänyt saada näitä miehiä lopettamaan suhteitaan. En ole pitänyt edes mahdollisena että he harkitsisivat sellaista. Olen ajatellut että juttumme kestää aikansa ja loppuu sitten kun en halua enää olla kolmantena pyöränä, mutta siinä kohtaa jokunen mies olisikin ollut ennemmin lähdössä minun matkaani kuin jäänyt entiseen suhteeseensa.

Osaatko edes teoriassa kuvitella tällaista tilannetta ja onko sinulla toimintasuunnitelmaa sen varalle että näin kävisi?

ap

En oikein osaa kuvitella rakastuvani keneenkään niin, että harkintakykyni jotenkin radikaalisti heikkenisi. Mielestäni myöskään ei ole estettä sille, että romanttisia tunteita on useiden ihmisten kanssa samaan aikaan. Eivät ne kilpaile keskenään.

Juuri näin tämä aloituksessakin kuvattu mies itseään kuvaili. Entäpä jos käykin jotain sellaista, mitä et ole osannut ennalta kuvitella? 

Kerron esimerkkinä siitä, miten itse ajattelen pettämisestä. Minun ei yleensä tee mieli muita kuin omaa kumppania, ei edes pitkässä suhteessa (pisimmät suhteeni: 6 ja 13 vuotta). Pidän itseäni ns. vaivattomasti yksiavioisena. Minulla on lisäksi korkea moraali ja lähden parisuhteeseen vain sellaisen miehen kanssa, jota kunnioitan paljon. Vaikka siis joskus teoriassa tekisi mielikin seksiä jonkun muun kanssa, en voi kuvitellakaan että käytännössä sellaiseen sortuisin.

Tästä huolimatta minulla on suunnitelma sellaisen tilanteen varalle, että löydänkin itseni tilanteesta jossa tekee mieli ja tuntuu vaikealta olla etenemättä asiassa. En ajattele olevani erehtymätön ja voivani ennalta tietää mitä kaikkea elämässä tulee vastaan. Siksi olen huomioinut myös epätodennäköisiltä tuntuvat skenaariot ja miettinyt miten niissä toimin.

No, joka tapauksessa, kysymykseni sinulle olisi että onko mielestäsi eettisesti ihan ok jos en kieltäydy kontakteista poly-ihmisten suuntaan, kunhan olen omasta monogamiastani rehellinen?

ap

Entä jos käy jotain odottamatonta? No, jos mieleni mistä tahansa syystä muuttuu niin, että en halua enää jatkaa jotain romanttista suhdetta, niin sitten tietysti lopetan sen. Niin toimisin tietysti myös monogamisessa suhteessa, ja niin odotan kumppaneidenikin toimivan. Ei kai siinä sen kummempaa.

Tietenkin sinun on ok tapailla, ketä haluat.

Kiitos sinullekin vastauksesta.

Minä luulen, että jostain syystä en ole tavannut teidän kaltaisianne pareja, jotka pystyvät hyväksymään sen ajatuksen ettei polyamoria tuo vapautusta elämän epävarmuudesta. Olen ehkä siksi kokenut syyllisyyttä ollessani osapuolena näissä tilanteissa, että polysuhteen päättymisen tai häiriintymisen riski on minulle vaikuttanut alusta asti melko todelliselta (minkä olen joskus myös suoraan sanonut), kun taas suhteen osapuolet ovat lukkiutuneet siihen kantaan että mitään riskiä ei ole. Kun oma arvioni on osoittautunut oikeaksi, olen jäänyt miettimään olisiko pitänyt vain perääntyä hyvän sään aikana, kun kerran "tiesin" miten tilanne päättyy.

Toisaalta oman elämän jättäminen elämättä siksi että voisin suojella jonkun toisen parisuhdetta on aika överi ratkaisu.

Opin tästä keskustelusta nyt ainakin sen, että teidänkin tavallanne ajattelevia pareja on olemassa!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oletpa onnistunut kyllä kerrassaan omituisia miehiä löytämään, jos tuollaista on tapahtunut useamman kerran.

Jep, tämä sai trollitutkani värähtämään.

Itse olen ollut jo 10 vuotta monisuhteinen ja vaikka tämä parisuhdemuoto onkin yleistynyt huomasti, ei meitä vielä ihan ylettömän paljoa ole, että joku kuvio voisi toistua merkittävän useasti.

Selvitysten perusteella eettinen monisuhteisuus on useimmiten vaihe, josta siirrytään takaisin yksiavioisiin suhteisiin jollain aikavälillä. Jos lasket mukaan nekin ihmiset, jotka ovat elämässään aiemmin olleet monisuhteisia, saat jo paljon suuremman joukon vs. tällä hetkellä monisuhteiset. Mikään uusi ilmiöhän tämä ei ole, vaan vapaata rakkautta on harrastettu avoimesti jo ainakin 1970-luvulta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ongelma on siis se, että hän pelkää rikkovansa muiden polyamorisia suhteita 😅 No kai sitä tuommoisestakin saa ongelman aikaiseksi, jos oikein yrittää.

Entäpä jos sanot näille miehille, että etsit kevyttä suhdetta, mutta et halua osaksi polyamorista parisuhdetta. Simple as that.

Näin olen aina toiminutkin. Silti tulokset ovat olleet kuvatun kaltaisia. Miehillä on ensin kovat puheet suhteensa kestävyydestä ja siitä että osaavat pitää minun kanssani kuvion kevyenä. Kunnes eivät sitten yhtäkkiä osaakaan.

Kaipa minun pitäisi oppia ajattelemaan, että se ei ole minun ongelmani.

ap 

Niin juuri - miksi se olisi sinun ongelmasi? Noissa suhteissa on voinut olla muita ongelmia, joiden vuoksi ovat päättyneet, ja mies on yrittänyt tehdä sinuun vaikutuksen sanoen, että jätti kumppanin sinun vuoksesi. Toki näin on voinut ollakin, mutta tarkoitan sitä, että koska et tiedä toisten ihmisten suhteista ikinä kaikkea, ei kannata alkaa niitä miettiä ja analysoida eikä ainakaan sekoittaa omia tunteitaan eikä etenkään syyllisyydentuntoja niihin. Jokainen tekee itse omat valintansa, ja jos sanot miehelle, että etsit vain kevyttä suhdetta, on miehen oma ongelma, jos alkaa ruikuttaa sinulta jotain enemmän. Ja tuohan tarkoittaa vain sitä, että mies joko ei kuuntele tai sisäistä mitä sanot tai sitten ei kunnioita sinun toivettasi - en sellaisen miehen takia omaa mielenrauhaani menettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oletpa onnistunut kyllä kerrassaan omituisia miehiä löytämään, jos tuollaista on tapahtunut useamman kerran.

Olen alkanut ajatella että osalle polyamoria olisi jonkinlainen eron kevyempi vaihtoehto. Siis kun ero olisi kuitenkin henkisesti raskas ja taloudellisestikin haastava prosessi, niin valitaan ennemmin siirtyä avoimeen suhteeseen. Kenenkään ei tarvitse muuttaa ja hankkia omaa asuntoa, ja eron aiheuttamia kielteisiä tunteita ei tarvitse kohdata ja käsitellä.

Sitten kun tällainen henkilö tapaa jonkun ja rakastuu kenties kovemmin kuin siihen alkuperäiseen kumppaniin, johon sitoutuminen on jo valmiiksi heikkoa (vaikka itselle muuta uskotellaankin), niin siinä vaiheessa viitsitään alkaa sitten eroakin tekemään.

"Kätevää" tässä on sekin, että ei tarvitse hetkeäkään elää yksin suhteiden välissä. Psykologian näkökulmasta tämä on ongelmallista, koska se eron prosessointi ja oman identiteetin hahmottaminen eron jälkeen ei ole mikään turha asia jonka voi noin vain skipata. Jos se jää kokonaan väliin, niin seuraavassa suhteessa on edessä monta sellaista vaikeutta, jotka olisi voitu välttää olemalla itselleen rehellisempi.

ap

Voihan se joillekin näinkin olla, mutta entä sitten? Jos kumpikin mieluummin valitsee tuon kuin eron kertalaakista, niin silloin se ehkä sopii heille. En ole itse poly, mutta uskoisin, että siinäkin porukassa on todella monenlaista porukkaa. Jos varsinainen suhde on ohi, niin eiköhän asia tule silti käsiteltyä, vaikka ei suoraan erottaisikaan. Itse olen eronnut, mutta olen hyvin läheisissä väleissä eksäni kanssa. Ei ole ollut tarvetta poistaa häntä kokonaan elämästäni - ja meillä on lapsia, joten eipä se olisi viisastakaan.

Vähän ohis, mutta... Mitä tuo lyhenne tarkoittaa? Eettisesti monisuhteisen hahmotan eli E ja M, mutta mitä se N siinä välissä on?

Jos ihmisellä on pitkä polytausta, niin pitäisin turvallisempana, kuin sellaista "avattiin juuri meidän suhde" -tapausta.

Toinen juttu on se, että monet eettisesti monisuhteiset hakee ihan vakavia suhteita, eivätkä halua olla vaan monigamisten ihmisten hetkellisiä seksileluja.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta... Mitä tuo lyhenne tarkoittaa? Eettisesti monisuhteisen hahmotan eli E ja M, mutta mitä se N siinä välissä on?

Tulee englannin kielestä: ethical non-monogamy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oletpa onnistunut kyllä kerrassaan omituisia miehiä löytämään, jos tuollaista on tapahtunut useamman kerran.

Olen alkanut ajatella että osalle polyamoria olisi jonkinlainen eron kevyempi vaihtoehto. Siis kun ero olisi kuitenkin henkisesti raskas ja taloudellisestikin haastava prosessi, niin valitaan ennemmin siirtyä avoimeen suhteeseen. Kenenkään ei tarvitse muuttaa ja hankkia omaa asuntoa, ja eron aiheuttamia kielteisiä tunteita ei tarvitse kohdata ja käsitellä.

Sitten kun tällainen henkilö tapaa jonkun ja rakastuu kenties kovemmin kuin siihen alkuperäiseen kumppaniin, johon sitoutuminen on jo valmiiksi heikkoa (vaikka itselle muuta uskotellaankin), niin siinä vaiheessa viitsitään alkaa sitten eroakin tekemään.

"Kätevää" tässä on sekin, että ei tarvitse hetkeäkään elää yksin suhteiden välissä. Psykologian näkökulmasta tämä on ongelmallista, koska se eron prosessointi ja oman identiteetin hahmottaminen eron jälkeen ei ole mikään turha asia jonka voi noin vain skipata. Jos se jää kokonaan väliin, niin seuraavassa suhteessa on edessä monta sellaista vaikeutta, jotka olisi voitu välttää olemalla itselleen rehellisempi.

ap

Voihan se joillekin näinkin olla, mutta entä sitten? Jos kumpikin mieluummin valitsee tuon kuin eron kertalaakista, niin silloin se ehkä sopii heille. En ole itse poly, mutta uskoisin, että siinäkin porukassa on todella monenlaista porukkaa. Jos varsinainen suhde on ohi, niin eiköhän asia tule silti käsiteltyä, vaikka ei suoraan erottaisikaan. Itse olen eronnut, mutta olen hyvin läheisissä väleissä eksäni kanssa. Ei ole ollut tarvetta poistaa häntä kokonaan elämästäni - ja meillä on lapsia, joten eipä se olisi viisastakaan.

On se usein melko ongelmallista uuden kumppanin kannalta, jos toinen ei ole käsitellyt eroaan ennen uuden suhteen aloittamista. Toki jos puhutaan vain väliaikaisesta kevyestä suhteesta, tilanne voi olla helpompi hallittava.

Ihmisen mieli ei toimi niin, että jos juuri mikään ei konkreettisesti muutu niin ero tulisi siinä ajan myötä jotenkin maagisesti käsiteltyä. Usein käsittelyprosessin laukaisee konkreettiset muutokset esim. asumisjärjestelyissä ja siinä minkä verran aikaa kenenkin kanssa vietetään ja mitä asioita yhdessä tehdään tai ei tehdä jne. Jos nämä muutokset tapahtuvat vasta kun uuden kumppanin kanssa aletaan rakentaa suhdetta, tämä uusi kumppani joutuu helposti epäreiluun tilanteeseen ja terapeutin rooliin, mikä voi vinouttaa uuden suhteen dynamiikan jo alussa. Tästä syystä ihmisiä usein neuvotaan olematta tapailematta (ainakaan vakavasti) ihan hiljattain eronneita ihmisiä, joilla on vielä eron käsittely kesken.

Itsekin olen läheinen entisen kumppanini kanssa, mutta meillä olikin pitkän suhteen ja erilleen muuton jälkeen puolen vuoden täysi kommunikaatiokatko ja sen jälkeen toinen puoli vuotta harvaa yhteydenpitoa. Kyllä se oli todella tarpeellinen jakso sen kannalta, että kumpikin oppi hahmottamaan oman erillisyytensä toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oletpa onnistunut kyllä kerrassaan omituisia miehiä löytämään, jos tuollaista on tapahtunut useamman kerran.

Olen alkanut ajatella että osalle polyamoria olisi jonkinlainen eron kevyempi vaihtoehto. Siis kun ero olisi kuitenkin henkisesti raskas ja taloudellisestikin haastava prosessi, niin valitaan ennemmin siirtyä avoimeen suhteeseen. Kenenkään ei tarvitse muuttaa ja hankkia omaa asuntoa, ja eron aiheuttamia kielteisiä tunteita ei tarvitse kohdata ja käsitellä.

Sitten kun tällainen henkilö tapaa jonkun ja rakastuu kenties kovemmin kuin siihen alkuperäiseen kumppaniin, johon sitoutuminen on jo valmiiksi heikkoa (vaikka itselle muuta uskotellaankin), niin siinä vaiheessa viitsitään alkaa sitten eroakin tekemään.

"Kätevää" tässä on sekin, että ei tarvitse hetkeäkään elää yksin suhteiden välissä. Psykologian näkökulmasta tämä on ongelmallista, koska se eron prosessointi ja oman identiteetin hahmottaminen eron jälkeen ei ole mikään turha asia jonka voi noin vain skipata. Jos se jää kokonaan väliin, niin seuraavassa suhteessa on edessä monta sellaista vaikeutta, jotka olisi voitu välttää olemalla itselleen rehellisempi.

ap

Voihan se joillekin näinkin olla, mutta entä sitten? Jos kumpikin mieluummin valitsee tuon kuin eron kertalaakista, niin silloin se ehkä sopii heille. En ole itse poly, mutta uskoisin, että siinäkin porukassa on todella monenlaista porukkaa. Jos varsinainen suhde on ohi, niin eiköhän asia tule silti käsiteltyä, vaikka ei suoraan erottaisikaan. Itse olen eronnut, mutta olen hyvin läheisissä väleissä eksäni kanssa. Ei ole ollut tarvetta poistaa häntä kokonaan elämästäni - ja meillä on lapsia, joten eipä se olisi viisastakaan.

On se usein melko ongelmallista uuden kumppanin kannalta, jos toinen ei ole käsitellyt eroaan ennen uuden suhteen aloittamista. Toki jos puhutaan vain väliaikaisesta kevyestä suhteesta, tilanne voi olla helpompi hallittava.

Ihmisen mieli ei toimi niin, että jos juuri mikään ei konkreettisesti muutu niin ero tulisi siinä ajan myötä jotenkin maagisesti käsiteltyä. Usein käsittelyprosessin laukaisee konkreettiset muutokset esim. asumisjärjestelyissä ja siinä minkä verran aikaa kenenkin kanssa vietetään ja mitä asioita yhdessä tehdään tai ei tehdä jne. Jos nämä muutokset tapahtuvat vasta kun uuden kumppanin kanssa aletaan rakentaa suhdetta, tämä uusi kumppani joutuu helposti epäreiluun tilanteeseen ja terapeutin rooliin, mikä voi vinouttaa uuden suhteen dynamiikan jo alussa. Tästä syystä ihmisiä usein neuvotaan olematta tapailematta (ainakaan vakavasti) ihan hiljattain eronneita ihmisiä, joilla on vielä eron käsittely kesken.

Itsekin olen läheinen entisen kumppanini kanssa, mutta meillä olikin pitkän suhteen ja erilleen muuton jälkeen puolen vuoden täysi kommunikaatiokatko ja sen jälkeen toinen puoli vuotta harvaa yhteydenpitoa. Kyllä se oli todella tarpeellinen jakso sen kannalta, että kumpikin oppi hahmottamaan oman erillisyytensä toisesta.

Lisäys: ja tänä aikana en siis tapaillut uusia ihmisiä.