Lue keskustelun säännöt.
Miten voin alkaa vetää puoleeni erilaisia ihmisiä/kavereita kuin nyt
10.05.2023 |
Vedän puoleeni itserakkaita, emotionaalisesti etäisiä ja kylmiä ihmisiä. He ovat usein myös älykkäitä, hauskoja ja kiinnostavia, mikä on syy siihen miksi viehätyn heistä. Kaveruus heidän kanssaan on aluksi hirveän hauskaa ja antoisaa, mutta päätyy siihen, että joudun tanssimaan munankuorilla johtuen äkäisestä luonteestaan.
Haluaisin vetää puoleeni normaaleja ja kivoja ihmisiä. Tajuan, että jotenkin hyljin täysipäisiä ja ystävällisiä ihmisiä, koska koen että vaikutan heidän seurassaan liian sairaalta. Olenkin. En jotenkin yllä heidän tasolleen ja he kyllästyvät minuun tai eivät tartu tarjoamaani ystävyyteen.
Tiedättehän deittimaailmasta tutun ilmiön kun joku houkuttelee puoleensa sellaisia ehdokkaita josta ei ole kiinnostunut, eikä meinas millään löytää mieleistä ihmistyyppiä joka olisi kiinnostunut hänestä takaisin?
Kommentit (26)
Sama juttu. Olen jotenkin liian täyspäinen tiettyyn seuraan mutta en riittävän täyspäinen siihen seuraan johon haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä olemalla sellainen ihminen itse. Ja menemällä sellaisiin paikkoihin, joissa tapaa sellaisia ihmisiä?
Suunnilleen näin, mutta itsensä muuttaminen on hieman riskibisnestä. Kuinka aitoa se on ja miten teennäisyys näkyy yms. Eli pitäisi löytää syvällisempi keino. Olen yrittänyt esim tehdä asioita ja mennä paikkoihin jossa etsimäni ihmiset käyvät, mutta koen olevani kuin kala kuivalla maalla. Tarvitsen muutakin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Olen jotenkin liian täyspäinen tiettyyn seuraan mutta en riittävän täyspäinen siihen seuraan johon haluaisin.
Hauska kohdata kohtalotoveri. Millä mallilla ihmissuhteesi ovat tällä hetkellä? Itse konmaritin suurimman osan elämäni ihmisistä ja nyt olen tyhjän päällä. Mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Ap
Oletko sinä minä?
Olen itse kokenut samanlaista. Ja loppu tulema on kummallinen sekasotku jonka syyllinen olen minä (koska olen sietänyt kakkaa jonkin aikaa, mutta koska en ole rakentava keskustelija loukkaantuneena, sanon jotain tyhmää ja se on sitten siinä se kaveruus).
Tai sitten suhde hiipuu, vaikka itse en sitä toivoisi.
Olen liikaa kaikkea ja liian vähän kaikkea. Jollekin elintasoni äitiyslomalla oli piikki lihassa ja toiselle ei mene jakeluun että voin olla aivan normaali ihminen vaikka en valitettavasti käy ansiotyössä. Minulla on perussairaus joka aaltoilee, onnettomuudesta johtuva vamma ja kaiken lisäksi käyn terapiassa lapsuuteni vuoksi.
En tarvitse kuitenkaan toista terapeuttia, vaan elän niin tavallisesti kuin mahdollista. Mutta en tarpeeksi tavallisesti.
Päälle vielä kiinnostukset jotka ei koskaan tunnu kohtaavan muiden kanssa :( En dissaa muita mistään harrastuksista tai vaikka fetisseistä jos sellaisista tulisi puhe, mutta kummasti minulle on kettuiltu ihan pianonsoiton aloituksesta aikuisiällä.
En ymmärrä.
Aikuisena kaverimarkkinat ovat samanlaiset kuin sinkkumarkkinat. Mukavimmilla ihmisillä on jo tarpeeksi kavereita. Elämäntilanteiden myötä mukavakin henkilö voi olla vähän aikaa yksinäinen muttei pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kirjoituksessa pisti silmään jotenkin kulmikas ja kriittinen suhtautuminen ja tapa ilmaista asioita, mutta luulen silti ymmärtäväni perimmäisen ajatuksen ja samaistun siihen. Minun ongelmani on se, että ajaudun helposti ihmissuhteisiin, joissa löydän itseni pian terapeutin roolista. Ennen syytin niitä toisia kiltin, kuuntelevan ja empaattisen ihmisen hyväksikäyttämisestä ongelmiensa likasankona. Lopulta ymmärsin, että turha syyttää muita, kun ainut yhteinen tekijä ihmissuhteissani olen minä itse. Itse janosin olla tärkeä, johtuen hylätyksi tulemisen pelostani, ja ihan itse otin aina sen kuuntelijan roolin, joka johti yksipuolisiin ystävyyssuhteisiin ja minun väsymiseen ja katkeroitumiseen.
Olen konmarittanut minäkin nämä epäterveet ihmissuhteet elämästäni, ja nyt on tilanne se, ettei ystäviä ole käytännössä lainkaan. Tosin ei niitä ollut ennenkään, oli vain "ystäviä". Keski-iässä ystävystyminen on vaikeaa, mutta parempi tosiaan ilman ystäviä kuin kuluttavat, toksiset ihmissuhteet.
Hyvä analyysi itsestäsi ja ongelman tunnistamista. En tiedä, en osaa sanoa mitään. Varmasti on olemassa mukavia ja kivojakin älykkäitä ihmisiä briljantilla huumorintajulla, mutta he kaiketi viihtyy introvertteina kodeissaan tai asuvat kiven alla jossain metsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena kaverimarkkinat ovat samanlaiset kuin sinkkumarkkinat. Mukavimmilla ihmisillä on jo tarpeeksi kavereita. Elämäntilanteiden myötä mukavakin henkilö voi olla vähän aikaa yksinäinen muttei pitkään.
Ei kyllä ole totta. Karismaattisilla ihmisillä paljon kavereita, mutta ei tarkoita että ovat mukavia.
Minä vedän puoleeni adhdmiehiä ja epävakaita naisia. Itsellä ei käsittääkseni ole piirteitä kummastakaan. Vuosikymmenet ilmiötä pohdittuani olen tullut siihen tulokseen että syy näiden ihmisten jäämiselle elämään on se, että taidan olla itse aika passiivinen pitämään yhteyttä ja nämä sortit sitten paikkaavat vajetta kun ovat yhteydessä alvariinsa. Haluaisin sellaisia ystäviä joiden elämä ei ole pelkkää dramaa, mutta pitäisi tehdä radikaali muutos omassa aktiivisuudessa ja käyttäytymisessä. Ei vaan jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja vikoja.
Vedän puoleeni liimautujia ja takertujia, jotka imevät minusta myötätuntoa, mutta eivät tarjoa minulle olkapäätä jos olen vastaavassa tarpeessa.
Kiva lukea teidän näkemyksiänne. Näyttäisi olevan aika yleinen ilmiö. Itse tosiaan tajusin tämän kunnolla vasta tänään, joten en ole ehtinyt tehdä asialle vielä mitään mullistavaa.
Ajattelin alkaa kokeilla asioita joita en ole ennen kokeillut, mutta joita ihanneminäni harrastaa, kuten vaikka retkeilyä. Olen hirveän laiska kotihiiri ja sen korjaaminen varmasti tekee jo sinällään ihmeitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Olen jotenkin liian täyspäinen tiettyyn seuraan mutta en riittävän täyspäinen siihen seuraan johon haluaisin.
Hauska kohdata kohtalotoveri. Millä mallilla ihmissuhteesi ovat tällä hetkellä? Itse konmaritin suurimman osan elämäni ihmisistä ja nyt olen tyhjän päällä. Mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Ap
On pari kaveria nuoruudesta joita kyllä harvoin näen, muuten en ole tietoisesti heivannut ketään pois mutta ne on olleetkin vain määräaikaisia kaverisuhteita kun jälkikäteen katsoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama minulla nelikymppisenä. Sain tarpeekseni hyväksikäytöstä ja palvelualttiina seuraneitinä olemisesta.
Pitäisi juoda alkoholia, mutten halua. Sitä sitten siunaillaan.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi juoda alkoholia, mutten halua. Sitä sitten siunaillaan.
Alkoholilla saat vähän tyhmemmänkin seuralaisen ihan mukiinmeneväksi. Eri asia sitten kuinka hedelmällistä se on.
Vierailija kirjoitti:
Sama minulla nelikymppisenä. Sain tarpeekseni hyväksikäytöstä ja palvelualttiina seuraneitinä olemisesta.
Itsellä ikää vasta 35 mutta puolisokin huomautti, että mulla on havaittavissa muitakin neljänkympin kriisin oireita. Liittyyköhän toisiinsa? Ap
AP:lla on ne kaksi piirrettä, jotka yhdistävät ihmisiä joiden on vaikea löytäänhaluamaansa seuraa: Pitää itseään muita parempana, ja näkee vikaa aina muissa.
Ehkäpä olemalla sellainen ihminen itse. Ja menemällä sellaisiin paikkoihin, joissa tapaa sellaisia ihmisiä?