Miksi kevät masentaa?
Johtuuko se siitä, että lisääntyvän valon vuoksi pitäisi jaksaa tehdä yhtäkkiä enemmän? Nauttia harvinaisesta valoilmiöstä jota kevätauringoksi kutsumme.
Haluan vain käpertyä yksin peiton alle. Yhtäkkinen velvoitteentunto musertaa, enkä halua tehdä sitäkään vähää mitä aiemmin.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä vain pahenee, kun säät lämpenevät entisestään ja kohta on mahdotonta nukkua, kun on niin kuuma. Nytkin ilta-aurinko paistaa niin voimakkaasti sisään, ettei näe tehdä mitään, jollei sulje kaikkia kaihtimia ja vielä verhot päälle. Jos tulee taas sellainen kesä, jolloin on monen viikon mittainen yhtenäinen hellejakso, en tiedä miten kestän.
Onko sulla ilmastointilaitetta kotona? Kannattaa nyt hankkia jos ei ole. Ostin omani pari kesää sitten motonetistä, taisi maksaa 299e. Sellainen missä laitetaan letku ikkunasta menemään ulos ja puhaltaa kuumat ilmat sinne. Yllättävän hyvä oli viime kesänkin helteillä. Olin paljon uimassa ja hengailin ostarilla kahvilassa ja muualla, kun siellä pli viileämpää. Illalla sitten pariksi tunniksi kotona ilmastointilaite hurisemaan. Viilensi kämppää sen verran, että oli mukavampi nukahtaa, eikä sähkölaskustakaan tullut järkyttävää.
Tai mitäs jos muuttaisit pohjoiseen, jos et oikein tykkää helteistä? Olisiko se mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa oma spurguus kun kaikki näyttää hyvältä ja ei oo varaa vaatteisiin tai meikkeihin ja kuljen talvitakissa ja kengissä. Häpeän itseäni kauheasti ja se ei helpota kun saan ihmisiltä vielä sellaisia katseita tai naurua.
Jätä takki pois, se voisi vähentää ahdistusta. Itse vedän pelkällä collegepaidalla ja hyvin tarkenee.
Kyllä yksinkin voi asioita tehdä. Ei mullakaan ole seuraa 90% ajasta, mutta en todellakaan jätä asioita tekemättä sen takia. Teen mieluisia juttuja itseni takia. Käyn uimassa, kävely ja pyörälenkeillä ihan vaan luontoa ihmettelemässä, teen pikku piknikkejä lähipuistoihin, otan hyvän kirjan, kahvia ja eväät. Rapsutan pihaa ja laitan kukkia. Mitä vaan mikä on mieluisaa tekemistä.
Itsellä oli ennen tapana yliajatella esim kahvilaan lähtöä. Mitä jos siellä on vaan pariskuntia? Entä jos en löydä omaa pöytää ja joudun istumaan jonkun vieressä jne. Nykyään lähden vaan jos haluan tehdä jotain, en anna itselleni tilaisuutta yliajatteluun. Parempi toimia heti, jos tulee idea, eikä jäädä märehtimään ja jossittelemaan. Mun ahdistusaivot on sellaiset, että jos antaisin ajattelulle vallan, en pääsisi ikinä lähtemään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yksinkin voi asioita tehdä. Ei mullakaan ole seuraa 90% ajasta, mutta en todellakaan jätä asioita tekemättä sen takia. Teen mieluisia juttuja itseni takia. Käyn uimassa, kävely ja pyörälenkeillä ihan vaan luontoa ihmettelemässä, teen pikku piknikkejä lähipuistoihin, otan hyvän kirjan, kahvia ja eväät. Rapsutan pihaa ja laitan kukkia. Mitä vaan mikä on mieluisaa tekemistä.
Itsellä oli ennen tapana yliajatella esim kahvilaan lähtöä. Mitä jos siellä on vaan pariskuntia? Entä jos en löydä omaa pöytää ja joudun istumaan jonkun vieressä jne. Nykyään lähden vaan jos haluan tehdä jotain, en anna itselleni tilaisuutta yliajatteluun. Parempi toimia heti, jos tulee idea, eikä jäädä märehtimään ja jossittelemaan. Mun ahdistusaivot on sellaiset, että jos antaisin ajattelulle vallan, en pääsisi ikinä lähtemään mihinkään.
Tietenkin voi tehdä vaikka mitä yksin, mutta masentuneena ei välttämättä kykene vaan haluaa käpertyä omaan rauhaansa.
Hormonitoiminta muuttuu valon lisääntyessä. Ei siihen terapiat auta.
Syy on hormoneissa. Miksi näin käy, sitä ei kukaan tiedä!
Hormonimuutoksissa on järkeä. Mutta niihin voi löytyä apu lääkkeistä, mikäli kevät pahentaa oireilua. Esim serotoniinin tuotantoon vaikuttavia lääkkeitä on saatavilla. Mars lääkäriin, jos olo on vaikea. Alla lainaus hesarin jutusta aiheeseen liittyen.
"VALON ja mielialan yhteys selittyy Partosen mukaan pääosin serotoniinilla, jota kutsutaan myös onnellisuushormoniksi.
Kun valon määrä lisääntyy, terveen ihmisen aivosolut alkavat tuottaa lisää serotoniinia. Kesällä tuotanto on huipussaan ja syksyllä se alkaa hiipua. Talvella serotoniinin erittyminen on vähäisintä.
Masentuneen ihmisen aivot tuottavat Partosen mukaan niukasti serotoniinia hermoratayhteyksien kemialliseen viestintään. Joissakin tapauksissa valon lisääntyminen ei korjaa tilannetta eivätkä aivot pysty tuottamaan tarpeellista määrää serotoniinia. Se syventää masennusta."
Mielenkiinstoisten aktiviteettien ja liikunnan puute? Itse olen täynnä energiaa. Kunhan saan kahvit alas, kympin lenkille.