Esikoisvalittajat, huoh....yhden kanssa on niin helppoa!

Nyt neljän kanssa on toki monesti rankkaa. Mutta toisaalta osaan jo suhtautua itseeni ja äitiyteeni rennommin ja osaan todella vapaasti nauttia vauvasta ja lapsiperheen elämästä. Enkä todellakaan koe voivani arvostella sellaisia yhden lapsen vanhempia jotka kokevat elämänsä raskaaksi ja vaikeaksi.

Yhden lapsen äidit joutuvat yleensä kuitenkin tekemään muutakin, kuin viettämään aikaa vauvan kanssa. On aika avutonta verrata omaa vapaailtaansa yksilapsisen arkeen.



Harvoin edes tällä valituskanavalla kuulee yksilapsisenkaan valittavan vapaaillastaan.

Kyse ei ole ollenkaan siitä, että helppo vauva herättää kerran yössä ja vaativa neljä kertaa. Ehei! Neljä kertaa herääväkin voi vielä olla tosi helppo.

Vierailija:

Vauvat ovat erilaisia, yksi on huomattavasti vaativampi kuin toinen,

Tietysti yhden lapsen kanssa on vähemmän homma kuin kahden. .

Mutta tuo ei sitten olekaan aivan yksiselitteinen totuus, että jotenkin automaattisesti kahden kanssa olisi enemmän hommaa. Tietysti vaipanvaihtoa ja pukemista on tuplasti. Mutta ruuanlaitto, nukuttaminen ja siivoaminen sujuu molempien puolesta ihan samalla kertaa. Ja leikittämistä onkin vähemmän, kun lapset viihdyttävät toisiaan. Näin siis voi olla, ei tietenkään aina. Ja se sitten, ovatko kaksi lasta työläämpiä hoitaa kuin yksi, on taas aivan eri asia, kuin hommien määrä.

Vierailija:

Kyse ei ole ollenkaan siitä, että helppo vauva herättää kerran yössä ja vaativa neljä kertaa. Ehei! Neljä kertaa herääväkin voi vielä olla tosi helppo.

Vierailija:

Vauvat ovat erilaisia, yksi on huomattavasti vaativampi kuin toinen,

Tietysti yhden lapsen kanssa on vähemmän homma kuin kahden. .

Mutta tuo ei sitten olekaan aivan yksiselitteinen totuus, että jotenkin automaattisesti kahden kanssa olisi enemmän hommaa. Tietysti vaipanvaihtoa ja pukemista on tuplasti. Mutta ruuanlaitto, nukuttaminen ja siivoaminen sujuu molempien puolesta ihan samalla kertaa. Ja leikittämistä onkin vähemmän, kun lapset viihdyttävät toisiaan. Näin siis voi olla, ei tietenkään aina. Ja se sitten, ovatko kaksi lasta työläämpiä hoitaa kuin yksi, on taas aivan eri asia, kuin hommien määrä.

Näin ollen siis hommia on enemmän. Mutta kuten myös tekstissäni mainitsin, lapset ovat erilaisia ja jonkun hoito itsessään on vaativampaa kuin toisen. En vain osannut sitä oikein sanoiksi muokata (näinköhän osasin nytkään...)

Tällä hetkellä minulla on kaksi lasta joiden vaipat täytyy vaihtaa, jotka täytyy ruokkia ja nukuttaa erikseen (toinen siis vauva). Molemmat ovat täysin kanniskeltavissa jne. Eli näin ollen koen että hommia on enemmän mitä olisi yhden lapsen kanssa. Mutta toisaalta se ei välttämättä sano sitä että nyt olisi sen raskaampaa kuin esikoisen vauva-aikana. Jotkut asiat olivat tuolloin huomattavasti rankempia ja näin ollen ehkä söivät voimia enemmän kuin tämän hetken haasteet.

neljän äiti

Ei vain nämä sormet kulje samaa tahtia kuin ajatukset, joten vaikea ilmaista itseäni.



t: 28, joka ei alkuperäistä numeroaan edes muista enää...

kun oli tottunut nukkumaan n. 8-9 tuntia putkeen ja heräämään virkeänä.

Nyt kun on 2,5 vuotta valvonut niin ei enää tunnu missään! jotenkin myös se, ettei enää stressaa kaikista asioista niin paljoa tekee elämän helpommaksi... ajattelen paljon vähemmän, mitä toiset ajattelee ja millainen olen äitinä, olen sellainen kuin olen ja olo on paljon virkeämpi kuin yhden lapsen kanssa.

Juu en sinulle tarkoittanut kommenttia lasten erilaisuudesta. Sinä asian aivan ilmeisesti ymmärrätkin.

Kun lapsen saantiin saakka oli saanut nukkua yönsä rauhassa, ja äkkiä kaikki muuttui. Ja muutenkin kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Uuteen tilanteeseen tottumiseen meni aikansa.



Toisen kanssa oli todella paljon helpompaa. Vauva meni " siinä sivussa" . Kun jo valmiiksi oli kotona ja tiesi mitä tuleman piti.

Voi olla tottakin, mutta minä ainakin myönnän, että yhden kanssa oli enemmän niitä lepohetkiä, vaikka piti sitä yhdenkin hoitamista välillä tosi raskaana. Kaksosten vanhemmille vaan hatunnosto. Heillä kun ei ole mitään " pehmeetä laskua" vanhemmuuteen.

Meillä kun oli, niin tuttavapiiristä ei alkanut löytymään ketään, joka olisi osannut yhtään neuvoa, miten selvitään. Missä ne piirit sitten ovat, missä kaikilla on koliikkivauva?

onneksi nyt paljon helpompaa!

oli tosi helppoa. Vaan enpä sitä viitsinyt turuilla ja toreilla paljon kertoa, että vauva nukkui heti laitokselta tullessaan 8-tuntisia unia ja itki vain jos oli nälkä.



Nyt vasta toinen masussa, ikäeroa tulee 7 vuotta, joten uskon, että ei kovin vaikeaa tule kahdenkaan kanssa olemaan. Töissä on paljon rankempaa kuin kotona.

kuvitteli, että yhdeen kanssa oli vaikeaa heidän tapauksessan. Mitä se rankkuus sitten on?



Minä olen nyt puoli vuotta yhden lapsen yh, kun mies on ulkomailla.



Olen välillä niin väsynyt, niin väsynyt, etten tiedä, miten olisin. Ja tietenkin hävettää, että miten sitten pystyvät ne, jotka ovat alusta asti ja aina yksinhuoltajia tai miten ne joilla on useita lapsia ja miten ne, joiden lapsi on sairas, miten ne, joilla on useampi lapsi sairas, oma tarveys heikko tai taloustilanne kamala...



Tietenkin aina löytyy maailmasta ja ihan lähipiiristäkin ihmisiä, joilla on varmasti rankempaa ja enemmän väsymyksen aiheita. Mutta ei tämän tiedostaminen omaa väsymystäni poista.



Eikä sitä tosi asiaa, että minulla myös työ verottaa tosi paljon jaksamisesta ja joudun tekemään lyhyttä päivää =en millään meinaa saada kaikkia töitä tehtyä eli teen niitä välillä kotona lapsen nukuttua kolmeen yöllä, uni rytmini sekoaa ja olen taas vielä väsyneempi.



Että kyllä minulla tällä hetkellä yhden helpon mutta uhmaikäisen lapsen äitinä on arjessa mukana melkoista väsymyksen tunnetta, jota ei meinaa saada millään pois. Mutta edessä lyhyt työviikko. Eiköhän tämä tästä. Mutta totta kai, jos työ olisi sama kuin nyt, mutta lapsia kolme ja mies poissa, niin olisi vielä paljon väsyttävämpää.



Haleja kaikille kanssaväsyneille.

että tämän takia minulla on nyt huomattavasti helpompaa.



Kun ajattelen taaksepäin, niin paljon aikaa olen heittänyt hukkaan kodin kiillottamisessa ja turhassa vauvan kanssa stressaamisessa. Esikoinen ei edes ollut mikään vaikea lapsi, nukkuikin hyvin mutta silti en osannut rentoutua noina lepohetkinä. Joka tein muita kotitöitä tai vain odotin koska vauva herää. Pelkäsin myös kätkytkuolemaa aivan mielettömästi ja tämän takia heräilin yölläkin tarkastamaan vauvan nukkumista.



Ei minua ärsytä yhden lapsen raskautta valittavat vanhemmat, tiedän että se voi todella tuntua silä. Mieleni tekisi kuitenkin joskus sanoa että löysää nyt hiukan ohjaksia niin on helpompaa. Koita nauttia vauvan antamista lepohetkistä ja turhan puunaamisen sijaan seurustella pienen kanssa. Stressata kerkiää aina, lapsi on vauva vain hetken.



Mutta nämä nyt on asioita jotka huomaa kun ne on läpikäynyt.

Koko ajan paniikissa, että nukkuuko se nyt lian vähän vai paljon, syökö tarpeeksi... itse ei uskaltanut edes vessassa kunnolla käydä. Hirvee stressi kaikesta...

Mutta loppuvimein helppoa aikaa se oli. Vaavi nukkui neljän tunnin päiväunia ja mulla oli äärettömän tylsää. Ei ollut nettiä, eikä juttukavereita lähellä.



Nyt kun on kolme lasta, stressi pienempi ja asiat osaa ottaa löysin rantein. Mutta työmäärää kyllä riittää.

Kun lapset näin eri-ikäisiä (vauva, 4v ja koululainen) hommat melkoisia.

Pyykkiä älyttömästi, tiskiä paljon, läksyjä, harrastuksia, esiintymisiä, kavereille kuskaamisia, paljon syliä jokaiselle, jotain ihan omaa jokaiselle... vanhempainiltoja jne. Meilläkin vauva valvottaa, mutta pakko jaksaa kuskata muita harrastuksiin.

Eri iässä eri asiat ajankohtaisia. Perushoitoa ei ole kuin yhdelle, mutta eri ruokaakin joutuu laittamaan. vauva ei syö samaa kuin allerginen keskimmäinen taikka esikoinen ei syö allergisen pelkistettyä ruokaa.



Eli väittäisin että työmäärä lisääntyy, mutta asioita ei ota enää niin vakavasti, kuin esikoisen kanssa. Henkisesti yhden kanssa rankempaa.

Antaisin mitä vaan siitä, että osaisin suhtautua elämään noin rennosti. Olen yhden lapsen yh, ja stressaan joka päivä (tai joka hetki) lapsen ongelmista, ja vielä paisuttelen niitä niin, etten saa aina edes nukutuksi. ;)



Kirjoituksesi palautti minutkin taas hetkeksi maan pinnalle, kiitokset siitä!