Mikä lääkikseen haluavilla on yleensä kakkosvaihtoehtona?

Minun opiskeluaikaani useimmat biokemiaa opiskelevat olivat niitä lääkikseen haluajia. Yksi lähtikin eläinlääkikseen ensimmäisen vuoden jälkeen ja jokunen muu lääkikseen. Osa jäi biokemiaa lukemaan ja väitteli jopa tohtoriksi. Kai jotkut kemiaakin opiskelevat sinne lääkikseen haikailivat.

Tuttu luki farmasiaa sillä aikaa kun pyrki lääkikseen. Nyt on toimunut jo vähän aikaa kirurgina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni käyttää kemian tai biokemian opiskelua pidempänä valmennuskurssina hakeakseen uudelleen lääkikseen seuraavana vuonna. Osa jää sille tielleen.

Miksi kukaan tuhlaisi ensikertalaisuutta noihin, jos haluaa lääkikseen? Sisäänpääsy vaikeutuu aivan jäätävästi.

Voi tosiaan että nuo ensikertalaisuudet on muuttaneet tilannetta, mutta vielä omina opiskeluaikoinani lähes puolet kemian kurssista oli niitä jotka olisi oikeasti halunneet lääkikseen.

Näin olikin 30v sitten, kun itse pyrin ja pääsin. Mutta turhauttaa, kun sukulaismammat ehdottelee tätä vaihtoehtona nuorelleni, joka nyt haluaa lääkikseen.

Omalla nuorellani on kakkosvaihtoehtona psykologia. Sillä ajatuksella, että sinne ei ainakaana pääse valmistautumatta, hakuvelvoite täyttyy ja pyrkii seuraavana vuonna uudelleen ellei nyt tärppää. 

Kakkonen on ykkönen!

Jos itse nyt olisin hakemassa lääkikseen, hakisin myös ulkomaille. Vaatii tietysti varallisuutta eri tavalla kuin Suomessa mutta äkkiähän sen myös tienaa takaisin. Jos siis eläisi vaikka lainalla opiskeluajan.

Vierailija kirjoitti:

Jos itse nyt olisin hakemassa lääkikseen, hakisin myös ulkomaille. Vaatii tietysti varallisuutta eri tavalla kuin Suomessa mutta äkkiähän sen myös tienaa takaisin. Jos siis eläisi vaikka lainalla opiskeluajan.

Ulkomaille saa opintotuen ja laina kattaa lukukausimaksut. Opintotuki riittää parempaan elintasoon monessa muussa maassa kuin täällä.