Lauantai-illan nostalgiaa! Muistojasi lapsuudestasi!

Olin reilusti alle 10-vuotias ja aina sain mennä uimaan, kun teki mieli. Ei annettu mitään kotiintuloaikoja, vaan sitten tultiin, kun oli tarpeeksi uitu, tuli nälkä tai väsytti. Joskus meni rannalla koko päiväkin.

Olin yksin kotona koulun jälkeen ja yksin myös lähdin kouluun.

Illat leikittiin pihan lapsien kanssa kirkkistä, peiliä, hailii hailoota, kymmentä tikkua laudalla tai mitä nyt keksittiinkin.

Ei ollut videoita, eikä juuri lelujakaan, joten kaikki piti keksiä itse.

oli iltapalaksi ranskalaisia perunoita, puolukkamaitoa tai lämpimiä voileipiä, jossa oli päällä paljon Turunmaata, kinkkua ja ehkä ananasrengas.

- Herkkuja saatiin harvoin mutta joskus oli saunaillaksi ostettu korillinen limsaa (meitä oli kolme lasta) tai kun rakensimme ok-taloa, oli limsaa peräti korillinen. Oi sitä onnea:)



- Kun asuimme vielä kerrostalossa, leikki kaikkien lähitalojen lapset yhdessä. Kävin myös kaupassa samoin kuin joku edellä kirjoittanut ja kaupan kassätäti keräsi ostokset äidin kirjoittaman lapun mukaisesti. Palkaksi kaupassa käynnistä sain salmiakkipurkan.



- puukengät oli pop 70-luvun lopulla.



- Armi ja Danny olivat ihania:)



- Isäni söi pk-purkkaa, joskus hänellä oli autossa Pax-karkkeja tai Fazerin sinisiä sellaisessa pyöreässä purkissa.



- Tv:stä tuli Onnen päivät ja tv-kuuluttajina oli Mika Jenytin ja Irene Usvasalo.



- 80-luvulla tv:stä tuli Dallas ja Hill Street Blues, tulikohan viimeksi mainittu perjantai- tai lauantai-iltaisin koska muistaisin äitini leiponeen pullia samana iltana.



- Ensimmäinen permanentti 13-vuotiaana; leikkasin pitkät kauniit paksut hiukseni olkapäille ja ne leikattiin vielä ajan mukaan kerroksittain.

Pääsimme naapuriin, jossa saimme maitoa ja lämmintä pullaa.

Kerran jouduimme nukkumaan samassa huoneessa koko poppoo kun oli ainoa jossa oli ehjä ikkuna. Aamulla menimmekin sitten keräämään naapurien silmien alle telkkareita yms. pihasta.