Mitä ajattelisit leskeksi jääneestä yksinhuoltajamiehestä, joka asuu vanhempiensa luona lastensa kanssa?

En mitään. Hienoa, että tulevat toimeen ja lapset saavat useamman aikuisen tuen.

Sinun juoruilun halua ja ilkeyttä minä ihmettelen. Hanki oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän yhden melkein nelikymppisen naisen, joka edelleen asuu vanhempiensa kanssa.

Siis erityisaikuinen.

Hyvin sanottu. En ole aiemmin tajunnutkaan. Olen vain ihmetellyt

Onko nyt puhe kuningas Charlesista?

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt puhe kuningas Charlesista?

Eihän se jäänyt leskeksi. Oli eronnut.

Ajattelen, että tässä ratkaisussa on ajateltu lasten parasta. Lapsilla on enemmän turvallisia aikuisia elämässään lähellä ja käytännön apua. Leskellä voi olla vaikeita työvuoroja, työmatkoja, lapset voivat olla pieniä.

Puoliorpona lapsena olin iloinen siitä kun sinkku sukulainen tuli asumaan luoksemme vuodeksi. Se toi jotakin hyvää pohjattomaan suruun ja oli iso apu leskeksi jääneelle vanhemmalle. Muuten olisimme joutuneet olemaan paljon yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vähän reppana? Ei halua tai ole kykenevä kantamaan vastuuta elämästään/lapsista/kodin hoidon velvoitteista?

Tyypillistä suomalaista ajattelua, että jokaisen on selvittävä aivan yksin omien jälkeläistensä hoidosta ja kodistaan eikä yhteisöllisyydestä ole tietoakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt puhe kuningas Charlesista?

Eihän se jäänyt leskeksi. Oli eronnut.

Siitä huolimatta oli jostain syystä nimenomaan Charles joka meni hakemaan Dianan ruumiin Ranskasta Englantiin. Mihin siellä edes tarvittiin kuningasperheen läsnäoloa?

Voi olla toimiva ja yhdessä sovittu järjestely, mutta blokkaa kyllä tehokkaasti uuden suhteen pois laskuista, koska jokainen järkevä nainen ymmärtää skipata miehen. Mutta ehkä leski ei haluakaan uutta suhdetta.

Jos mies on muuttanut suoraan vanhempien huomassa pariutumiseen asti epäilen että on tumpelo laiskimus joka ei pärjää yksin koska kotityöt. Jos on aiemmin asunut vuosia yksin luulen että on vain käytännönjärjestely.

Jos tulee hyvin juttuun vanhempiensa kanssa niin ratkaisu on hyvä. Eipä tuota tarvitse pitää pysyvänä järjestelynä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän reppana? Ei halua tai ole kykenevä kantamaan vastuuta elämästään/lapsista/kodin hoidon velvoitteista?

Tai sitten hän huolehtii myös vanhemmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän reppana? Ei halua tai ole kykenevä kantamaan vastuuta elämästään/lapsista/kodin hoidon velvoitteista?

Tyypillistä suomalaista ajattelua, että jokaisen on selvittävä aivan yksin omien jälkeläistensä hoidosta ja kodistaan eikä yhteisöllisyydestä ole tietoakaan

Mulla on yhteisöllinen suku. Asuttiin myös joskus aika isolla kokoonpanolla ja lapselle se oli kivaa, mutta aikuisena olen tajunnut, että sukuumme tulleilleille puolisoille (kuten isälle) tosi raskas tapa elää. Omaa puolisoani en altistaisi sille, että joutuu sopeutumaan elämään toisen suvun kanssa.

Sanon suoraan mielipiteeni:

SÄÄLITTÄVÄÄ!!!!!!

Ymmärrän hyvin, että lähiomaisen kuolema on raskasta, VÄLIAIKASENA RATKAISUNA HETI KUOLEMAN JÄLKEEN TUO OLISI OK, MUTTA EI VUOSIA!!!!

Mies olisi voinut muuttaa LÄHELLE vanhempiaan, vaikka samaan naapurustoon - mutta aikamies EI majaile vuosia lasten kanssa vanhemmiltaan!!

Suru pitää käsitellä joskus, ehkä mies pakenee sen käsittelyä(kin) kun aina on aikuista seuraa lähellä?

Tuossa myös mies ei ota vastuuta siitä yksinhuoltajan arjesta, mikä PITÄISI KYETÄ JO ottamaan!!!

LAPSILLE OLISI HYVÄ ASUA LÄHELLÄ ISOVANHEMPIA, MUTTA EI NÄIDEN LUONA - TILANNE ON TODELLA ERI!!

Esim koulukius jne kierre voi olla valmis (9 v peruskoulussa hampaiden takia kiusattuna tiedän, että tuokin tulee taatusti riittämään) kun isovanhemmat ja iskä asuvatkin kaikki kotona.

Mies ei ikinä myöskään tule löytämään täysipäistä naista itselleen.

Ei yksinhuoltajuuden vuoksi (moni nainenkin on yh, eli uusioperhekin olisi helpompi?) vaan siksi, että NAISET EIVÄT syty miehestä joka makaa lasten kanssa mamman ja papan kotona...

Lähellä asuminen ja läheiset välit olisivat eri asia, mutta tuo - ehdoton Nou, tilanne jatkunut liian kauan.

Pohjimmiltaan tekee pahaa kaikille.

Muuttiko mies suoraan kotoa edesmenneen vainon kanssa yhteen tms - ja sitten vaimon kuoltua vanhempien luo lasten kanssa?

Onko sitä napanuoraa mieheltä ikinä toisin sanoen katkaistu, onko oikeasti aikuistunut?

Ei ole normaalia. Ei todellakaan. Mies voisi tosiaan, kuten on ehdotettu asua lähellä vanhempiaan. Vaikka samassa naapurustossa, jolloin lapsilla ja miehellä olisi hyvä tukiverkko. Ja lapsilla isovanhemmat lähellä.

Mutta saman katon alla asuminen ei ole normaalia enää. Se olisi ollut normaalia heti vaimon kuoleman jälkeen, siis alku shokissa. Mutta nyt tilanne on katastrofaalinen.

Isovanhempien pitäisi laittaa poikansa ja tämän lapset jo muuttamaan muualle. Lähelle mieluiten, ihan lasten takia mutta omaan asuntoon tai taloon. miehen pitää itsenäistyä, nyt lapset saavat mallin siitä, miten on ok että aikuinen asuu vanhempien huomassa kymmeniä vuosia..

En usko, että mies tulee koskaan löytämään uutta naista - mamman poika ja parantumaton sellainen. Miehen pitäisi katkaista se perkeleen napanuora.

Sori jos joku ei tykkää, mutta onhan tuo omituista. Lievästi sanottuna.

Olisi ihannemies ja -tilanne mulle edellyttäen tietty, että isovanhemmat olisivat vastaanottavaisia uudelle miniälle ja ottaisivat osaksi yhteisöä.