Onko teillä muilla työssä käyvillä sunnuntaisin melkein aina tunne että

Oli aikaisemmin. Nyt ei ole. Tykkään nykyisestä työstäni, vaikka se viekin voimia paljon omalta elämältä.

-aikuisten sossu

Kyllä on samanlaisia fiiliksiä. Tämä elämä kuluu oravanpyörässä hikoillen ja huolehtien ja ainoa kunnon stressitön lepopäivä on lauantai, joka ei riitä yhtään mihinkään.

Ratkaisu ei ole työn vaihtaminen koska sama ruljanssi heräämisineen jatkuu joka tapauksessa.

Kuolemaa odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OLI suunnilleen tollasta silloin kun tein täyttä aamytyötä perintrisellä 8-16 tyylillä, epävakailla unenlahjoilla en saanut sunnuntain vapaasta oikein mitään irti kun maanantai aamun herääminen kuumotti ja stressasi niin paljon että olisi ollut aivan sama jo olla siellä töissä. Iltatyössä tämä muuttui, nyt sunnuntaikin on minun vapaapäivä jolloin teen mitä haluan enkä mieti töitä tai heräämisen vaikeutta, yllättävän pienistä asioista se elämänlaatu voi olla kiinni!

Jep, iltavirkun elämä on helvettiä aamuvirkkujen maailmassa. Itsekin stressaan jos yöllä on herätys klo 7 töihin. Onneksi teen nyt etänä ja herään sitten kun silmät aukeavat.

Se on just näin! Väkisin valvottaminen on kuitenkin kidutuskeino mutta koulu-ja työelämän nimissä sitä saa näemmä surutta harjoittaa! Ihanaa että sullakin asiat on järjestynyt noin hyvin! Mulla oli jo sydän-ja paniikkioireitakin tuosta aamuheräämisestä, ei tämmösillä ominaisuuksilla vaan voi oikein voittaa, ensin sakotetaan siitä kun pystyt ja haluat nukkua, ja sitten siitä kun se muuttuu unettomuudeksi, kiiitos vaan yhteiskunnan ja työelämän rakenteet! :D

Vierailija kirjoitti:

Pitäiskö miettiä elämä uusiksi, jos tosiaan noin on?

Takuulla. Työttömyys on usein erinomainen vaihtoehto.

Oli ennen mutta nyt kun olen etätöissä niin sunnuntaiahdistus jää tulematta kokonaan.

En pidä työstäni mutta kotona työn tekeminen tekee siitä juuri ja juuri siedettävää.

Vierailija kirjoitti:

Joo pelottaa että ammun esimieheni

Minun esimies sai vähän aikaan sitten burn outin. Hänen töitää valuu siis nyt minulle. Ajattelin itsekin varailla aikaa työterveyteen. Siinäs sitten miettivät miten tehokasta taas on tämä henkilöstömäärä kun minulle ei ole korvaajaa.

Tuossa vaiheessa vaihdetaan työpaikkaa tai jäädään sairaslomalle.

Kyllä tuo ahdistus jotain kertoo. Mulla paljon kokemusta työelämästä ja myös työttömyydestä. On ollut sellainen työpaikka jonne oikeen odotin vkonlopun jälkeen pääseväni. Oli paljon töitä, mutta mielettömän kivat työkaverit. Tauoilla sai nauraa vedet silmissä.

Nyt luojan kiitos määräaikaisena. Työttömyyskin voittaa tämän kidutuksen. Työ pilaa koko elämän. En tiedä edes jaksanko sopimuksen loppuun.

Muutan unirytmini aina työpäiviksi niin, että nukun vasta töiden jälkeen. Joka sunnuntain ja maanantain välisenä yönä aamuyöstä mietin, onko tässä mitään järkeä, mutta kaikki muu on kokeiltu ja lopputulos on se, että joko en nuku ollenkaan tai nukun, mutta en herää töihin. Viikon kohokohta on se, kun pääsee maanantaina töiden jälkeen kömpimään unille ja tietää, että on yli 12 tuntia aikaa nukkua ennen töiden alkua, joten ei tarvitse pelätä pommiin nukkumista. Uni tulee saman tien, kun pää osuu tyynyyn.