Saako teillä jättää kotityöt tekemättä ja tehdä sitten kun itse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamulla heräsin siihen kun kumppani ****uili että pesukone ei vissiin ole toiminut, ja se mansikkasoppa on vissiin jossain.

Olihan se puhe että tarkistan jossain vaiheessa että astiat ovat koneessa oikein, tosin en tarkoittanut että olisin sen jo eilen tehnyt, enkä sillä sopallakaan pitänyt kiirettä.

Ottaa päähän tuollainen kettuilu, minähän ne kumminkin teen jossain vaiheessa.

Tuli tästä mieleen. En ole pitkään aikaan käynyt Suomessa, vaikka naapurimaassa asustankin. Kävin pari viikkoa sitten ja käytin laivaa kulkuvälineenä. Laivalla oli eri maiden kansalaisia ja taustoja ja suomalaiset pariskunnat kyllä erotti sillä, että nainen jos oli äänessä niin nalkuttaa, valittaa ja narisee. Jos ei miestä ollut lähellä niin oli naisystävälleen narisemassa ja valittamassa. Oli aivan kamalaa kuunneltavaa kun aamulla, ennen klo 6 aamukahvilla, mies tulee viereiseen pöytään ensin ja nainen perässä. Mies istuu hiljaa siinä ja ilmeisesti selailee puhelintaan. Nainen saapuu paikalle ja alkaa kamala narina, kuinka mies ei koskaan odota häntä ja kuinka mies on niin saamaton. Jos joku minulle puhuisi tuolla tavalla niin en katsoisi sitä hetkeäkään. En yhtään. Mieheni ei onneksi puhu noin ja itse en todellakaan ala puhumaan noin. Elämässä voi tehdä paljon muutakin kuin narista ja kettuilla.

Siivouksen osalta on suht ok toiminut se, että molemmilla on joku motivaatio pitää taloutta yllä. Usein minä teen ruokaa ja mies korjaa ruokailun jäljet. Pyykin pesussa mies täyttää konetta ajan kanssa ja minä laitan päälle ja mies ripustaa. Imurointia hoitaa molemmat. Minä hoidan sitten siivoukset, jotka vaativat vähän enemmän: kuten laattasaumojen pesun, uunin pesun ja kaappien pyyhinnän. Ikkunan pesu ollaan ulkoistettu ja sen hoitaa siivousfirma.

Narisijat, nalkuttajat ja kettuilijat ovat jo alapeukuttaneet. He eivät huomaan näet enää itsessään noita ominaisuuksia. Ulkosuomalaisena olen huomannut suominaisissa just samat piirteet kuin sinäkin. Kurjaa kuultavaahan se on. Suomimiehet ovat tietenkin tottuneet siihen, eivätkä osaa kummempaa odottaakaan. Hiljenevät ja siitä saa sitten palstalla lukea, että miehet eivät puhu. Milläs puhuu kun Niskavuoren Hetat ovat aina kalkattamassa.

Ulkosuomalaiset ovat näköjään unohtaneet, että Suomessa saa hakea eroa ihan jos tuntuu, että avioliitossa ei ole hyvä olla. Mitään syytä ei kysytä eikä avioeroon etsitä syyllistä.

Ei meillä ole mitään suunnitelmallista yhteissiivoamista eikä siivouspäiviä. Astiat menevät syömisen jälkeen suoraan tiskikoneeseen. Koneen tyhjentää se joka on huomannut että pesuohjelma on valmis. Pyykit laitetaan koneeseen, kun tiettyä väriä on riittävästi, rumpu kuivaa ne ja yleensä minä laitan ne pyykit kaappeihin kun tunnen kaikkien vaatteet. Se imuroi jota juuri silloin häiritsee koirankarvat. Meillä ei yleensä ole tavarat hujan hajan, koska kukin osaa kuskata ne paikoilleen. Meillä on "tyttöjen vessa" ja " poikien vessa" ja minä hoidan tyttöjen vessan ja mies poikien. Pölyjä pyyhitään ohimennen jos huomaa tasoilla pölyä. 

Tämä on mielestäni hyvä järjestely. Joskus minuun iskee siivousinspiraatio ja mullaan isommin asiat, toisinaan se iskee mieheen. Meillä ei siltä velvoiteta toista osallistumaan juuri silloin. Se, mikä lapsuudessa eniten vitutti, oli juuri se, että äiti päätti milloin siivotaan ja sitten kaikkien piti olla asiasta yhtä kiinnostuneita, vaikka olisi ollut miten tärkeitä kouluhommia tehtävänä juuri samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamulla heräsin siihen kun kumppani ****uili että pesukone ei vissiin ole toiminut, ja se mansikkasoppa on vissiin jossain.

Olihan se puhe että tarkistan jossain vaiheessa että astiat ovat koneessa oikein, tosin en tarkoittanut että olisin sen jo eilen tehnyt, enkä sillä sopallakaan pitänyt kiirettä.

Ottaa päähän tuollainen kettuilu, minähän ne kumminkin teen jossain vaiheessa.

Tarkistat, että astiat ovat koneessa oikein? Mitä tämmöinen tekeminen on, ei meillä ole ikinä moista tehty ja ihan puhtaita astioita käytössä.

Kumppani ei oikein vielä osaa täyttää ja oli vähän hankalia tiskejä, parempi minun tarkistaa mahtuisiko vielä jotain ja etteivät ole päällekkäin. Hankala tuollainen kapea kone...

Kuulostaa siltä, että tulisi helpommaksi pitää tunnin, parin tiskikoneen käytön harjoittelu. Samalla voisi ottaa valokuvia, miltä koneen sisältö näyttää milläkin astioilla.

Toisaalta, onko se nyt niin vaarallista, jos puoliso laittaa astiat koneeseen väärin. Kun näkee, että ei tule puhtaita astioita, hän korjaa itse tiskikoneen sisällön ja pesee astiat uudelleen. Harjoittelemalla oppii.

Mansikkakeitonkin oppii tekemään harjoittelemalla. Kuvaat vaikka kerran oman tekemisesi ja sitten hän voi tehdä mansikkakeiton sen mukaan, jos ei enää muista kotitaloustunnin oppeja.

Kyllä se siitä.

Olisihan se toki voinut itse laittaa sen koneen päälle jos katsoi sen olevan täynnä, ei siihen estettä ole. Mutta se voi sitten valittaa minulle siitä ettei konetta saa käyttää kun ei sinne mitään mahdu.

Olenhan minä välillä neuvonut mihin kannattaa mikäkin astia laittaa, mutta en ole ajatellut sälyttää hommaa hänelle, kun valittaa sittenkin etten mitään tee.

Soppakin on neuvottu ja näytetty, mutta kävisi varmaan teettämässä äidillään jollen minä tekisi.

Eihän tässä muuta ongelmaa sinällään mutta ottaa niin päähän herätä haukkuihin, olisin hyvin ehtinyt ne tänäänkin, ja niin teinkin vaikka otti päähän.

Ja tuollainen vielä että "jaa kone ei ole toiminut näköjään", mietin että minäkö se talouskone olen josta puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamulla heräsin siihen kun kumppani ****uili että pesukone ei vissiin ole toiminut, ja se mansikkasoppa on vissiin jossain.

Olihan se puhe että tarkistan jossain vaiheessa että astiat ovat koneessa oikein, tosin en tarkoittanut että olisin sen jo eilen tehnyt, enkä sillä sopallakaan pitänyt kiirettä.

Ottaa päähän tuollainen kettuilu, minähän ne kumminkin teen jossain vaiheessa.

Tuli tästä mieleen. En ole pitkään aikaan käynyt Suomessa, vaikka naapurimaassa asustankin. Kävin pari viikkoa sitten ja käytin laivaa kulkuvälineenä. Laivalla oli eri maiden kansalaisia ja taustoja ja suomalaiset pariskunnat kyllä erotti sillä, että nainen jos oli äänessä niin nalkuttaa, valittaa ja narisee. Jos ei miestä ollut lähellä niin oli naisystävälleen narisemassa ja valittamassa. Oli aivan kamalaa kuunneltavaa kun aamulla, ennen klo 6 aamukahvilla, mies tulee viereiseen pöytään ensin ja nainen perässä. Mies istuu hiljaa siinä ja ilmeisesti selailee puhelintaan. Nainen saapuu paikalle ja alkaa kamala narina, kuinka mies ei koskaan odota häntä ja kuinka mies on niin saamaton. Jos joku minulle puhuisi tuolla tavalla niin en katsoisi sitä hetkeäkään. En yhtään. Mieheni ei onneksi puhu noin ja itse en todellakaan ala puhumaan noin. Elämässä voi tehdä paljon muutakin kuin narista ja kettuilla.

Siivouksen osalta on suht ok toiminut se, että molemmilla on joku motivaatio pitää taloutta yllä. Usein minä teen ruokaa ja mies korjaa ruokailun jäljet. Pyykin pesussa mies täyttää konetta ajan kanssa ja minä laitan päälle ja mies ripustaa. Imurointia hoitaa molemmat. Minä hoidan sitten siivoukset, jotka vaativat vähän enemmän: kuten laattasaumojen pesun, uunin pesun ja kaappien pyyhinnän. Ikkunan pesu ollaan ulkoistettu ja sen hoitaa siivousfirma.

Narisijat, nalkuttajat ja kettuilijat ovat jo alapeukuttaneet. He eivät huomaan näet enää itsessään noita ominaisuuksia. Ulkosuomalaisena olen huomannut suominaisissa just samat piirteet kuin sinäkin. Kurjaa kuultavaahan se on. Suomimiehet ovat tietenkin tottuneet siihen, eivätkä osaa kummempaa odottaakaan. Hiljenevät ja siitä saa sitten palstalla lukea, että miehet eivät puhu. Milläs puhuu kun Niskavuoren Hetat ovat aina kalkattamassa.

Vastaat näköjään itse itsellesi nyt 'ulkosuomalaisena'. Kirjoitustyyli on sama.

Ulkosuomalainen nainen on Suomessa asuva mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa. Meitä on kaksi aikuista, perhe-elämä jo vietetty. Lapsiperheessä oli pakko tehdä tietyllä säännöllisellä tahdilla, enää ei.

Niin, että astiat tiskaamatta vaikka viikon?

Miksi eivät saisi olla? En ole mieheni äiti. Jos mies ei tiskaa, asia ei kuulu minulle millään tavalla. Oaan tiskata omat astiani, joten miksi kiukutella siitä, että mies ei tiskaa? Laseja ja lautasia kyllä riittää ja jonain päivänä hän joka tapauksessa hoksaa, että likaiset astiat ovat jotenkin yhteydessä häneen.

Mies ei siis käytä sinun tiskaamiasi astioita ollenkaan?

Miksi käyttäisi? Ne ovat todennäköisesti likaisia ja tiskikoneessa tai puhtaita ja tiskikoneessa, ei hän tietenkään sinne vilkaise kuin siinä vaiheessa, kun tajuaa, että lautaset on kaapista lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ja poika joka asuu vielä kotona. Pesen vain omat pyykkini ja lakanat. He pesevät omat pyykkinsä. He tekevät omat ruokansa ja ostavat omat ruokansa, minä omani. Ei tule riitaa, en ole heidän ilmainen piika. Siivous toimii vaihtelevasti, koska kaksi vessaa käytän vain toista jota pesen. Imuroin kun huvittaa, ehkä kerran kuussa. Ikkunoita ei ole pesty kolmeen vuoteen, paitsi oman huoneeni ikkunan pesin.

Ottakaa naiset vähän rennommin!

Oma huone, omat ruoat, oma vessa, varsinainen parisuhde, tuhlaat elämääsi tai elät säästöliekillä, näin ulkopuolisen silmin.

Meillä on ollut noin 30 vuotta ja etuna on se, että ei ainuttakaan riitaa rahasta tai siivoamisesta. Romantiikka säilyy, kun ei tarvitse miettiä, miksi toinen ei siivoa vauhtiraitojaan tai miksi kikherne-valkosipulipasta ei olekaan toisen herkkua.

Molemmilla on oma huoneensa, makuuhuone on yhteinen.