Ymmartääkö ihminen kun se menee tajuttomaksi?

Kyllä ymärtää, kun pyörtuessäkin ymmärtää, että nyt pimenee.

Olen muutaman kerran pyörtynyt ihan kanttuveiksi ja siitä kun lähtee heräilemään on kuin heräilisi pakosta jostain syvästä, ihanasta unesta, josta ei halua herätä.

Kyllä sen tuntee muutamaa sekuntia ennen. Tuntuu kuin veri valahtaisi päästä alakroppaan ja yrittää pitää tiukasti kiinni mistä voi. Silti herää hetken kuluttua jostain pötköllään.

Entä jos iskee itseään kirveellä päähän.

Tottakai.. hupina on ollu laskea vikat sekunnit ennenkuin pimenee leikkaussalissa. kaks kolmesta alaslaskusta onnistui täysin. Yhdessä piti vaan todeta ettei selkeästi ihan vielä mutta kohta.. viis-nelj-kolm----

Umpparileikauksessa oli siinä viiden korville kun ehdin laskea. Heräämö oli seuraava mielikuva. Suu oli rutikuiva ja sai vain tipoitain vettä. Taju vielä ajoitain meni kankaalle. 

Riippuu. Nukutuksessa ehtii tajuta että lähtee älli, sitä taas en mitenkään huomannut ja muista kun tipahdin sairaskohtauksen takia. Nukutuksesta herää kuten unesta ja tietää mitä tapahtui, kohtauksesta kun taju palautui puuttuu täysin enkä ymmärtänyt miksen ole enää tuolilla vaan makaan paareissa kiinni ja väkeä pyörii kun vilkkilässä. Pökräyskin antaa olon että älli lähtee just.

Riippuu ihan tilanteesta.

Koronassa olin kävelemässä vessaan kun lähti taju täysin yllättäen. Ehdin tajuamaan alkaessani kaatumaan että näkö lähti ja äänet ympärillä alkoivat vaimenemaan. Kaatumisen seurauksena tuntui kuin maa olisi auennut jalkojen alta ja olisin pudonnut loputtomaan pimeään kuiluun.

Kuvauksesta huolimatta se ei tuntunut pelottavalta, vaan rauhalliselta ja mukavalta. Viimeinen ajatukseni oli että jos tämä oli tässä niin eihän tämä lähtö nyt niin pahalta tuntunukaan.

Sitten tulin takasin tajuihini ja olo tuntui jälleen paskalta, koska korona. Lisäksi jostain syystä samalla iski niin käsittämätön hiki, että t-paitakin kastui.

Entäs , jos auto - onnettomuudessa loukkaantuu vakavasti ja menettää kolaripaikalla tajuntansa heti ?

Kyllä ymmärtää. Se on se hetki kun tietää kuolevansa. Tiedättekö mitä? Kukaan ei silloin ajattele jumalaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan tilanteesta.

Koronassa olin kävelemässä vessaan kun lähti taju täysin yllättäen. Ehdin tajuamaan alkaessani kaatumaan että näkö lähti ja äänet ympärillä alkoivat vaimenemaan. Kaatumisen seurauksena tuntui kuin maa olisi auennut jalkojen alta ja olisin pudonnut loputtomaan pimeään kuiluun.

Kuvauksesta huolimatta se ei tuntunut pelottavalta, vaan rauhalliselta ja mukavalta. Viimeinen ajatukseni oli että jos tämä oli tässä niin eihän tämä lähtö nyt niin pahalta tuntunukaan.

Sitten tulin takasin tajuihini ja olo tuntui jälleen paskalta, koska korona. Lisäksi jostain syystä samalla iski niin käsittämätön hiki, että t-paitakin kastui.

Outoa, olin myös ihan hikinen kun ensihoitajat tuuppasivat mua lanssiin. Riisuivat vaatteita multa samalla pois.

Vierailija kirjoitti:

Olen muutaman kerran pyörtynyt ihan kanttuveiksi ja siitä kun lähtee heräilemään on kuin heräilisi pakosta jostain syvästä, ihanasta unesta, josta ei halua herätä.

Onkohan tämä elämä joku rangaistus ihmiselle?   Parempaa olisi tuonpuoleisessa, miksi siis olemme täällä?

En kyllä itse ehtinyt mitään miettiä pyörtyessäni

Itsellä pyörtyessä tulee semmoinen tikkuileva ja sumea olo, kyllä sen on tajunnut että nyt mennään. Pyörryn kivusta, esimerkiksi verikokeessa kun on huonot neulat, osaamaton henkilö...

Saan myös kouristuskohtauksen.

No ainakin ennen pyörtymistä, olen saattanut jo ehtiä lähemmäs lattiaa ennen kun on männy taju. Eli ainakin itse tiedän, että kohta pimenee. Jos tarpeeksi nopeesti ehdin vaakatasoon (ja kintut kattoon) saattaa olla etten edes pyörry. Korvissa soi/suhisee, näkökenttä kapenee ja on hölmö olo. Ja sitten pimenee, pahinta on pökrätä suorilta kintuilta lattiaan ku siinä lyö ittesä pahasti. Herätessä toteaa et "taisinpa pökrätä oho". Ja olo on hölmö.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä itse ehtinyt mitään miettiä pyörtyessäni

Mulla sama. Tajusin vain makaavani lattialla. Oli siis kyllä huono olo yms., mutta ei mua pyörryttänyt enkä tajunnut, että nyt lähtee taju. Lattialta heräsin.

Mua ei ole nukutettu, mutta joidenkin toimenpiteiden yhteydessä olen pyörtynyt. Kun korvat alkaa humisemaan ja piippaamaan ja tulee outo olo kuin olisi itsensä ulkopuolella, niin tajuan olevani riskissä pyörtyä, mutta voin myös siitä palata normaaliin tajuntaan. Tai sitten seuraava havaintoni on, että olen lattialla. Tuntuu, kuin olisin nähnyt syvää ja miellyttävää unta pitkän aikaa, vaikka läsnäolleet osaa kertoa mun olleen vai minuutteja tai sekunteja tajuttomana. Olo on rauhallinen ja raukea ja usein muistan unesta asioita. Toivottavasti kuoleminen tuntuu samalta.

Vierailija kirjoitti:

Entäs , jos auto - onnettomuudessa loukkaantuu vakavasti ja menettää kolaripaikalla tajuntansa heti ?

Ei mitään muistikuvaa kun -83 jäin suojatiellä kuorma-auton alle ja olin yhdeksän päivää teholla 

En ole koskaan menettänyt tajuani, mutta nukutusessa olen ollut monta kertaa. Minulla se nukutus menee sillein että, ekana tulee hyvin raskas olo ihan kuin olisi painoa päällä, on kova väsymys, katse sumenee, korvissa kuuluu "kovaa tuulen huminaa" ja kuulostaa siltä kuin sadat ihmiset huutaisivat ja puhuisivat yhtä aikaa minun päässäni sellaista sekaista melua, joka kuulostaa monen ihmisten puheelta. Sen jälkeen tuntuu siltä kuin minut tukehduttaisiin enkä saa happea ihan kuin olisi tyyny naaman päällä. Sitten sen jälkeen tulee sumu ja taju lähtee. Joten en, en tykkää ollenkaan nukuttamisesta.

Mä oon tajunnut että taju menee kun näkökenttä alkoi pimetä reunoilta keskelle, en kuitenkaan ehtinyt enää sanoa mitään kun pökräsin. Sitten pelkkää tyhjää kunnes heräsin, en mitenkään erityisen syvästä tai ihanasta unesta, olo oli lähinnä nolo kun keräsin itseni työpaikan lattialta.