Miksi lapsenlapset on etäisiä...
Täällä usein valitellaan sitä, miten on isovanhempia, joita ei kiinnosta omat lapsenlapset. Minäpä avaan omaa näkökulmaani asiaan...
Tyttäreni itsenäistyi melko varhan, löysi omat elämänpiirinsä, avioitui aivan eri tyyppisen miehen kanssa, millaisia meidän suvussa on.
Aluksi tapasin lapsia, hoidinkin heitä. Esim. kun toinen lapsi syntyi, olin tyttäreni apuna toisella paikkakunnalla kuin missä asun. Vanhemmat kasvattaa lapset omalla tavallaan ja niinhän sen kuuluu olla. Tyttäreni perheen elämäntapa ja arvot ovat vain kovin erilaiset, kuin omani... en voi mitään sille, että omien lastenlasten kanssa ei synkkaa... olen yrittänyt, mutta jotenkin he on todella vieraita mulle ajatuksiltaan, arvoiltaan, elämäntavaltaan.
Ja kyllä, myös minä suren tätä. Mutta en jäää suruun makaamaan. Olen hyväksynyt sen, että jotkut ns. vieraat nuoret voikin olla niitä, joiden kanssa synkkaa.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että et arvosta lapsesi valintoja koska hän on erilainen kun sinä.
Hänellä on oikeus elää tavallaan eikä hänen valinnat ole sellaisia, mitkä vahingoittaisi muita tai häntä itseään. Enemmän kuin arvostuksen puutetta koen vierautta... en saa kiinni siitä maailmasta, missä hän elää. Ja enemmän hän arvostelee minun valintoja kuin minä hänen... hänelle se ympäristö, missä minä elän ja viihdyn on jotain, missä hän ei halunnut elää, vaan tietoisesti pyrki pois. En minäkään jaksa sitä, että minun elämääni arvostellaan.ap
Aluksi symppasin sinua, mutta nyt myöhemmin olen tässä tajunnut miten kieroutunut uhriutuja oletkaan.
Siis lapsesi "valitsi" ihan eri elämäntavan (kaupunkilaistui?) ja "hylkäsi" sinun oppisi, minkä mukaan hänenkin olisi pitänyt riemumielin viettää elämänsä perspystyssä marjoja poimien, hilloa keittäen jne?
Nyt kun hän kaupunkilaistui, KOSTAT hänen (mielestäsi) väärän elämäntapansa etkä voi antaa aikaasi lapsenlapsillesi tärkeille asioille (esim ihan vaan leikki?) jos he eivät ensin osoita ettå ovat aikaasi arvoisia ja ryhdy viihtymään sinun (tylsässä) seurassasi jossain metsässä paarmojen ja hyttysten ruokana??
No meitä on kyllä monenlaista uhriutujaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sun lapselle että lapsenlapset tärkeitä ja haluaisit saada niihin yhteyttä ja keksiä hauskaa tekemistä.
Kun yhdessä ei ole hauskaa. Pitkästyn konserteissa ja tanssinäytöksissä. Heistä on tylsää marjametsässä ja lintutornilla. Molempia kiinnostavia asioita ei oikein ole. ap
Yrittäisit olla aikuinenpitkästyt ei ihme että tyttäresi itsenäistyi nuorena.
Mutta provohan tämä.
Provo? Niin ehkä aina olen ollut siten itsekäs, että olen halunnut tehdä asioita itselleni myös. Ei kai ihminen lakkaa olemasta oma itsensä, vaikka on äiti tai mummi.ap
Toivottavasti tämä on vain huono provo.
Ei kai kukaan pääse elämään elämäänsä niin että tekee vain itselle mielekkäitä asioita ?
Jos se on mielestäsi sinun oikeutesi, miksi sitten niitten lastenlasten pitäisi viettää "laatuaikaa" kanssasi jossain marjametsässä???
Ilman että sinä uhraat aikaasi lapsenlapsesi eivät tule ikinä oppimaan, että joku mistä sinä nautit, voi myös heidän mielestään olla "siedettävää"...
Eipä mulla muuta kuin ihan olet etääntymisen lapsenlapsista itse aikaansaanut.
Ps. Meillä " uhrataan " aikaa lasten ja lastenlasten tärkeisiin juttuihin, mutta vastaavasti kyllä tajuan heidänkin tekevän meidän kanssa asioita, mitä je keskenään eivät ikinä valitsisi tehdä.
Mitä jos se "tärkeä" juttu on puhelimen näprääminen? Itse en voi sietää puhelimen näpräämistä ja puhelimen kanssa "olemista", ja tästä syystä en myöskään juurikaan näe sukulaislapsiani. He ovat koko ajan nenä kiinni puhelimessa tai tabletissa. Ymmärrän oikein hyvin pleaamisen pelikoneilla tai tietokoneella, mutta eihän niitäkään tehdä seurassa, vaikkapa kahvipöydässä. Mitään et voi puhua tuollaisen lapsen kanssa, koska hän ei kuuntele.
Aloituksesta jäi kuva että ap on loukkaantunut omalle lapselleen siitä että lapsi pitää ap:n elämäntapaa vähempiarvoisena ja tollompana kuin omaansa, ja siksi nyt ollaan suututtu verisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sun lapselle että lapsenlapset tärkeitä ja haluaisit saada niihin yhteyttä ja keksiä hauskaa tekemistä.
Kun yhdessä ei ole hauskaa. Pitkästyn konserteissa ja tanssinäytöksissä. Heistä on tylsää marjametsässä ja lintutornilla. Molempia kiinnostavia asioita ei oikein ole. ap
Yrittäisit olla aikuinenpitkästyt ei ihme että tyttäresi itsenäistyi nuorena.
Mutta provohan tämä.
Provo? Niin ehkä aina olen ollut siten itsekäs, että olen halunnut tehdä asioita itselleni myös. Ei kai ihminen lakkaa olemasta oma itsensä, vaikka on äiti tai mummi.ap
Toivottavasti tämä on vain huono provo.
Ei kai kukaan pääse elämään elämäänsä niin että tekee vain itselle mielekkäitä asioita ?
Jos se on mielestäsi sinun oikeutesi, miksi sitten niitten lastenlasten pitäisi viettää "laatuaikaa" kanssasi jossain marjametsässä???
Ilman että sinä uhraat aikaasi lapsenlapsesi eivät tule ikinä oppimaan, että joku mistä sinä nautit, voi myös heidän mielestään olla "siedettävää"...
Eipä mulla muuta kuin ihan olet etääntymisen lapsenlapsista itse aikaansaanut.
Ps. Meillä " uhrataan " aikaa lasten ja lastenlasten tärkeisiin juttuihin, mutta vastaavasti kyllä tajuan heidänkin tekevän meidän kanssa asioita, mitä je keskenään eivät ikinä valitsisi tehdä.
Mitä jos se "tärkeä" juttu on puhelimen näprääminen? Itse en voi sietää puhelimen näpräämistä ja puhelimen kanssa "olemista", ja tästä syystä en myöskään juurikaan näe sukulaislapsiani. He ovat koko ajan nenä kiinni puhelimessa tai tabletissa. Ymmärrän oikein hyvin pleaamisen pelikoneilla tai tietokoneella, mutta eihän niitäkään tehdä seurassa, vaikkapa kahvipöydässä. Mitään et voi puhua tuollaisen lapsen kanssa, koska hän ei kuuntele.
Aloituksesta jäi kuva että ap on loukkaantunut omalle lapselleen siitä että lapsi pitää ap:n elämäntapaa vähempiarvoisena ja tollompana kuin omaansa, ja siksi nyt ollaan suututtu verisesti.
Jos kieltää puhelimen, kieltää lapselta nykyään ison osan sosiaalista elämää.
Meillä mummolassa on sääntö, että ruokapöydässä ei puhelimia ole ja muuten sitten siedän sen, että puhelin "kilpailee" kanssani huomiosta. Ei minua kyllä suuremmin häiritse, jos lapsenlapsi sitä käyttää, itsekin viihdyn monta kertaa kännykällä. Ja varsin isein huomaan, että kyllä ne kännykät heiltäkin unohtuu kun tehdään jotain muuta "mielekästä", mutta varmaan toki persoonallisuuskysymys myös (ja ehkä kasvatus?).
Jotenkin aika tylyä, "jos en saa sinun huomiotasi 100% et ansaitse minua ollenkaan"...
Niiden vaimot on saaneet lasten lähihuoltajuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sun lapselle että lapsenlapset tärkeitä ja haluaisit saada niihin yhteyttä ja keksiä hauskaa tekemistä.
Kun yhdessä ei ole hauskaa. Pitkästyn konserteissa ja tanssinäytöksissä. Heistä on tylsää marjametsässä ja lintutornilla. Molempia kiinnostavia asioita ei oikein ole. ap
Yrittäisit olla aikuinenpitkästyt ei ihme että tyttäresi itsenäistyi nuorena.
Mutta provohan tämä.
Provo? Niin ehkä aina olen ollut siten itsekäs, että olen halunnut tehdä asioita itselleni myös. Ei kai ihminen lakkaa olemasta oma itsensä, vaikka on äiti tai mummi.ap
Toivottavasti tämä on vain huono provo.
Ei kai kukaan pääse elämään elämäänsä niin että tekee vain itselle mielekkäitä asioita ?
Jos se on mielestäsi sinun oikeutesi, miksi sitten niitten lastenlasten pitäisi viettää "laatuaikaa" kanssasi jossain marjametsässä???
Ilman että sinä uhraat aikaasi lapsenlapsesi eivät tule ikinä oppimaan, että joku mistä sinä nautit, voi myös heidän mielestään olla "siedettävää"...
Eipä mulla muuta kuin ihan olet etääntymisen lapsenlapsista itse aikaansaanut.
Ps. Meillä " uhrataan " aikaa lasten ja lastenlasten tärkeisiin juttuihin, mutta vastaavasti kyllä tajuan heidänkin tekevän meidän kanssa asioita, mitä je keskenään eivät ikinä valitsisi tehdä.
Mitä jos se "tärkeä" juttu on puhelimen näprääminen? Itse en voi sietää puhelimen näpräämistä ja puhelimen kanssa "olemista", ja tästä syystä en myöskään juurikaan näe sukulaislapsiani. He ovat koko ajan nenä kiinni puhelimessa tai tabletissa. Ymmärrän oikein hyvin pleaamisen pelikoneilla tai tietokoneella, mutta eihän niitäkään tehdä seurassa, vaikkapa kahvipöydässä. Mitään et voi puhua tuollaisen lapsen kanssa, koska hän ei kuuntele.
Aloituksesta jäi kuva että ap on loukkaantunut omalle lapselleen siitä että lapsi pitää ap:n elämäntapaa vähempiarvoisena ja tollompana kuin omaansa, ja siksi nyt ollaan suututtu verisesti.
Voipi olla, että ap näin kokee, mutta käsittääkseni se on aika universaali kokemus, ettå nuorempi sukupolvi näkee vanhemman "elämäntavat" vähempiarvoisena ja toki vastaavasti toisinkin päin.
Get over it ja yritä nauttia siitä osasta lastenlasten elämää, minkä he sinulle suovat.
Oma poika aikanaan pyysi isoäitiä katsomaan hänen kilpailuaan, mihin äitini sanoi, ettei nyt oikein ehdi/ole kiinnostunut tmv mutta ehkä sitten kun poika osallistuu SM -kisoihin (ajatuksena, "ei tule tapahtumaan"). Poika, 11v sanoi minulle, ettei kai hänen ole pakko isoäitiä sitten siinä vaiheessa enää pyytää mukaan. Ja nyt kun hänellä oli nuo sm kisat, ei isoäitiä pyydetty mukaan (mistä hän suuresti loukkaantui...)
Surullista. Erityisen surullista on tuo elämäntavan arvostelu. Ehkä lapsellasi on huono itsetunto ja haluaa olla jotenkin "trendikäs" häivyttääkseen "junttimaisen" taustansa. Yleensä ihmiset pyrkii elämään tasapainossa ja hyväksymään myös lapsuudenperheensä arvomaailman, jos se nyt ei ole yleisesti mätä ja vahingollinen.
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Erityisen surullista on tuo elämäntavan arvostelu. Ehkä lapsellasi on huono itsetunto ja haluaa olla jotenkin "trendikäs" häivyttääkseen "junttimaisen" taustansa. Yleensä ihmiset pyrkii elämään tasapainossa ja hyväksymään myös lapsuudenperheensä arvomaailman, jos se nyt ei ole yleisesti mätä ja vahingollinen.
Yleensä olisi luontevaa, että myös vanhemmat sukupolvet hyväksyisivät nuorempien uudet elämänarvot ja elämäntavat.
Kokemukseni mukaan suurinta ei-suvaitsevaisuutta osoittavat me vanhemmat, ja juurikin "hyväksyn heidän elämäntapansa MUTTA..." mikä on ihan samanlainen kuin "en ole r*sisti MUTTA.." eli jatkossa osoitetaan se lauseen alkuosa täydeksi valheeksi.
Ei ne nuoretkaan tyhmiä ole. Ja yleensä tuntevat vanhempansa aivoitukset ja maneerit läpikotaisin.
Ja miksi olettaa, että se meidän vanhempien elämäntapa olisi jotenkin enemmän oikein kuin nuorten? Millä perusteella ?
Toivottavasti tämä on vain huono provo.
Ei kai kukaan pääse elämään elämäänsä niin että tekee vain itselle mielekkäitä asioita ?
Jos se on mielestäsi sinun oikeutesi, miksi sitten niitten lastenlasten pitäisi viettää "laatuaikaa" kanssasi jossain marjametsässä???
Ilman että sinä uhraat aikaasi lapsenlapsesi eivät tule ikinä oppimaan, että joku mistä sinä nautit, voi myös heidän mielestään olla "siedettävää"...
Eipä mulla muuta kuin ihan olet etääntymisen lapsenlapsista itse aikaansaanut.
Ps. Meillä " uhrataan " aikaa lasten ja lastenlasten tärkeisiin juttuihin, mutta vastaavasti kyllä tajuan heidänkin tekevän meidän kanssa asioita, mitä je keskenään eivät ikinä valitsisi tehdä.