Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen exän kohtaaminen, ex vältellyt tätä
04.05.2023 |
Miehellä ja hänen exällään on yhteiset, jo isot lapset. Lasten suhteen ovat tietenkin vielä tekemisissä jos heistä asiaa on. Exänsä on kuitenkin jotenkin jäänyt menneeseen kiinni vaikka hänelläkin on jo kauan ollut uusi mies. Miehen ja exänsä erosta on yli kaksi vuotta ja minun ja miehen seurustelun aloittamisesta n. vuosi.
Ollaan koitettu joissain yhteyksissä tavata . Onhan tässä ollut illanistujaisia miehen kaveripiirissä esimerkiksi.. Exänsä ei ole tullut paikalle jos on tiennyt, että mekin siellä ollaan. Exänsä ei ollut esim. lapsensa juhlissakaan jos olemme parina olleet.
Teinit/lähes aikuiset ovat käyttäytyneet ahdistuneesti jos ollaan muutamasti oltu tilanteessa jolloin ollaan vaikka jätetty miehen ja exänsä lapsi äidilleen ja tavattu pihassa niin, ettei olla edes hei sanottu kun toinen on karannut paikalta huomattuaan, että minä olenkin mukana. Lapsista on suorastaan nähnyt sen jännityksen. Minusta pitävätkyllä, mutta eihän minusta varmaan saa äidin nähden edes pitää.
Vähän aika sitten nähtiin ihan livenä ja sanottiin hei. Mies esitteli meidät tämmöisessä vähän vahingossa satuneessa tilanteessa jossa exällä ei siinä kohtaa ollut poispääsyä. Ex on minuun suhtautunut hyvin penseästi viestitellessään joskus miehen kanssa. Mies kyllä näyttää minulle aina viestit. On ollut jotenkin sitä mieltä, ettei meidän suhteemme kestä ja että minä en yhtään ajattele heidän lastensa parasta kun mies on jotenkin niin sokea ettei näe mitään. Että olen vaan jotenkin kietonut hänet pikkusormeni ympärille ja mies on sokea kun on rakastunut.
Kohtaaminen meni ihan ok. Exää hävetti. Huomasin sen. Minä olenkin ihan oikea ihminen, jopa mukava sellainen. :D Anteeksipyyntöä ei tullut kommenteista.. En sellaista toki odottanutkaan. Mtta onpahan nyt lopultakin takana tämäkin. Ehkä jatkossa on helpompaa?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tuo viestien näyttäminen on? MIksi ihmeessä mies harrastaa tuollaista?
En tiedä ap:sta, mutta kyllä minunkin mieheni on näyttänyt kymmeniä visetejä mitä exänsä on hänelle lähetellyt. Viestejä joissa miestäni haukutaan, hänen isyyttään vähätellään, syytetään sellaisesta mitä mieheni ei ole tehnyt, jne. Miksi ihmeessä hän EI näyttäisi minulle näitä viestejä? ;Minulla on ollut stalkkeri 15 vuotta, ja olen todellakinn näyttänyt miehelleni hänen lähettämiään viestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt alan ymmärtämään sitä, että miten sairasta Suomessa on ihmisen elää. Jos edes eksää ja hänen nyksää ei voi nähdä sen vertaa, että "moikka" sanoo ja näin opetetaan myös lapsille, että kaikkia ihmisiä tulee sietää. Tällä toimintatavalla opetetaan, että on ok syrjiä muita ja täten myös kiusata. Hienoa toimintaa, etten sanoisi.
Nyt lapset ovat tässä taas välikappaleena ja kärsijöinä. Todella säälittävää käytöstä näitä eksiltä, että ei kyetä kuin aikuiset ihmiset elämään ilman draamaa ja jatkuvaa omien tunteiden kyttäämistä. Milloin Suomesta on kadonnut se, että välillä siedetään epämukavia tilanteita?
Hyi hemmetti. Onneksi oma, suomalainen, mieheni osaa käyttäytyä ja tietää, että minä osaan myös. Siksi pystyikin jättämään minut vaikka eksänsä kanssa kahdestaan hänen asuntoonsa. Eksä kyllä yritti draamailla minulle siinä, mutta ei pahemmin hetkauttanut. Minä en heidän eroaan aiheuttanut, joten en suostu sitä myöskään anteeksi pyytämään. Minä kuitenkin kykenen olemaan myös niiden eksien kanssa samassa tilassa ja keskustelemaan jos on tarve. Tervehtiminen nyt on ihan automaattinen toimintatapa toivottavasti kaikille.
Mikä paasaus.
Mistä tuon syrjimisen ja kiusaamisen tuohon vetaisit? Syrjiikö ja kiusaako tuo ex jotenkin tätä kirjoittajaa?
Entä draamailu ja tunteidensa kyttääminen?
Eiköhän tässä taakkansa ole kasvattanut tuo kirjoittaja, jolle tuntuu olevan kova pala, kun ei miehen exä ole hänestä lainkaan kiinnostunut. Pitäisi tietenkin olla, että voisi osoittaa olevansa uusi ja parempi. Nyt ei saa otetta mitenkään.
Isot lapset, kyllä ne asian ymmärtävät. Niiden takia nyt ei tarvitse yrittää mitään. Kirjoittaja ei tiedä juurisyitä, vaikka varmasti luulee tietävänsä. Jo se, että mies näyttää hänelle exänsä viestit, on minusta typerää. Onko mies niin tohvelin alla, että on pakko ne näyttää? Mitä tuo ap oikein pelkää?
Vaikka ei ole kiinnostunut niin tarvitseeko sitä karkuun juosta? Jos ei ole kiinnostunut niin siinä vaiheessa hoidetaan se lasten luovutus sillä tavalla, että tervehditään kaikkia paikalla olijoita (myös niitä nykyisiä jos ovat paikalla), vaihdetaan pari sanaa vanhempien välillä ja lapset lähtevät toisen matkaan. Tähän koko toimitukseen menee muutama minuutti ja kenellekään ei jää mitään hampaan kokoon. Draamaa on juuri tuo, että lähdetään karkuun ja vedotaan siihen että ei kiinnosta se toinen ihminen. Kyllä ihan selkeästi kiinnostaa niin paljon, että ei voi olla samassa tilassa tai samassa ilmapiirissä edes. Kun hoitaa lapsiin liittyvät asiat kuin vastuulliset aikuiset elämänsä ja lapset saavat terveen mallin elämään, että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja kaikkia siedetään. Nyt aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin hiekkalaatikolla "mä en leiki tuon kanssa" -leikkejä leikkien.
Viestejä ei tarvitse kenellekään näytellä ja siinä mennään todella mauttomuuden puolelle. Mutta kasvokkain kun kohdataan niin on edes kohteliasta ja käytökseltään normaalia tervehtiä toisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, että ex on menneessä kiinni?
Miksi sinä nykyisenä änkeät lapsen juhliin, niin että toisen vanhempansa pitää jäädä sieltä pois?
Eikö sinulla voisi olla sen verran sydäntä ja pelisilmää, että pysyisit pois lapsen juhlista?Minäkään en halua exäni nykyistä kohdata. Jo ex:n kohtaaminen juhlissa yms pakollisissa tapaamisissa on todella vaikeaa.
Eikä tämä liity mitenkään nykyiseen eikä siihen, että haikailisin menneeseen.
Ex nyt vaan sattui rikkomaan minut todella pahasti. Ja elämäni on helmpompaa kun yhteys häneen on niin vähäistä kun ikinä mahdollista.
Kyllä tuo vain sitä tarkoittaa, ettet ole asiasta yli, eli toisin sanoen menneessä kiinni. Jos asia ja ero olisi täysin käsitelty, pystyisit sietämään pakolliset kohtaamiset, vaikka muuta yhteyttä et välittäisi pitää.
Niin, mielestäni nämä voivat olla myös täysin erillisiä asioita. Olla asiasta yli tai olla menneessä kiinni.
Siihen, että ero, tai oikeammin se, että huono vuosia kestänyt suhde vaikean alistavan ihmisen kanssa on rikkonut ihmisen tarvitsee aikaa paljon parantuakseen, että ihminen saa itsensä kasattua, raavittua riekaleet kasaan ja kasattua niistä uuden ehomman ihmisen
Se myös vaatii täydellisen irtioton ihmisestä joka oli se rikkoja. Se tarkoittaa pysyttelemistä kaukana hänen asuinpaikastaa, tapaamisen välttämistä ja todellakin, myös sen nyksän tapaamisen välttämistä. Ja ihan vaan siksi, että tämä rikottu ihminen saa jälleen itsensä kasattua. Asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kaivattaisiin, haikailtaisiin entistä.
Onhan se tavallaan entisessä kiinni olemista, mutta aivan eri lähtökohdista.
Jos ikinä olet tullut näin täysin rikotuksi, vuosien saatossa, ymmärrät asian. Ymmärrät sen ihmisen kannalta.
Jos et ole sitä kokenut, vaan pidät eroja ns. Normaaleina eroina niin asiaa voi olla vaikea tajuta oikeasti.
Antakaa niiden exien elää omaa elämää. Te ette tiedä totuutta, mikä on eron takana. Mies ei totuutta teille varmasti silloin kerro, jos kyseessä tämmöinen toisen sisältä hajottava tyyppi. Eikä sitä totuutta huomaa heti...
Jos exän on vaikea tavata ex-puolisoa, saatika sinua, nykyistä, niin ajatelkaa niitä lapsia, ja pysykää pois tilaisuuksista joihin kumpikin vanhempi haluaa osallistua. Mutta syyst x toinen ei osallistu, jos te sinne änkeätte. On sinulta, aikuiselta ihmiseltä suunnattoman suurta itsekkyyttä mennä paikalle tämmöisessä tilanteessa, ja viedä paikka toiselta vanhemmalta.
Suosittelen ihan oikeasti ajattelemaan tätä asiaa. Nostaa pää pois omasta navasta ja ajatella hieman laajemmin.
Vaikka, se että näkee tarkasti ja ymmärtää vaatii ikävä kyllä sen, että on joskus kokenut itse jotain yhtä satuttavaa.
Olet koittanut tavata. Miksi? Miksei se sun ukkos ole lasten äidiltä Kysynyt, haluaako tavata sinua, jos se tapaaminen on sinulle kerran niin tärkeää? Jos lasten äiti ei sinua halua tavata, niin sitten ei halua. Lopeta tuommoisen mottitilanteiden kyttääminen ja jätä se ihmisparka rauhaan. En kyllä yhtään ihmettele miksei sua halua tavata kun ajatuksiasi tarkastelee... ja tuo lasten silmiinnäkyvä ahdistuminen on tosi kurjaa. Kertoo sinusta jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, että ex on menneessä kiinni?
Miksi sinä nykyisenä änkeät lapsen juhliin, niin että toisen vanhempansa pitää jäädä sieltä pois?
Eikö sinulla voisi olla sen verran sydäntä ja pelisilmää, että pysyisit pois lapsen juhlista?Minäkään en halua exäni nykyistä kohdata. Jo ex:n kohtaaminen juhlissa yms pakollisissa tapaamisissa on todella vaikeaa.
Eikä tämä liity mitenkään nykyiseen eikä siihen, että haikailisin menneeseen.
Ex nyt vaan sattui rikkomaan minut todella pahasti. Ja elämäni on helmpompaa kun yhteys häneen on niin vähäistä kun ikinä mahdollista.
Kyllä tuo vain sitä tarkoittaa, ettet ole asiasta yli, eli toisin sanoen menneessä kiinni. Jos asia ja ero olisi täysin käsitelty, pystyisit sietämään pakolliset kohtaamiset, vaikka muuta yhteyttä et välittäisi pitää.
Mitkä vi tu n pakolliset kohtaamiset? Ne, joissa haluat näyttää miten upea sinä olet ja miten hyvin miehellä nyt menee kun hän on saanut sinut?
Ystävien väliset illanistujaiset. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen hinku sun on saada puolison exä mukaan sun elämään? Kuten aiemmin moni muukin sanonut, siihen on syynsä miksi toiset eivät halua olla tekemisissä ja se on heidän täysi oikeus. Kuulostaa että sulla on joku itsetunto-ongelma, kun exän pitäisi näyttäytyä sun seurassa rennosti, jotta voisit olla oikeutettu nyxä. Ja ne todelliset kasvot sun miehestäsi voi paljastua vasta 10v jälkeen..kokemusta on. Mut helppohan se on toki toi exä kuitata sekopääksi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, että ex on menneessä kiinni?
Miksi sinä nykyisenä änkeät lapsen juhliin, niin että toisen vanhempansa pitää jäädä sieltä pois?
Eikö sinulla voisi olla sen verran sydäntä ja pelisilmää, että pysyisit pois lapsen juhlista?Minäkään en halua exäni nykyistä kohdata. Jo ex:n kohtaaminen juhlissa yms pakollisissa tapaamisissa on todella vaikeaa.
Eikä tämä liity mitenkään nykyiseen eikä siihen, että haikailisin menneeseen.
Ex nyt vaan sattui rikkomaan minut todella pahasti. Ja elämäni on helmpompaa kun yhteys häneen on niin vähäistä kun ikinä mahdollista.
Kyllä tuo vain sitä tarkoittaa, ettet ole asiasta yli, eli toisin sanoen menneessä kiinni. Jos asia ja ero olisi täysin käsitelty, pystyisit sietämään pakolliset kohtaamiset, vaikka muuta yhteyttä et välittäisi pitää.
Olet keskenkasvuinen.
Minä en pysty sietämään edes pakollisia (mitä ne on?) tapaamisia ex miehen kanssa. Miehen joka kuristi, paiskoi minua naama edellä maahan ja yritti lopuksi tappaakin. Ei, mulla on oikeus sulkea hullu pois elämästä. Eikä mun tarvitse pönöttää vierekkäin sen hullun kanssa lapsen juhlissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, että ex on menneessä kiinni?
Miksi sinä nykyisenä änkeät lapsen juhliin, niin että toisen vanhempansa pitää jäädä sieltä pois?
Eikö sinulla voisi olla sen verran sydäntä ja pelisilmää, että pysyisit pois lapsen juhlista?Minäkään en halua exäni nykyistä kohdata. Jo ex:n kohtaaminen juhlissa yms pakollisissa tapaamisissa on todella vaikeaa.
Eikä tämä liity mitenkään nykyiseen eikä siihen, että haikailisin menneeseen.
Ex nyt vaan sattui rikkomaan minut todella pahasti. Ja elämäni on helmpompaa kun yhteys häneen on niin vähäistä kun ikinä mahdollista.
Kyllä tuo vain sitä tarkoittaa, ettet ole asiasta yli, eli toisin sanoen menneessä kiinni. Jos asia ja ero olisi täysin käsitelty, pystyisit sietämään pakolliset kohtaamiset, vaikka muuta yhteyttä et välittäisi pitää.
Ahaa. Eli vaikka miehen kaveri kutsuvat illanviettoon, niin minun tulee jäädä niistä pois jos samaan kaveripiiriin kuuluu miehen ex? Valitettavasti minäkään en jää pois jos haluan tutustua miehen ystäviin näissä juhlissa. Mies on nyt minun perhettäni ja minä hänen. Siihen kuuluvat myös hänen lapsensa. Ei minun tarvitse väkisin tuppautua, mutta jos pyydetään, en jätä menemättä sen takia, että joku ex ei kestä minun läsnäoloani. Ei minuntarvitse pyytää anteeksi olemassaoloani. Niinkin se asia vain on.
ap
Niin, mielestäni nämä voivat olla myös täysin erillisiä asioita. Olla asiasta yli tai olla menneessä kiinni.
Siihen, että ero, tai oikeammin se, että huono vuosia kestänyt suhde vaikean alistavan ihmisen kanssa on rikkonut ihmisen tarvitsee aikaa paljon parantuakseen, että ihminen saa itsensä kasattua, raavittua riekaleet kasaan ja kasattua niistä uuden ehomman ihmisen
Se myös vaatii täydellisen irtioton ihmisestä joka oli se rikkoja. Se tarkoittaa pysyttelemistä kaukana hänen asuinpaikastaa, tapaamisen välttämistä ja todellakin, myös sen nyksän tapaamisen välttämistä. Ja ihan vaan siksi, että tämä rikottu ihminen saa jälleen itsensä kasattua. Asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kaivattaisiin, haikailtaisiin entistä.
Onhan se tavallaan entisessä kiinni olemista, mutta aivan eri lähtökohdista.Jos ikinä olet tullut näin täysin rikotuksi, vuosien saatossa, ymmärrät asian. Ymmärrät sen ihmisen kannalta.
Jos et ole sitä kokenut, vaan pidät eroja ns. Normaaleina eroina niin asiaa voi olla vaikea tajuta oikeasti.
Antakaa niiden exien elää omaa elämää. Te ette tiedä totuutta, mikä on eron takana. Mies ei totuutta teille varmasti silloin kerro, jos kyseessä tämmöinen toisen sisältä hajottava tyyppi. Eikä sitä totuutta huomaa heti...
Jos exän on vaikea tavata ex-puolisoa, saatika sinua, nykyistä, niin ajatelkaa niitä lapsia, ja pysykää pois tilaisuuksista joihin kumpikin vanhempi haluaa osallistua. Mutta syyst x toinen ei osallistu, jos te sinne änkeätte. On sinulta, aikuiselta ihmiseltä suunnattoman suurta itsekkyyttä mennä paikalle tämmöisessä tilanteessa, ja viedä paikka toiselta vanhemmalta.
Suosittelen ihan oikeasti ajattelemaan tätä asiaa. Nostaa pää pois omasta navasta ja ajatella hieman laajemmin.Vaikka, se että näkee tarkasti ja ymmärtää vaatii ikävä kyllä sen, että on joskus kokenut itse jotain yhtä satuttavaa.
Muista myös, kun luet niitä exän lähettämiä viestejä, että se ex tuntee sen sun nykyisen puolison melko hyvin. Kenties jopa paremmin kun sinä? Ja etenkin, se ex tuntee ne lapset. Ja tietää isän ja lasten historian, totuuden. Asiat joista sinä et tiedä yhtään mitään.
Muista, että hänen sanomisissaan saattaakin olla totuuden siemen. Vaikka olisi sinun nykyisellesi hänen exälleen vihainen ja siksi viestien sävy olisi ikävä.
Edelleen, pää pois sieltä omasta navasta ja laajempaa katsetta peliin. Pikkusen raaputtaa sitä pintaa ja katsella sinne syvemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vee. Se että erosta on pari vuotta on lyhyt aika. Omastanikin on kohta tuo pari vuotta. Oltiin 20 vuotta yhdessä, meillä oli ihana perhe, jonka mies valehtelullaan rikkoi. Kaikki sattuu edelleen ihan saatanasti. En halua nähdä miehen uutta onnea, koska se tuntuu epäreilulta. Hän rikkoi meidän perheen ja minut ja jatkoi eteen päin kuin mitään ei olisi tapahtunut. En halua tutustua hänen uuteen enkä tietää siitä yhtään enempää kuin pakko. Minulle ei mitään uutta rakkautta ole tulossa. Arki menee selviytymiseen lasten kanssa. Omaa aikaa ei ole niin paljon että ehtisi kehenkään tutustua. Kaikki on vaan niin epäreilua.
En toivo että exäni eroaisi kuitenkaan. Lapset tykkäävät sen naisen lapsista. Toivon vaan että molemmat lihovat ja rupsahtavat ja saavat näppyjä naamaan. Tapaan heitä sitten vaikka enemmän kunhan tuo toteutuu.
Muistahan ap niissä ns. ystävien tapaamisessa että jos he pystyisivät kääntämään aikaa taakse päin, niin ettei se pari olisi eronnut, he tekisivät niin. Ei kukaan oikeasti halua että tulee uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt alan ymmärtämään sitä, että miten sairasta Suomessa on ihmisen elää. Jos edes eksää ja hänen nyksää ei voi nähdä sen vertaa, että "moikka" sanoo ja näin opetetaan myös lapsille, että kaikkia ihmisiä tulee sietää. Tällä toimintatavalla opetetaan, että on ok syrjiä muita ja täten myös kiusata. Hienoa toimintaa, etten sanoisi.
Nyt lapset ovat tässä taas välikappaleena ja kärsijöinä. Todella säälittävää käytöstä näitä eksiltä, että ei kyetä kuin aikuiset ihmiset elämään ilman draamaa ja jatkuvaa omien tunteiden kyttäämistä. Milloin Suomesta on kadonnut se, että välillä siedetään epämukavia tilanteita?
Hyi hemmetti. Onneksi oma, suomalainen, mieheni osaa käyttäytyä ja tietää, että minä osaan myös. Siksi pystyikin jättämään minut vaikka eksänsä kanssa kahdestaan hänen asuntoonsa. Eksä kyllä yritti draamailla minulle siinä, mutta ei pahemmin hetkauttanut. Minä en heidän eroaan aiheuttanut, joten en suostu sitä myöskään anteeksi pyytämään. Minä kuitenkin kykenen olemaan myös niiden eksien kanssa samassa tilassa ja keskustelemaan jos on tarve. Tervehtiminen nyt on ihan automaattinen toimintatapa toivottavasti kaikille.
Mikä paasaus.
Mistä tuon syrjimisen ja kiusaamisen tuohon vetaisit? Syrjiikö ja kiusaako tuo ex jotenkin tätä kirjoittajaa?
Entä draamailu ja tunteidensa kyttääminen?
Eiköhän tässä taakkansa ole kasvattanut tuo kirjoittaja, jolle tuntuu olevan kova pala, kun ei miehen exä ole hänestä lainkaan kiinnostunut. Pitäisi tietenkin olla, että voisi osoittaa olevansa uusi ja parempi. Nyt ei saa otetta mitenkään.
Isot lapset, kyllä ne asian ymmärtävät. Niiden takia nyt ei tarvitse yrittää mitään. Kirjoittaja ei tiedä juurisyitä, vaikka varmasti luulee tietävänsä. Jo se, että mies näyttää hänelle exänsä viestit, on minusta typerää. Onko mies niin tohvelin alla, että on pakko ne näyttää? Mitä tuo ap oikein pelkää?
Vaikka ei ole kiinnostunut niin tarvitseeko sitä karkuun juosta? Jos ei ole kiinnostunut niin siinä vaiheessa hoidetaan se lasten luovutus sillä tavalla, että tervehditään kaikkia paikalla olijoita (myös niitä nykyisiä jos ovat paikalla), vaihdetaan pari sanaa vanhempien välillä ja lapset lähtevät toisen matkaan. Tähän koko toimitukseen menee muutama minuutti ja kenellekään ei jää mitään hampaan kokoon. Draamaa on juuri tuo, että lähdetään karkuun ja vedotaan siihen että ei kiinnosta se toinen ihminen. Kyllä ihan selkeästi kiinnostaa niin paljon, että ei voi olla samassa tilassa tai samassa ilmapiirissä edes. Kun hoitaa lapsiin liittyvät asiat kuin vastuulliset aikuiset elämänsä ja lapset saavat terveen mallin elämään, että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja kaikkia siedetään. Nyt aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin hiekkalaatikolla "mä en leiki tuon kanssa" -leikkejä leikkien.
Viestejä ei tarvitse kenellekään näytellä ja siinä mennään todella mauttomuuden puolelle. Mutta kasvokkain kun kohdataan niin on edes kohteliasta ja käytökseltään normaalia tervehtiä toisia.
Mihin tuossa tarvitsee tuota teennäistä rupattelua? Meillä lapset lähtee ja tulee parkkipaikalle. Jos on jotain asiaa niin laitan viestin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, että ex on menneessä kiinni?
Miksi sinä nykyisenä änkeät lapsen juhliin, niin että toisen vanhempansa pitää jäädä sieltä pois?
Eikö sinulla voisi olla sen verran sydäntä ja pelisilmää, että pysyisit pois lapsen juhlista?Minäkään en halua exäni nykyistä kohdata. Jo ex:n kohtaaminen juhlissa yms pakollisissa tapaamisissa on todella vaikeaa.
Eikä tämä liity mitenkään nykyiseen eikä siihen, että haikailisin menneeseen.
Ex nyt vaan sattui rikkomaan minut todella pahasti. Ja elämäni on helmpompaa kun yhteys häneen on niin vähäistä kun ikinä mahdollista.
Kyllä tuo vain sitä tarkoittaa, ettet ole asiasta yli, eli toisin sanoen menneessä kiinni. Jos asia ja ero olisi täysin käsitelty, pystyisit sietämään pakolliset kohtaamiset, vaikka muuta yhteyttä et välittäisi pitää.
Eron käsittely ei ole mikään päätös, että nytpä siirryn siitä yli. Se on prosessi. Se kestää sen aikaa kuin kestää. En oikein ymmärrä mitä ilkkumista siinä on jos se jollakin kestää kauemmin. Pitkästä liitosta lähtiessä särkyy osittain oma identiteetti. Elämän kasaaminen ja mielenrauhan löytäminen ei ole mitenkään yksinkertaista. Enemmän olisin huolissani siitä siipasta, joka nopeasti löytää uuden ja käyttäytyy kuin ei tuntuisi missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt alan ymmärtämään sitä, että miten sairasta Suomessa on ihmisen elää. Jos edes eksää ja hänen nyksää ei voi nähdä sen vertaa, että "moikka" sanoo ja näin opetetaan myös lapsille, että kaikkia ihmisiä tulee sietää. Tällä toimintatavalla opetetaan, että on ok syrjiä muita ja täten myös kiusata. Hienoa toimintaa, etten sanoisi.
Nyt lapset ovat tässä taas välikappaleena ja kärsijöinä. Todella säälittävää käytöstä näitä eksiltä, että ei kyetä kuin aikuiset ihmiset elämään ilman draamaa ja jatkuvaa omien tunteiden kyttäämistä. Milloin Suomesta on kadonnut se, että välillä siedetään epämukavia tilanteita?
Hyi hemmetti. Onneksi oma, suomalainen, mieheni osaa käyttäytyä ja tietää, että minä osaan myös. Siksi pystyikin jättämään minut vaikka eksänsä kanssa kahdestaan hänen asuntoonsa. Eksä kyllä yritti draamailla minulle siinä, mutta ei pahemmin hetkauttanut. Minä en heidän eroaan aiheuttanut, joten en suostu sitä myöskään anteeksi pyytämään. Minä kuitenkin kykenen olemaan myös niiden eksien kanssa samassa tilassa ja keskustelemaan jos on tarve. Tervehtiminen nyt on ihan automaattinen toimintatapa toivottavasti kaikille.
Mikä paasaus.
Mistä tuon syrjimisen ja kiusaamisen tuohon vetaisit? Syrjiikö ja kiusaako tuo ex jotenkin tätä kirjoittajaa?
Entä draamailu ja tunteidensa kyttääminen?
Eiköhän tässä taakkansa ole kasvattanut tuo kirjoittaja, jolle tuntuu olevan kova pala, kun ei miehen exä ole hänestä lainkaan kiinnostunut. Pitäisi tietenkin olla, että voisi osoittaa olevansa uusi ja parempi. Nyt ei saa otetta mitenkään.
Isot lapset, kyllä ne asian ymmärtävät. Niiden takia nyt ei tarvitse yrittää mitään. Kirjoittaja ei tiedä juurisyitä, vaikka varmasti luulee tietävänsä. Jo se, että mies näyttää hänelle exänsä viestit, on minusta typerää. Onko mies niin tohvelin alla, että on pakko ne näyttää? Mitä tuo ap oikein pelkää?
Vaikka ei ole kiinnostunut niin tarvitseeko sitä karkuun juosta? Jos ei ole kiinnostunut niin siinä vaiheessa hoidetaan se lasten luovutus sillä tavalla, että tervehditään kaikkia paikalla olijoita (myös niitä nykyisiä jos ovat paikalla), vaihdetaan pari sanaa vanhempien välillä ja lapset lähtevät toisen matkaan. Tähän koko toimitukseen menee muutama minuutti ja kenellekään ei jää mitään hampaan kokoon. Draamaa on juuri tuo, että lähdetään karkuun ja vedotaan siihen että ei kiinnosta se toinen ihminen. Kyllä ihan selkeästi kiinnostaa niin paljon, että ei voi olla samassa tilassa tai samassa ilmapiirissä edes. Kun hoitaa lapsiin liittyvät asiat kuin vastuulliset aikuiset elämänsä ja lapset saavat terveen mallin elämään, että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja kaikkia siedetään. Nyt aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin hiekkalaatikolla "mä en leiki tuon kanssa" -leikkejä leikkien.
Viestejä ei tarvitse kenellekään näytellä ja siinä mennään todella mauttomuuden puolelle. Mutta kasvokkain kun kohdataan niin on edes kohteliasta ja käytökseltään normaalia tervehtiä toisia.
Mihin tuossa tarvitsee tuota teennäistä rupattelua? Meillä lapset lähtee ja tulee parkkipaikalle. Jos on jotain asiaa niin laitan viestin.
Lisättäköön vielä, että tuolla teeskentelyllä ei ole lapsille mitään sen suurempaa hyötyä. Lapset on kuin valheenpaljastuskoneita. Kyllä ne erottaa jo jostain mikroilmeistä ja äänensävystä jos se tilanne on jommalle kummalle vanhemmista vaikea. Ja lapsille sen näkeminen että vanhempi voi tilanteessa jollain tavalla huonosti on yksinomaan inhottavaa ja opettaa lähinnä tunteiden tukahduttamista ja että se on jotenkin normaali tapa toimia.
Aijai, musta on aina ihana nähdä exän nyxä. Joka kerta mietin, että luojalle kiitos, minä en ole enää tuossa ja saat ystävällisesti pitää koko pa s kan. Sen lisäksi näytän ihan todella hyvältä ja suorastaan hehkun, kun vihdoin olen vuosien ikeestä vapaa. Toivon sydämestäni kaikkea hyvää heille ja että suhde kestää ja että exä ei missään tilanteessa ikinä yritä tulla takaisin. Siihen loppuisi tapaamiset.
Sekava teksti aloituksessa.
Minä en ole nähnyt koskaan exän uusia muijia ja exä ei ole nähnyt minun uutta miestä.
Exästä erosin 25 vuotta sitten.
En minä ajattele asiasta mitään ilkkua tai hieroa omaa suhdettani vasten toisen naamaa. Minusta olisi vain normaalia, että sanotaan MOI. En ajatellut sydänystäväksi alkaa enkä sen kummempaa. Aivan normaali MOI riittäisi. Ja miksi? Juuri niiden lasten takia.. että aikuiset ihmiset pystyvät sanomaan moi ja olemaan tarvittaessa samassa tilassa. Siksi, että olen tullut jäädäkseni enkä ole mikään "vaihe".
Ja mies on aivan normaali, ei ole paljastunut (eikä exäkään häntä syytä esim. väkivaltaisuudesta) mitään ihmeellistä. Ihmiset eroavat myös koska kaikki asiat ovat vaan solmussa ja siihen on syyllisiä MOLEMMAT.. puhumattomuutta yms..
ap
Paljonkohan on juhlia, joihin mies haluaisi, mutta ei enää saa kutsua, koska kaveriporukka kutsuu mieluummin exän ystävineen? Hienoa, että ystävät pyrkivät toimimaan niin, ettei exän tarvitse tavata nyxää, koska yleensä ne tapaamiset ovat juuri tuollaisia, nyxä katsoo, että toinen häpeää ja exä miettii, miksi kukaan voi toimia noin moukkamaisesti porukassa, josta ei tunne ketään.
Lapset tuskin jännittävät exin ja nyxien tapaamista, kunhan tietävät, että isän uusi petikumppani ei ole järjen jättiläinen, vaan seurassaan joutuu aina ihmettelemään, miten kokemisen voi kokea.
Kannattaa varautua siihen, että ei tule kutsua miehen lasten erilaisiin juhliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt alan ymmärtämään sitä, että miten sairasta Suomessa on ihmisen elää. Jos edes eksää ja hänen nyksää ei voi nähdä sen vertaa, että "moikka" sanoo ja näin opetetaan myös lapsille, että kaikkia ihmisiä tulee sietää. Tällä toimintatavalla opetetaan, että on ok syrjiä muita ja täten myös kiusata. Hienoa toimintaa, etten sanoisi.
Nyt lapset ovat tässä taas välikappaleena ja kärsijöinä. Todella säälittävää käytöstä näitä eksiltä, että ei kyetä kuin aikuiset ihmiset elämään ilman draamaa ja jatkuvaa omien tunteiden kyttäämistä. Milloin Suomesta on kadonnut se, että välillä siedetään epämukavia tilanteita?
Hyi hemmetti. Onneksi oma, suomalainen, mieheni osaa käyttäytyä ja tietää, että minä osaan myös. Siksi pystyikin jättämään minut vaikka eksänsä kanssa kahdestaan hänen asuntoonsa. Eksä kyllä yritti draamailla minulle siinä, mutta ei pahemmin hetkauttanut. Minä en heidän eroaan aiheuttanut, joten en suostu sitä myöskään anteeksi pyytämään. Minä kuitenkin kykenen olemaan myös niiden eksien kanssa samassa tilassa ja keskustelemaan jos on tarve. Tervehtiminen nyt on ihan automaattinen toimintatapa toivottavasti kaikille.
Mikä paasaus.
Mistä tuon syrjimisen ja kiusaamisen tuohon vetaisit? Syrjiikö ja kiusaako tuo ex jotenkin tätä kirjoittajaa?
Entä draamailu ja tunteidensa kyttääminen?
Eiköhän tässä taakkansa ole kasvattanut tuo kirjoittaja, jolle tuntuu olevan kova pala, kun ei miehen exä ole hänestä lainkaan kiinnostunut. Pitäisi tietenkin olla, että voisi osoittaa olevansa uusi ja parempi. Nyt ei saa otetta mitenkään.
Isot lapset, kyllä ne asian ymmärtävät. Niiden takia nyt ei tarvitse yrittää mitään. Kirjoittaja ei tiedä juurisyitä, vaikka varmasti luulee tietävänsä. Jo se, että mies näyttää hänelle exänsä viestit, on minusta typerää. Onko mies niin tohvelin alla, että on pakko ne näyttää? Mitä tuo ap oikein pelkää?
Vaikka ei ole kiinnostunut niin tarvitseeko sitä karkuun juosta? Jos ei ole kiinnostunut niin siinä vaiheessa hoidetaan se lasten luovutus sillä tavalla, että tervehditään kaikkia paikalla olijoita (myös niitä nykyisiä jos ovat paikalla), vaihdetaan pari sanaa vanhempien välillä ja lapset lähtevät toisen matkaan. Tähän koko toimitukseen menee muutama minuutti ja kenellekään ei jää mitään hampaan kokoon. Draamaa on juuri tuo, että lähdetään karkuun ja vedotaan siihen että ei kiinnosta se toinen ihminen. Kyllä ihan selkeästi kiinnostaa niin paljon, että ei voi olla samassa tilassa tai samassa ilmapiirissä edes. Kun hoitaa lapsiin liittyvät asiat kuin vastuulliset aikuiset elämänsä ja lapset saavat terveen mallin elämään, että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja kaikkia siedetään. Nyt aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin hiekkalaatikolla "mä en leiki tuon kanssa" -leikkejä leikkien.
Viestejä ei tarvitse kenellekään näytellä ja siinä mennään todella mauttomuuden puolelle. Mutta kasvokkain kun kohdataan niin on edes kohteliasta ja käytökseltään normaalia tervehtiä toisia.
Mihin tuossa tarvitsee tuota teennäistä rupattelua? Meillä lapset lähtee ja tulee parkkipaikalle. Jos on jotain asiaa niin laitan viestin.
Lisättäköön vielä, että tuolla teeskentelyllä ei ole lapsille mitään sen suurempaa hyötyä. Lapset on kuin valheenpaljastuskoneita. Kyllä ne erottaa jo jostain mikroilmeistä ja äänensävystä jos se tilanne on jommalle kummalle vanhemmista vaikea. Ja lapsille sen näkeminen että vanhempi voi tilanteessa jollain tavalla huonosti on yksinomaan inhottavaa ja opettaa lähinnä tunteiden tukahduttamista ja että se on jotenkin normaali tapa toimia.
Meille on opetettu tunnetaitoja eli on ihan hyväksyttävää tuntea niitä vaikeita tunteita, saa voida huonosti tilanteessa, jossa on pelottavia tai pahantahtoisia ihmisiä. Myös vanhempi saa kokea tunteita, ei pidä ryhtyä valehtelemaan itselleenkään vain siksi, että lapsi ei saisi nähdä vanhemman inhonpuistatuksia. Se kun sattuu olemaan ihan normaali reaktio, kun kohtaa jotain kuvottavaa.
Alue: Aihe vapaa
Tuo "käsitteleminen" on nykyajan yksi muotisana. Kaikki pitää kovasti käsitellä.
No minä olen käsitellyt lähes koko aikuisikäni itseäni kohtaan tehtyä vääryyttä ja ilkeyttä, ja olen käsittelyssäni tullut siihen tulokseen, että sen ihmisen kanssa minun ei tarvitse olla missään väleissä, ei edes tervehtiä häntä. Hän ei ole minulle edes sen arvoinen. Ja elämiseni olen järjestänyt niin, ettei minun tarvitse häntä juuri nähdäkään. Mitään draamaa siihen ei kuulu sekoittaa.