Miten saada sukulaiset kohtelemaan adoptoitua lasta samalla tavalla kuin muuta lapsia?
Meillä siis on kolmen biologisen lapsen lisäksi yksi adoptoitu lapsi. Eräät sukulaiset kohtelee tätä lasta ero tavoin kuin muita lapsiamme. Esimerkiksi jouluisin muut lapset saa kivemmat lahjat ja tämä adoptoitu tyyliin pienen paketin puuvärejä. Kaikkein inhottavinta on kuitenkin näiden sukulaisten käytös lapsen läsnäollessa.
He puhuvat tämän kuullen korostaen lapsen "oikeista vanhemmista" tarkoittaen biologisia ja päivittelevät miten sukunimikin siirtyi tälle adoptoidulle lapselle. Tämä lapsi on alle kouluikäinen, mutta silti nämä sukulaistädit kyselee lapselta, että aikooko lapsi pitää yhteyttä biologiseen sukuunsa.
Muu suku suhtautuu lapseen ihan normaalisti, kuten muihinkin lapsiimme.
Kommentit (53)
Tässä syy sille, että emme anna lahjoja sukulaislapsille.
Niin. No tavallaan voisi kuitenkin ajatella, että adoptoidullakin lapsella on oikeus myös biovanhempiin ja biosukuun. Siis nimeen ja yhteydenpitämiseen. Oletteko te ottaneet nuo oikeudet pois?
En antaisi lapsen tavata näitä sukulaisia. Adoptoiduilla lapsilla on usein hylkäämiseen liittyviä traumoja ja tällainen perseily ei todellakaan auta lasta terveessä kasvussa.
Ihmettelisin ääneen, kun eritellaan omiin ja ottolapsiin. Että omiahan nämä kaikki ovat, yhtä toivottuja ja rakkaita. Ja jos menee oikein härskiksi, ottaisin ihan puhutteluun. Varmasti adoptoitu kokee jo muutenkin ulkopuolisuuden tunnetta. Siksi olisi hyvä, että vietät kahdenkeskistä aikaa tämän lapsen kanssa, että kokee olevansa tärkeä.
En usko että oikeastaan voisit tehdä mitään. Jotkut vain ovat mänttejä.
Ehkä voisit viedä syrjemmälle ja kertoa että lapsi teille samanveroinen kuin biologisetkin ja että ajattelematon puhe loukkaa teitä ja lasta.
Mutta joka suvussa on näitä maanantaikappaleita, joissain paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
En antaisi lapsen tavata näitä sukulaisia. Adoptoiduilla lapsilla on usein hylkäämiseen liittyviä traumoja ja tällainen perseily ei todellakaan auta lasta terveessä kasvussa.
Komppaan tätä. En olisi tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä, eihän heitä voi kutsua edes aikuisiksi.
Ette voi olla enää missään tekemisissä tuon perheen kanssa. Adoptoitu lapsenne on jo kokenut trauman kun biologiset vanhemmat ovat hänet hylänneet. Lapsellehan se on hylkäämiskokemus vaikka biovanhempien syyt ovatkin monissa tapauksissa sellaiset, että lapselle toivotaan parempi elämä adoptioperheessä ja tilanteessa on saatettu ajatella puhtaasti lapsen parasta. Nekin jotka on adoptoitu suoraan synnäriltä ja esim. sellaiset adoptiolapset jotka saavat vasta aikuisina kuulla olevansa adoptoituja joutuvat käsittelemään ne tunteet, että biovanhemmat luopuivat heistä. Adoptoitu lapsi ei tarvitse enää yhtään lisää kokemuksia joissa häntä ei hyväksytä.
Tosiasiahan kuitenkin on, ettei adoptoitu lapsi ole oikeasti mitään sukua teidän sukulaisille. Lapsella on jossain ne oikeat oma.t sukulaiset.
Sanoisin asiasta ilman et lapset kuulee, et kaikkia kohdeltava tasapuolisesti. Jos ei mene jakeluun niin en olisi heidän kanssa tekemisissä. Kuulostaa et asuvat jossain perähikiällä ja ovat mustavalkoisia ihmisiä.
Hyi. Jos näille sukulaisille ei pystytä tekemään selväksi että lapsi on teidän lapsenne siinä missä muutkin, jättäisin tapaamatta heitä kokonaan. Tuo vahingoittaa lasta.
Tekisin kohtelun näkyväksi.
Jos puhuttaisiin ottolapsesta, niin sanoisin että omia kaikki. Muut tulleet luonnostaan ja yksi rakkaudella valittu ja kotiin pyydetty.
Jos adoptoitu saa alimitoitetun lahjan, niin siitä vaan ääneen hämmästelemään, että unohtuikohan loppu setti. Varmasti oli tarkoitus lahjoittaa myös vesivärit ja paperia ja ehkä taidekirja?
Ja näin päin pois. Vieraat kiusaantuvat ja joko parantavat tapansa, tai jättäytyvät syrjempään.
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiahan kuitenkin on, ettei adoptoitu lapsi ole oikeasti mitään sukua teidän sukulaisille. Lapsella on jossain ne oikeat oma.t sukulaiset.
Sukulaisuus ja rakkaus on muutakin kuin biologiaa. Mun miehellä on lapsenlapsi ja vaikka en tälle pienelle pojalle ole verisukulainen, niin kyllä olen ylpeänä hänen isoäitinsä.
Vierailija kirjoitti:
Hyi. Jos näille sukulaisille ei pystytä tekemään selväksi että lapsi on teidän lapsenne siinä missä muutkin, jättäisin tapaamatta heitä kokonaan. Tuo vahingoittaa lasta.
Eihän se adoptiolapsi ole samalla tavalla oma lapsi kuin itsetehdyt lapset. Perimäkin on aivan vierasta ainesta. Olisi kannattanut tätä miettiä ennenkuin menee muiden muksuja ottamaan.
Miksi olette tekemisissä tuollaisten sukulaisten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiahan kuitenkin on, ettei adoptoitu lapsi ole oikeasti mitään sukua teidän sukulaisille. Lapsella on jossain ne oikeat oma.t sukulaiset.
Sukulaisuus ja rakkaus on muutakin kuin biologiaa. Mun miehellä on lapsenlapsi ja vaikka en tälle pienelle pojalle ole verisukulainen, niin kyllä olen ylpeänä hänen isoäitinsä.
Ethän ole kyseiselle lapselle yhtään mitään sukua. Miksi teeskennellä muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiahan kuitenkin on, ettei adoptoitu lapsi ole oikeasti mitään sukua teidän sukulaisille. Lapsella on jossain ne oikeat oma.t sukulaiset.
Sukulaisuus ja rakkaus on muutakin kuin biologiaa. Mun miehellä on lapsenlapsi ja vaikka en tälle pienelle pojalle ole verisukulainen, niin kyllä olen ylpeänä hänen isoäitinsä.
Ethän ole kyseiselle lapselle yhtään mitään sukua. Miksi teeskennellä muuta?
Kaikki eivät ole yhtä typeriä kuin sä.
Vierailija kirjoitti:
Tekisin kohtelun näkyväksi.
Jos puhuttaisiin ottolapsesta, niin sanoisin että omia kaikki. Muut tulleet luonnostaan ja yksi rakkaudella valittu ja kotiin pyydetty.
Jos adoptoitu saa alimitoitetun lahjan, niin siitä vaan ääneen hämmästelemään, että unohtuikohan loppu setti. Varmasti oli tarkoitus lahjoittaa myös vesivärit ja paperia ja ehkä taidekirja?
Ja näin päin pois. Vieraat kiusaantuvat ja joko parantavat tapansa, tai jättäytyvät syrjempään.
Vieraat tuovat tasan mitä haluavat ja kelle haluavat. Ei ole hyvää käytöstä olla kiittämätön lahjoista olipa ne mitä tahansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiahan kuitenkin on, ettei adoptoitu lapsi ole oikeasti mitään sukua teidän sukulaisille. Lapsella on jossain ne oikeat oma.t sukulaiset.
Sukulaisuus ja rakkaus on muutakin kuin biologiaa. Mun miehellä on lapsenlapsi ja vaikka en tälle pienelle pojalle ole verisukulainen, niin kyllä olen ylpeänä hänen isoäitinsä.
Sukulaisuus on nimenomaan yhteistä perimäainesta.
No mutta eiväthän he ole sukua tälle lapselle niinku ette tekään.
Siis muita lapsia, piti olla otsikossa.