Natisenko turhasta?
Olen seurustellut mieheni kanssa vuoden. Emme asu yhdessä, mutta mies on luonani paljon. Mies osti uuden asunnon joka valmistuu toukokuussa ja hän pääsee muuttamaan siihen. Hän halusi säästää ja irtisanoi oman asuntonsa helmikuussa niin että muutti väliaikaisesti luokseni maalis- ja huhtikuuksi.
Minulla on jonkun verran parempi palkka kuin miehellä, joka ei hänkään ole mitenkään pienituloinen. Minulla on myös itseni lisäksi lasta elätettävänä sekä hyvin stressaava työ (miehellä ei suurempia vastuita omassa työssään).
Tuntuu että nämä kaksi kuukautta ovat olleet aivan käsittämättömän rankkoja: Mies on elänyt täysin minun hoidokkina. Hän ei ole osallistunut mihinkään yhteisiin kuluihin, ei ole ostanut edes ruokaa. Ei siivonnut kertaakaan, ei pessyt pyykkejä tai tehnyt ruokaa. Minun ruokakustannukseni ovat melkein tuplaantuneet, mies kun syö yksin enemmän kuin minä ja lapset yhteensä. Ennen kun tein ruoan, siitä riitti minulle ja lapsille pariksi päiväksi- nyt vaikka tekisin millaisen satsin, mies vetää kaiken napaansa. Usein jos ruokaa jää yksi annos, kysyy voiko ottaa sen evääksi (ei tule edes mieleen että mitäpä jos MINÄ haluan ottaa sen evääksi töihin). Jos käymme ulkona syömässä, mies ei tarjoudu koskaan maksamaan minun ruokaani, (mitä nyt itse ainakin tekisin jos asuisin ilmaiseksi toisen luona). Se että pyykkään ja siivoan miehen jäljiltä kotona tuntuu oikeasti aika uuvuttavalta, kun toinen ei koskaan tarjoudu auttamaan tai kysy mitä voisi tehdä. Päin vastoin, mies on napissut kuinka meidän ulkovarastossa on liikaa tavaraa eikä hän mahdu kunnolla säilyttämään pyöräänsä siellä tyyliin "koska siivoat varaston"- Tähän olen vastannut että hän voi aivan hyvin itse siivota sen kuten hän voisi myös kotonakin auttaa (ei ole tapahtunut). Siivouspäivinä joista olen hyvissä ajoin miehelle ilmoittanut, hän on todennut että pysyy silloin sitten poissa. Kaiken huippu oli nyt se että mies pahoitti mielensä kun en pitänyt yhtä päivää tällä viikolla vapaata töistä auttaakseni häntä muutossa. Minulla on todella kova kiire töissä enkä meinaa ehtiä töitä + kotihommia hoitaa ja nyt sitten pitäisi vielä ottaa vapaata ja auttaa häntä muutossa.
Nämä tuntuu varmaan pieniltä jutuilta, mutta olen tällä hetkellä jopa miettinyt eroa. Mies käyttää mielestäni minua hyväkseen ja käyttäytyy käsittämättömän itsekeskeisesti ja moukkamaisesti. Napisenko siis aivan turhasta vai olenko oikeassa?
Kommentit (68)
Miespuolisena voin sanoa, että olet kusetuksen keskellä.
Jokainen samanlainen tuollainen on ollut.
Vapaamatkustus on ideana.
Onkohan mitään uutta kämppää olemassakaan? Jos tämä onkin joku kiero loinen, jonka olet saanut niskoillesi.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan mitään uutta kämppää olemassakaan? Jos tämä onkin joku kiero loinen, jonka olet saanut niskoillesi.
Ei tietenkään. Mies joko työtön tai jossain "kuntouttavassa" työtominnassa tms ja esintyy tämän keskustelun ap:na.
Onpa törkeä tyyppi. Mieti nyt tarkkaan, haluatko mennä naimisiin tai avoliittoon, kun tyyli on tuo. Jos on omat tulot, niin luulisi niistä riittävän ruokakustannuksiin, varsinkin jos syö todella paljon itse.
Kaiken huippu että haluaa olla siivouspäivinä poissa. Ihan suoraan ilmoittaa, ettei aio evää letkauttaa.
Minä kyllä eroaisin, jos ei suhde ole muuten aivan mielettömän hyvä. Ja jos miehen itsekkyys on tuota kaliiberia, niin tuskin kovin suurta onnea voi saavuttaa.
Sanot äijälle ettet häntä elätä ostakoon omat ruokansa ja maksakoon sähköstä ja muista menoista osansa.Älä anna käyttää itseäsi hyväksi.Tyhmä äijä kun ei edes kysy mitä voisi korvata menoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Käytännön asioista pitää sopia etukäteen, ja olet kyllä sinäkin aika hömppä, kun et pyydä mieheltä ruokarahaa, jonka hänen pitäisi kyllä tajuta antaa pyytämättäkin. Mutta, hyvä ettet ottanut sitä vapaata muuton takia, en minäkään olisi.
Uskoisi miehen ymmärtävän tilata muuttomiehet eikä enää enempää pyytää apua sinulta.
Mielestäni ei suhteen jatkamisen aihetta ole.
Jos et arvosta itseäsi, ei sitä tee kukaan muukaan. Valitettavasti.