En sovi pelkojeni takia mihinkään työhön

lääkitys ja psykoterapia kuntoon jos oot tosissas ilman rahaa on aika kurjaa jos joudut yhteiskunnan tuilla pärjäämään

Mitä näitä helpoimmista helpoimpia duuneja nyt on. Hyllyttäjä, tiskaaja

Huolestuttavaa. Kai olet jo psykoterapian piirissä? Jos et vielä, hae apua pian. Aloita vaikka terveyskeskuslääkäristä- 

En sovi minäkään. On skitsofrenia ja olen ihmispelkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki apuluokkalaiset ja erityisoppilaat ovat löytäneet duunia.  Kyllä sinäkin - tsemppiä matkaan. 

Eivät todellakaan ole kaikki. Älä valehtele.

Työelämä on nykyisin vaikeaa. Ei siellä pysy kaikki terveetkään kyydissä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä näitä helpoimmista helpoimpia duuneja nyt on. Hyllyttäjä, tiskaaja

Tiskaajana voi saada palovammoja tai pesuaineroiskeita silmiin tai iholle. Lisäksi minulla on atooppinen iho, joka menee todella huonoon kuntoon muhiessaan kumihanskojen sisällä. Hyllyttäjän työssäkin on varmasti jotain vaaroja, ainakin asiakkaat, jotka tulevat kysymään vaikka ei tiedä mistään mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Huolestuttavaa. Kai olet jo psykoterapian piirissä? Jos et vielä, hae apua pian. Aloita vaikka terveyskeskuslääkäristä- 

Minulle piti tehdä joku lausunto kelan korvaamaa terapiaa varten, mutta unohtivat ilmeisesti koko asian. Ehdin jo etsiä terapeuttejakin, mutta kenelläkään ei ollut aikaa tai sitten eivät edes vastanneet mun kyselyihin. En tosin tiedä onko mulla edes varaa mihinkään terapioihin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on nykyisin vaikeaa. Ei siellä pysy kaikki terveetkään kyydissä.

Kotona on samanlaisia vaaroja kuin työpaikalla. Olet varjeltunut tähänkin asti, joten ei hätää. 

Kaikki tekevät virheitä.

:--D

Ryhdy leipuriksi. Sen, mikä menee pieleen, leipuri paikkaa kermalla.

Pelkoja kohti kuuluu mennä. Valitse peloista se pienin ja aloita siitä, vaikka porrassiivoojana.

Ap onko sulla ocd?

Opettaja tai ohjaaja. Jos tulee isompia virheitä, ne tulevat ilmi vasta, kun olet eläkkeellä.

Kirjanpitäjä. Kylläpä  ne soittelevat, jos tullee isompi pilikkuvirhe.

Jokainen tekee välillä virheitä ja kannattaa miettiä mitkä vaarat ovat todennäköisiä ja mitkä eivät. Toki on konkreettisia vaaroja, kuten ilman turvavaljaita useiden metrien korkeudessa kiipeily ja sitten on vaaroja, jotka ovat epätodennäköisiä tai epäolennaisia ja joilla ei ole juurikaan merkitystä.

Virhe ei sinällään ole vaarallinen tai kohtalokas (no riippuu virheestä), enemmän määrittää se annetaanko virheitä tehdä vai vaaditaanko täydellisyyttä. Jälkimmäiseen et pysty vaikuttamaan, koska kyse on muiden suhtautumisesta, mutta omaan asenteeseen pystyt. Okei teit virheen. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Kuoliko joku? Kuolitko sinä? Aiheutuiko jollekulle fyysinen elämää rajoittava vamma? Se ratkaisee nousetko virheen jälkeen ylös ja jatkat elämää vai syyllistätkö tai annatko muiden yyllistää sinua virheestä loputtomiin.

Kunhan muistat, että jokainen on maksanut oppirahansa ja virheetömyyttä ei ole olemassa. Sinnikkyydellä pääsee pitkälle, ellet alistu siihen, että virheiden pelossa tyytyisit johonkin mikä ei anna sinulle onnistumisen kokemuksia. Tyytyminen ja peloille alistuminen ei ole ratkaisu vaan pelkojen voittaminen ja niistä huolimatta uskaltaminen.

Minä kärsin epävarmuudesta. Pelkään, etten ole riittävän hyvä johonkin työhön, vaikka toinen ääni sanoo, että voin olla parempi kuin monet muut. Olen pärjännyt koulussa, lukenut ylioppilaaksi ja suorittanut AMK-tutkinnon. En vain luota itseeni. Lukioaikana sairastuin eikä oireille löytynyt kunnollista syytä, en tiedä johtuiko psyykkisistä tekijöistä, lapsuuden aiheuttamista traumoista ja/tai traumaperäisestä stressireaktiosta. Lukiossa minulla ei ollut juurikaan kavereita ja paritöissä olin se, jolla ei ollut paria. Liekö lisännyt epävarmuuttani, vaikka tottakai tiedostan etten voi syyttää asiasta pelkästään itseäni. 🥺

-Arkistonhoitaja: se on se, minne kaikki paperit päätyvät.

-Patologi. Potilas on jo kuollut. 

Aihe on vakava, mutta halusin tuoda vähän huumoria päivääsi :)