Huippulukion nurja puoli
Yo-todistukseen tulee rivi E:tä mutta nuori kokee itsensä epäonnistujana. Kavereissa monta jotka kirjoitti L-rivin.
Kommentit (69)
Ei ketään enää työelämässä kiinnosta jotkut yo-kirjoitusten arvosanat. Ja E: n papereilla pääsee taatusti sinne opiskelupaikkaan mihin haluaa.
Ei ole oma lapsi mutta läheinen kuitenkin. Kun häneltä kysytään miten kirjoitukset meni, vastaa että huonosti. Kokee itsensä epäonnistujana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään enää työelämässä kiinnosta jotkut yo-kirjoitusten arvosanat. Ja E: n papereilla pääsee taatusti sinne opiskelupaikkaan mihin haluaa.
Hakupainealoille (lääkis, oikis, muutama muu) ei pääse.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oma lapsi mutta läheinen kuitenkin. Kun häneltä kysytään miten kirjoitukset meni, vastaa että huonosti. Kokee itsensä epäonnistujana.
Ap
No sitten hän kokee noin. Se on ihan ok. Nyt kuitenkin pitäisi vaan nostaa nokka sieltä maasta ja alkaa katsella tulevaisuutta, että minne opiskelemaan. Siinä ne murheet jostain yo-todistuksista unohtuu kun alkaa miettiä uutta elämäänsä.
Lukio siis kasvatti realismia. Onko tuntemuksilla pitkään väliä?
Kohta selviää, pääseekö opiskelemaan. Jos on niissäkin valinnoissa seurannut luokkatovereita, voi päästä tai olla pääsemättä alalle, jota myös luokkalaiset haluavat opiskella.
Ei siis pääse noilla papereilla unelma-alalleen. Tuntee itsensä luuseriksi kun kaverit sen sijaan pääsee.
Pointtini siis oli lähinnä se, että tuollainen huippulukio voi pahimmillaan toimia hyvän opiskelijan itsetunnon latistajana. Jossain tavislukiossa E:n papereilla olisi parhaimmistoa, eikä varmaankaan kokisi itseään niin epäonnistuneeksi.
Ap
Ei niillä E:n papereilla yhtään sen paremmat jatkomahdollisuudet olisi sieltä tavislukiostakaan. E:n paperit on E:n paperit lukiosta riippumatta ja luultavasti tärkeämmässä roolissa on opiskelupaikan saaminen, ei niinkään vertailu muihin.
Kyllähän E-rivi on varmasti pettymys ja ehkä alisuorittamista, jos kerran on huippulukioon halunnut ja päässyt. Onneksi arvosanoja on kuitenkin mahdollista korottaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei niillä E:n papereilla yhtään sen paremmat jatkomahdollisuudet olisi sieltä tavislukiostakaan. E:n paperit on E:n paperit lukiosta riippumatta ja luultavasti tärkeämmässä roolissa on opiskelupaikan saaminen, ei niinkään vertailu muihin.
Kyllähän E-rivi on varmasti pettymys ja ehkä alisuorittamista, jos kerran on huippulukioon halunnut ja päässyt. Onneksi arvosanoja on kuitenkin mahdollista korottaa.
Totta että E-rivi on E-rivi lukiosta riippumatta mutta ihminen tuppaa vertaamaan itseään lähipiiriinsä. Jos kaveripiirissä muut iloitsee lääkispaikoistaan jne. ja itse joutuukin tyytymään johonkin ei-mieluisaan opiskelupaikkaan tai välivuosiin ja korotusrumbaan, niin kyllähän se mieltä kalvaa.
Ihan sama mistä lukiosta ne eet on
Jos haluaa lääkikseen sitten pitää olla ällät
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mistä lukiosta ne eet on
Jos haluaa lääkikseen sitten pitää olla ällät
Toki mutta näissä korkean keskiarvorajan lukiossa "hiljaisesti aivopestään" siihen että pitää nimenomaan olla tähtäimenä se lääkis tai muu yhteiskunnan huipulla oleva ala, mikään muu ei oikein kelpaa. Jopa joku historia tai vieras kieli hakukohteena aiheuttavat ihmetystä. Siitä helposti seuraa että koko se kaveripiiri pyrkii "parhaimmille" ja eniten kilpailuille aloille.
Jossain tavallisessa lähilukiossa saisi ehkä ihan rauhassa miettiä sitä mikä ihan oikeasti itseä kiinnostaa ja ehkä jopa amk voitaisiin nähdä varteenotettavana, kun huippulukiossa amk on aivan no-no.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää vain kasvattaa se lapsesi vahvaksi ja itsenäiseksi. Elämä on jatkossakin kilpailua, halusi tai ei.
Niin, jos haluaa kilpailla. Toisenkin asenteen voi ottaa. Pärjääminen riittää.
Siitähän voi nyt aloittaa loppuupalamisen ja syrjäytymisen.
Vierailija kirjoitti:
Ei siis pääse noilla papereilla unelma-alalleen. Tuntee itsensä luuseriksi kun kaverit sen sijaan pääsee.
Pointtini siis oli lähinnä se, että tuollainen huippulukio voi pahimmillaan toimia hyvän opiskelijan itsetunnon latistajana. Jossain tavislukiossa E:n papereilla olisi parhaimmistoa, eikä varmaankaan kokisi itseään niin epäonnistuneeksi.Ap
Luin tästä aiheesta aikanaan hyvän kirjan, olikohan kirjoittaja Gladwell? Usein on kannattavampaa mennä ei ihan niin huippu kouluun, vaikka sinne rimaa hipoen pääsisi, koska siellä on helposti sitten sitä "pohjasakkaa", eikä nuori/aikuinenkaan enää ymmärrä, että on oikeasti hyvä, kun vertaa itseään vain huippuihin. Kannattaa olla pienen lammen suurin kala, eikä suuren lammen pienin kala. Tästä oli tutkimuksissa siis hyötyä itsetunnolle ja myöhemmälle menestykselle.
Vierailija kirjoitti:
Ei siis pääse noilla papereilla unelma-alalleen. Tuntee itsensä luuseriksi kun kaverit sen sijaan pääsee.
Pointtini siis oli lähinnä se, että tuollainen huippulukio voi pahimmillaan toimia hyvän opiskelijan itsetunnon latistajana. Jossain tavislukiossa E:n papereilla olisi parhaimmistoa, eikä varmaankaan kokisi itseään niin epäonnistuneeksi.Ap
Ei välttämättä olisi saanut e-riviä tavislukiossa.
Hyvä lukio pistää tremppaamaan, kun kaveripiirikin on hyviä.
Itse kävin hyvin lukion ja tytär sellaisen, johon pääsi vähän yli seiskan keskiarvolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siis pääse noilla papereilla unelma-alalleen. Tuntee itsensä luuseriksi kun kaverit sen sijaan pääsee.
Pointtini siis oli lähinnä se, että tuollainen huippulukio voi pahimmillaan toimia hyvän opiskelijan itsetunnon latistajana. Jossain tavislukiossa E:n papereilla olisi parhaimmistoa, eikä varmaankaan kokisi itseään niin epäonnistuneeksi.Ap
Luin tästä aiheesta aikanaan hyvän kirjan, olikohan kirjoittaja Gladwell? Usein on kannattavampaa mennä ei ihan niin huippu kouluun, vaikka sinne rimaa hipoen pääsisi, koska siellä on helposti sitten sitä "pohjasakkaa", eikä nuori/aikuinenkaan enää ymmärrä, että on oikeasti hyvä, kun vertaa itseään vain huippuihin. Kannattaa olla pienen lammen suurin kala, eikä suuren lammen pienin kala. Tästä oli tutkimuksissa siis hyötyä itsetunnolle ja myöhemmälle menestykselle.
Joo, näinhän se on. Huippulukio voi jollekin olla se paras paikka jos tykkää kilpailuhenkisyydestä ja ympäristö sparraa hyviin tuloksiin. Kolikon kääntöpuolena niissä on usein loppuunpalamista ja sitten se ajattelun vääristymä, että pidät itseäsi huonona jos olet huippujoukon häntäpäässä.
Sun pitää vain kasvattaa se lapsesi vahvaksi ja itsenäiseksi. Elämä on jatkossakin kilpailua, halusi tai ei.