Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perusheterot voivat elää koko elämänsä ilman introspektiota
01.05.2023 |
Sen takia he ovat usein niin hukassa itsensä kanssa. He ovat normi, joten mistään ei tule virikettä tutkia itseään jos ei itse varta vasten ryhdy siihen. Tästä itsehavainnoinnin puutteesta johtuen he sitten projisoivat erilaisiin vähemmistöihin sellaisia asioita jotka haluavat itsestään piilottaa. Enkä tarkoita sillä sitä että heillä olisi samoja ominaisuuksia, vaan sitä, että itsensä näköistä elämää elävä ihminen on peili ja siihen peiliin ei haluta katsoa.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
En tajunnut koko keskustelusta mitään, mutta en oikeastaan haluakaan tajuta. :D
Sivuhuomiona kuitenkin totean, että ylenmääräinen introspektio ei lähtökohtaisesti ole mitenkään hyvä asia. Ihminen on yleensä onnellisempi ja menestyy paremmin, jos suuntaa huomionsa maailmaan ja suhtautuu kohtaamiinsa tilanteisiin ratkaisukeskeisesti, sen sijasta että suuntaisi huomionsa itseensä ja tunteisiinsa.
Siitä ratkaisukeskeisyydestä ja huomion suuntaamisesta muihin on vain tullut monille tapa väistää omia tunteita ja jättää käsittelyä vaativat asiat jonnekin mielen perälle. On totta, että ylenpalttinen introspektio ja omien tunteiden tunnustelu ja analysointi eivät pidemmän päälle edistä ihmisen kehittymistä vaan aiheuttavat paikallaan junnaamista. Voisin silti lyödä vetoa, että useampi hyötyisi siitä, että oikeasti pysähtyisi edes hetkeksi kuuntelemaan, miltä itsestä tuntuu ja mitkä asiat siihen tunteeseen vaikuttavat.
Tunteita tupataan vähättelemään mutta jos niitä alituiseen vain tukahduttaa, hautoo ja työntää pois mielestä, ne räjähtävät jossain vaiheessa silmille. Stressaantunut ja ylitöiden pariin perhearkeaan paennut saa yliampuvan rattiraivokohtauksen ja kiilaa hänet ohittaneen pois tieltä. Kylmässä parisuhteessa pitkään sinnitellyt napsahtaa yhtenä ravintolailtana ja päätyy pettämään puolisoaan. Ystävänsä ajattelemattomiin monologeihin kyllästynyt saa itkukohtauksen, jonka aikana haukkuu ystävänsä maanrakoon ja katkaisee lopuksi välit. Kaikki pois työnnetyt tunteet eivät purkaudu näin dramaattisesti, vaan esim. viha voi tihkua passiivis-aggressiivisena käytöksenä tai hylätyksi itsensä tunteva alkaa vältellä tapaamisia ja kertoa vain hyvin lyhyesti kuulumisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajunnut koko keskustelusta mitään, mutta en oikeastaan haluakaan tajuta. :D
Sivuhuomiona kuitenkin totean, että ylenmääräinen introspektio ei lähtökohtaisesti ole mitenkään hyvä asia. Ihminen on yleensä onnellisempi ja menestyy paremmin, jos suuntaa huomionsa maailmaan ja suhtautuu kohtaamiinsa tilanteisiin ratkaisukeskeisesti, sen sijasta että suuntaisi huomionsa itseensä ja tunteisiinsa.
Siitä ratkaisukeskeisyydestä ja huomion suuntaamisesta muihin on vain tullut monille tapa väistää omia tunteita ja jättää käsittelyä vaativat asiat jonnekin mielen perälle. On totta, että ylenpalttinen introspektio ja omien tunteiden tunnustelu ja analysointi eivät pidemmän päälle edistä ihmisen kehittymistä vaan aiheuttavat paikallaan junnaamista. Voisin silti lyödä vetoa, että useampi hyötyisi siitä, että oikeasti pysähtyisi edes hetkeksi kuuntelemaan, miltä itsestä tuntuu ja mitkä asiat siihen tunteeseen vaikuttavat.
Tunteita tupataan vähättelemään mutta jos niitä alituiseen vain tukahduttaa, hautoo ja työntää pois mielestä, ne räjähtävät jossain vaiheessa silmille. Stressaantunut ja ylitöiden pariin perhearkeaan paennut saa yliampuvan rattiraivokohtauksen ja kiilaa hänet ohittaneen pois tieltä. Kylmässä parisuhteessa pitkään sinnitellyt napsahtaa yhtenä ravintolailtana ja päätyy pettämään puolisoaan. Ystävänsä ajattelemattomiin monologeihin kyllästynyt saa itkukohtauksen, jonka aikana haukkuu ystävänsä maanrakoon ja katkaisee lopuksi välit. Kaikki pois työnnetyt tunteet eivät purkaudu näin dramaattisesti, vaan esim. viha voi tihkua passiivis-aggressiivisena käytöksenä tai hylätyksi itsensä tunteva alkaa vältellä tapaamisia ja kertoa vain hyvin lyhyesti kuulumisiaan.
Tunnesääntelytaito nuoresta saakka on asia mikä tulee normaaleissa tasapainoisissa perheissä kasvaneille aikalailla itsestään. Siksi nykypäivän vanhemmilla on iso vastuu käytöksestään.
Monilta jäi huomaamatta yksi olennainen sana aloituksestani. T. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajunnut koko keskustelusta mitään, mutta en oikeastaan haluakaan tajuta. :D
Sivuhuomiona kuitenkin totean, että ylenmääräinen introspektio ei lähtökohtaisesti ole mitenkään hyvä asia. Ihminen on yleensä onnellisempi ja menestyy paremmin, jos suuntaa huomionsa maailmaan ja suhtautuu kohtaamiinsa tilanteisiin ratkaisukeskeisesti, sen sijasta että suuntaisi huomionsa itseensä ja tunteisiinsa.
Siitä ratkaisukeskeisyydestä ja huomion suuntaamisesta muihin on vain tullut monille tapa väistää omia tunteita ja jättää käsittelyä vaativat asiat jonnekin mielen perälle. On totta, että ylenpalttinen introspektio ja omien tunteiden tunnustelu ja analysointi eivät pidemmän päälle edistä ihmisen kehittymistä vaan aiheuttavat paikallaan junnaamista. Voisin silti lyödä vetoa, että useampi hyötyisi siitä, että oikeasti pysähtyisi edes hetkeksi kuuntelemaan, miltä itsestä tuntuu ja mitkä asiat siihen tunteeseen vaikuttavat.
Tunteita tupataan vähättelemään mutta jos niitä alituiseen vain tukahduttaa, hautoo ja työntää pois mielestä, ne räjähtävät jossain vaiheessa silmille. Stressaantunut ja ylitöiden pariin perhearkeaan paennut saa yliampuvan rattiraivokohtauksen ja kiilaa hänet ohittaneen pois tieltä. Kylmässä parisuhteessa pitkään sinnitellyt napsahtaa yhtenä ravintolailtana ja päätyy pettämään puolisoaan. Ystävänsä ajattelemattomiin monologeihin kyllästynyt saa itkukohtauksen, jonka aikana haukkuu ystävänsä maanrakoon ja katkaisee lopuksi välit. Kaikki pois työnnetyt tunteet eivät purkaudu näin dramaattisesti, vaan esim. viha voi tihkua passiivis-aggressiivisena käytöksenä tai hylätyksi itsensä tunteva alkaa vältellä tapaamisia ja kertoa vain hyvin lyhyesti kuulumisiaan.
Ns näkymättömän lapsen syndroomasta kärsinyt voi alkaa keski-iässä oireilemaan todella vakavasti siten että aiheuttaa muille ihmisille tahallaan kärsimystä. Sellainen ei ole kuitenkaan vakaan ja kypsän ihmisen merkki ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu suomea ap. Luuletko että nämä iphone-apinat ymmärtää mistä puhut kun käytät hienoja sanoja?
Mun mielestä nuo peili psykoloinnit ja itsereflektoinnit on aika pas..kaa. Oliko tää joku jos sulla ei täydellinen parisuhde olet kaappi sitä tai tätä tai joku kaappi ihastunut suhun tyyliin mä olisin kuule parempi. Sairaalloinen mielenkiinto toisten suhdetta ja seksielämää kohtaan on kyllä sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä nuo peili psykoloinnit ja itsereflektoinnit on aika pas..kaa. Oliko tää joku jos sulla ei täydellinen parisuhde olet kaappi sitä tai tätä tai joku kaappi ihastunut suhun tyyliin mä olisin kuule parempi. Sairaalloinen mielenkiinto toisten suhdetta ja seksielämää kohtaan on kyllä sairasta.
Patologinen normaalien vallitsevien normien mukaan elävien haukkuminen on tosiaan sairasta touhua.
Alue: Aihe vapaa
Terve ja normaali ihminen on sinut itsensä kanssa ja itsenäistynyt viimeistään parinkympin hujakoilla. Jos tämä prosessi viivästyy merkittävästikin niin se on sellaisen ihmisen omaa syytä.