Seurustelukumppani ei halua muuttaa yhteen
Tai ei ainakaan vielä moniin monituisiin vuosiin. Pikku hiljaa olen alkanut vaistoamaan, ettei tästä tule mitään. Ei minua kiinnosta elää "etäsuhteessa" siten, että katsellaan sitä yhteiseloa sitten joskus viisikymppisinä toinen jalka haudassa. Olenko kusipää jos päätän suhteen tämän takia?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki olettavat minun olevan nainen? Ihan mies kylläkin olen.
Ap
Stereotypia. Sanoisin että miehet ovat kyllä niitä innokkaampia yhteenmuuttajia vaikka muunlaista mielikuvaa yritetään pitää yllä.
Tiedätkö ap, että miksi? Minä olin muuttamatta yhteen yhden tyypin kanssa nähtyäni hänen surkeat arjenhallinnentaidot. Jatkuvas otku, eineksillä eläminen, ei mitään rutiineja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en muuttanut yhteen ennen naimiisin menoa, suosittelen muillekin sitoutumista.
Kuulostaa lopun alulta, tsemppiä ap!
Ja itse keskustelisin ensin pitkään ja syvällisesti aiheesta, ja sen perusteella tekisin johtopäätökseni.
Elikkä siis niinku että mitä?
Toimit itse kuten ap:n kumppani, suosittelet kaikille ja kuulostaa lopun alulta?
Ap vetkuttelee, me ei vetkuteltu, ja meillä oli sama ajatus yhteisen tulevaisuuden suhteen, toisin miltä ap:n tapauksessa kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki olettavat minun olevan nainen? Ihan mies kylläkin olen.
Ap
Jos lukija ei osaa tehdä oletusta sekä kirjoittajan että hänen kumppaninsa sukupuolesta, vastauksia ei tule.
Tässä kohtaa ei vielä ole selvinnyt seurustelukumppanisi sukupuoli. Mutta ei sillä niin väliä olekaan.
Jos sinulla ja hänellä on ratkaisevassa määrin erilaiset toiveet asumisjärjestelyistä, silloin on syytä miettiä vakavissaan, onko suhteellanne tulevaisuutta lainkaan. Tämä siis ihan riippumatta siitä, millaiset sukuelimet kenelläkin on, ja mihin sukupuoleen kukakin identifioituu, vai identifioituuko mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella omat prioriteettinsa. Itse kuulun niihin jotka alkaisivat harkita oven näyttämistä surustelukumppanille, joka alkaa pressata
yhteenmuuttamisella ja kotisleikeillä. Jos mies ei osaa luottaa sitoutumiseeni ilman yhteistä kattoa, ei kovin vahvasti mene.Yhdessä asuessa voi jakaa huomattavasti esim kuluja ja taloudellinen tilanne paranee. Olen ainakin itse tämän huomannut. Minua ei ainakaan kiinnostaisi sitoutua kehenkään siten, että pitkään asutaan sinkkuasumismuotona. Enemmin elän sitten sinkun elämää täysillä sinkun oikeuksilla. En minä kaipaa ketään parisuhteeseen ihan vain siksi että saisin parisuhteen statuksen.
Ehkä tässä aloituksen esimerkissäkin voi olla osittain kyse: mies ei halua että nainen dumppaa kulujaan hänen maksettavakseen tai ei halua olla joku naisen taloudellisen tilanteen parantaja.
En mä ainakaan jaksaisi vuosikausia asua erillään. Jos tosissaan ollaan yhdessä, niin haluan saman katon alle asumaan. Enkä myöskään koskaan perustaisi perhettä erillään asuessa.
Olin seurustellut nykyisen mieheni kanssa 11kk kun muutimme yhteen. Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella omat prioriteettinsa. Itse kuulun niihin jotka alkaisivat harkita oven näyttämistä surustelukumppanille, joka alkaa pressata
yhteenmuuttamisella ja kotisleikeillä. Jos mies ei osaa luottaa sitoutumiseeni ilman yhteistä kattoa, ei kovin vahvasti mene.Yhdessä asuessa voi jakaa huomattavasti esim kuluja ja taloudellinen tilanne paranee. Olen ainakin itse tämän huomannut. Minua ei ainakaan kiinnostaisi sitoutua kehenkään siten, että pitkään asutaan sinkkuasumismuotona. Enemmin elän sitten sinkun elämää täysillä sinkun oikeuksilla. En minä kaipaa ketään parisuhteeseen ihan vain siksi että saisin parisuhteen statuksen.
Ehkä tässä aloituksen esimerkissäkin voi olla osittain kyse: mies ei halua että nainen dumppaa kulujaan hänen maksettavakseen tai ei halua olla joku naisen taloudellisen tilanteen parantaja.
Mieshän se tässä aloituksen tapauksessa haluaa yhteen muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella omat prioriteettinsa. Itse kuulun niihin jotka alkaisivat harkita oven näyttämistä surustelukumppanille, joka alkaa pressata
yhteenmuuttamisella ja kotisleikeillä. Jos mies ei osaa luottaa sitoutumiseeni ilman yhteistä kattoa, ei kovin vahvasti mene.Yhdessä asuessa voi jakaa huomattavasti esim kuluja ja taloudellinen tilanne paranee. Olen ainakin itse tämän huomannut. Minua ei ainakaan kiinnostaisi sitoutua kehenkään siten, että pitkään asutaan sinkkuasumismuotona. Enemmin elän sitten sinkun elämää täysillä sinkun oikeuksilla. En minä kaipaa ketään parisuhteeseen ihan vain siksi että saisin parisuhteen statuksen.
Ehkä tässä aloituksen esimerkissäkin voi olla osittain kyse: mies ei halua että nainen dumppaa kulujaan hänen maksettavakseen tai ei halua olla joku naisen taloudellisen tilanteen parantaja.
Mieshän se tässä aloituksen tapauksessa haluaa yhteen muuttaa.
No, kerran näinkin päin. Yleisempää lienee naisten halu päästä jakamaan "yhteisiä" tuloja prosenttisuhteessa eli elämään elämäänsä miehen tukemana. Tuli tämä vaikutelma kun kirjoittajalla oli taloudellisen tilanteensa parantaminen päällimmäisenä mielessä.
Niin tai näin, optimitilanne minulle olisi omat kodit lyhyehkön matkan päässä toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies joka ei halua muuttaa yhteen pärjää yleensä hyvin omillaan. Mies joka kovasti haluaa muuttaa yhteen ja ehkä myös nopeasti suhteen alussa, voi joskus olla ripustautuva ja voi pahimmillaan hakea itselleen taloudenhoitajaa. Se ei ole itsenäisyyttä arvostavalle naiselle houkuttelevaa. Toki useimmiten varmaan edelleenkin ns. ensimmäisellä kierroksella muutetaan yhteen, varsinkin jos on tarkoitus perustaa perhe. Toisella kierroksella se ei taida olla enää välttämätöntä, vaan hyvin voidaan olla vakaassa parisuhteessa, vaikka on eri asunnot.
Tämä. Exäni muutti luokseni 2 viikon seurustelun jälkeen ja parin kuukauden yhteiselon jälkeen luopui kokonaan asunnostaan. Ajattelin aluksi että ihanaa ja söpöä kun mies haluaa niin kovasti olla kanssani. Virallisen yhteenmuuton jälkeen kääntyi tietysti miehen posti myös yhteiseen osoitteeseen. Sieltähän se vastaus löytyi, kun kirjeitä tuli ulosotosta.
Kuinka pitkään olette olleet yhdessä ja minkä ikäisiä olette? Itse olen 40+ enkä ihan helposti muuttaisi yhteen. Siinä vaiheessa puhuttaisiin jo vakavasti naimisiin menosta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok. En itsekään haluaisi miestä tänne pyyhemunasillaan lorvimaan. Parisuhde toimii loistavasti, kun meillä molemmilla on omat osoiteet.
Siis miehen vartalo inhottaa vai?
Pitäisin tuommoisen akan kanssa vain fb-suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
No se kulujen jakaminen vain oli yksi miljoonasta esimerkkiasiasta. Siihen nyt ei ole pointtina tarttua.
Minusta tuntuu, että juuri naiset haluaa ensimmäisenä jakaa niitä kuluja. Kyllä aikuisella ja työssäkäyvällä ihmisellä pitää olla sellainen taloudellinen tilanne, ettei kuluja tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Sillä en minäkään jaa, vaan huolehdin kyllä menoistani viimeistä senttiä myöten, enkä kaipaa siihen kenenkään apua.
Sinkkumies asuu tarpeistoineen tyytyväisenä asunnossaan. Eräänä päivänä hän kohtaa naisen ja rakastuu. Suhteen edetessä he muuttavat yhteen. Muutaman vuoden yhdessä asuttuaan entinen sinkkumies katselee asunnossa ympärilleen. Näkeekö hän ympärillään mitään tuttua ja rakasta entisestä sinkkuelämästään?
Ei viiskymppinen ole jalka haudassa, mutta miehenä markkinoilla siinä iässä pitää olla jo jotain muutakin tarjota kuin itsensä, että kelpaa eli sikäli ei kannata aikaa tuhlata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki olettavat minun olevan nainen? Ihan mies kylläkin olen.
Ap
Stereotypia. Sanoisin että miehet ovat kyllä niitä innokkaampia yhteenmuuttajia vaikka muunlaista mielikuvaa yritetään pitää yllä.
Stereotypia lienee tämä:
Ekalla kierroksella naiset haluaa muuttaa yhteen mahdollisimman pian. Miehet haluaisi jatkaa sinkkuelämää ja asua omillaan.
Tokalla kierroksella miehet haluaisi muuttaa yhteen mahdollisimman pian, varsinkin jos miehellä itsellään on pieniä lapsia. Naiset haluaisi jatkaa vapaampaa elämää ja asua omillaan.
Tietysti hyvin yksilöllistä tämä, en tiedä pitääkö tuo stereotypia edes tilastollisesti paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan jaksaisi vuosikausia asua erillään. Jos tosissaan ollaan yhdessä, niin haluan saman katon alle asumaan. Enkä myöskään koskaan perustaisi perhettä erillään asuessa.
Olin seurustellut nykyisen mieheni kanssa 11kk kun muutimme yhteen. Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta.
Ihan sama homma noita nykyiseen suhteeseen liittyviä aikamääreitä myöten. Taidat olla vaimoni :-D
Olen nuorempana ollut kaukosuhteessa. Se oli henkisesti minulle aika kuluttavaa. Jos olisin sinkku, en enää lähtisi kauko-/etäsuhteeseen tai sellaiseen, että nähdään silloin tällöin, mutta asutaan erillään. Ainoa poikkeus olisi, jos järjestely olisi väliaikainen, esimerkiksi kumppani olisi lähdössä vuodeksi työkomennukselle ulkomaille tms. Silloin voisin jonkin aikaa olla etäsuhteessa, jos tarkoitus olisi kuitenkin muuttaa yhteen sen jälkeen.
Sä saat päättää suhteen ihan mistä syystä vaan. Jos täytyy syy antaa niin sanot että olette liian erilaisia.