Lue keskustelun säännöt.
Työssä uupuneet, auttoiko sairausloma tai mikä muuttui
30.04.2023 |
Olen aivan uupunut. Olen vajaan vuoden tehnyt todella pitkiä työviikkoja liukumilla mikä tarkoittaa, että ylityöt saadaan vapaana tunti tunnista. Kun olet vapaalla ei kukaan tee töitäsi vaan teet sitten kahta kauheemmin töitä, kun olit liukumavapaalla. Oikeastaan tämä tilanne ei ole ollut puolen kestoinen vaan useamman vuoden. Kesäloma häämöttää edessä ja tarkoittaa, että kuukaudessa tulee tehdä kahden kuukauden työt, jotta pysyy vaadituissa aikatauluissa. En jaksa enää, olen alkanut oireilla psyykkisesti ja fyysisesti. Työnantajalle olen työkuormasta puhunut ja helpotusta on luvattu, mutta tämä erittäin akuutti resurssipula on jatkunut yli puoli vuotta. Työnantaja sysää myös vastuuta työntekijöille, sanomalla, että jokainen on vastuussa omasta jaksamisesta ja työkuormasta. Mutta jos vaihtoehdot on jättää työt tekemättä ja vastata seurauksista tai pakertaa ylitöitä, olen valinnut ylityöt. Mutta nyt tuntuu, että seinä on tullut vastaan.
Te, jotka olette uupumuksen takia jääneet sairauslomalle, kertoisitteko kokemuksistanne? Kuinka pitkän sairausloman piditte/saitte? Saitteko apua? Ja kuinka työnantajan suhtautuminen muuttui?
Kommentit (20)
Olin 3 viikkoa sairauslomalla ja jouduin aina jaksottain hakemaan lisää sairauslomaa, eli automaattisesti en saanut näin pitkää. Itse sairausloma ei auttanut, päin vastoin oireet melkein pahenivat. Tämä johtui varmaan siitä, että odotukset olivat niin kovat, "nyt nukun ja lepään", mutta päinvastoin kävi. Kävin myös työterveyspsykologilla.
Työtehtäviä muutettiin niin että pystyin jatkamaan samassa työpaikassa. Aika auttoi lopulta, mutta stressinsietokyky on pysyvästi alentunut koetun työuupumuksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen uupunut jo neljä kertaa, koska sotessa ei mikään muutu. Nyt pois töistä jo neljättä vuotta. Palasin aina levänneenä töihin ja yritin pitää omista muutoksista kiinni, mutta pidemmän päälle se kävi mahdottomaksi, koska töissä mikään ei muuttunut. Eka sairausloma oli 4kk, seuraava yli vuoden, sitä seuraava kaksi vuotta ja nyt tosiaan neljättä vuotta pois.
Tsemppiä!
Huh huh. Kamalaa. Miten nyky-yhteiskunta on ajautunut tällaiseen?
Sairastuin lopulta masennukseen. Työhön paluu olisi edessä ja pelottaa
Työnantaja on vastuussa alaistensa työkuormasta ja jaksamisesta! Sinä voit vaikuttaa vain vapaa-aikaasi: siihen, että pyrit elämään terveellisesti ja palaudut jonkin mielekkään tekemisen äärellä. Mutta jos töitä on kerta kaikkiaan liikaa, et voi mitenkään estää uupumusta ja ylikuormitusta.
Jää ajoissa pois, ennen kuin terveytesi prakaa totaalisesti.
Kohta vuoden saikulla, toinen kerta kun täysin uupunut. En usko että pystyn palaamaan töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen uupunut jo neljä kertaa, koska sotessa ei mikään muutu. Nyt pois töistä jo neljättä vuotta. Palasin aina levänneenä töihin ja yritin pitää omista muutoksista kiinni, mutta pidemmän päälle se kävi mahdottomaksi, koska töissä mikään ei muuttunut. Eka sairausloma oli 4kk, seuraava yli vuoden, sitä seuraava kaksi vuotta ja nyt tosiaan neljättä vuotta pois.
Tsemppiä!
Tarkennan vielä, että pätkissä totta kai sairauslomaa ja kuntoutustukea määrätään aina. Harmittaa, että en osannut laittaa stoppia ajoissa. Älä sinä ap kitkuta liian kauan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uupunut jo neljä kertaa, koska sotessa ei mikään muutu. Nyt pois töistä jo neljättä vuotta. Palasin aina levänneenä töihin ja yritin pitää omista muutoksista kiinni, mutta pidemmän päälle se kävi mahdottomaksi, koska töissä mikään ei muuttunut. Eka sairausloma oli 4kk, seuraava yli vuoden, sitä seuraava kaksi vuotta ja nyt tosiaan neljättä vuotta pois.
Tsemppiä!
Tarkennan vielä, että pätkissä totta kai sairauslomaa ja kuntoutustukea määrätään aina. Harmittaa, että en osannut laittaa stoppia ajoissa. Älä sinä ap kitkuta liian kauan!
Mitenkäs pian määrätään kuntoutustuelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uupunut jo neljä kertaa, koska sotessa ei mikään muutu. Nyt pois töistä jo neljättä vuotta. Palasin aina levänneenä töihin ja yritin pitää omista muutoksista kiinni, mutta pidemmän päälle se kävi mahdottomaksi, koska töissä mikään ei muuttunut. Eka sairausloma oli 4kk, seuraava yli vuoden, sitä seuraava kaksi vuotta ja nyt tosiaan neljättä vuotta pois.
Tsemppiä!
Tarkennan vielä, että pätkissä totta kai sairauslomaa ja kuntoutustukea määrätään aina. Harmittaa, että en osannut laittaa stoppia ajoissa. Älä sinä ap kitkuta liian kauan!
Mitenkäs pian määrätään kuntoutustuelle?
Sairauslomapäiviä on joku 300 ensin muistaakseni.
Olen ollut työelämässä vuodesta 1979.
Ensimmäisen kunnon burnoutin sain siinä 2000-luvun taitteessa, siitä en koskaan täysin palautunut, vaan jokainen seuraava työsuhde on uuvuttanut meikäläistä lisää.
Syytkin on saman kuin monilla muilla yllä: työkuormaan ei voi itse vaikuttaa, on vain paahdettava niin kuin projekti vaatii.
Mun alalla työt ovat aina määräaikaisia, joten työttömänä ollessa on ehtinyt hieman toipua ennen kuin uusi jakso alkaa. Mutta yhä vaativampi työ uuvutti minut lopullisesti vajaa 5 vuotta sitten. En ole enää palautunut työkuntoon, vaikka kaikkea on yritetty. No, nyt alan olla kohta eläkeiässä, mutta harmittaa kun olin juuri päässyt viime vuosina unelmahommiini, ja olisi halunnut jatkaa niissä vielä.
Varoittaisin muita myös siitä, että burn-out jaksot eivät vain ole oma "tautinsa", vaan myös voivat laukaista pitkäaikaissairauksia. Itselläni diagnooseja on tullut burnoutien alkamisen jälkeen aika monta. Monien oireena on -- kuinkas ollakaan -- uupumus, joka onkin siten kroonistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin samalla työnantajalla aivan toiseen työhön. Meni jonkin aikaa, että elimistö rauhoittui esim unet ja rytmihäiriöt. Nyt tilanne hyvä, teen työni ja jaksan myös kotona tehdä jotain, en ole itkuherkkä, ajatus kulkee ja suurimpana muutoksena: muistini on palautunut lähes ennalleen.
Olin konsulttifirmassa aiemmin missä oli samanlaista kuin aloittaja kertoi. Vaihdoin työpaikkaa, jossa ei ole ylitöitä tarvinnut tehdä niin uupumus katosi hiljalleen ja elämänilokin palasi. Päätös työpaikan vaihdosta tuntui aluksi vaikealta ja tunsin olevani epäonnistunut, kun uuvuin, mutta nyt kun asiaa tarkastelee jälkikäteen niin tein oikean valinnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin samalla työnantajalla aivan toiseen työhön. Meni jonkin aikaa, että elimistö rauhoittui esim unet ja rytmihäiriöt. Nyt tilanne hyvä, teen työni ja jaksan myös kotona tehdä jotain, en ole itkuherkkä, ajatus kulkee ja suurimpana muutoksena: muistini on palautunut lähes ennalleen.
Millaista työtä teit ja millaisiin tehtäviin siirryit? Tippuiko palkka?
En ole kokenut rajua burn outia, mutta aloituksessa kuvattua kyllä. Pari lyhyttä sairauslomaa, eli 2 viikkoa molemmat, sekä työpsykologin kannattelu on auttaneet minua. Eka kerralla järkytyin työantajan ja työyhteisön vähäisestä tuesta ja vaihdoin muutaman kuukauden sisällä paikkaa. Toisella kerralla noin 3 vuotta myöhemmin suhtauduin enemmän juu, nämä samat oireet, mutta tästä toivun ja omasta työpaikasta en luovu. Olenkin päässyt uupumuksen yli. Kyynisyys ja herra viha kytee sisällä ja jos joskus oon antanut työlle 110% niin en enää. Olen 47v ja sote-alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkää nuoret huolta terveydestänne, etteivät jää uupumusvaiheet kummittelemaan loppuelämäksi. Vaatikaa työnantajilta lain noudattamista ja ellei onnistu, sitten vaihtakaa työpaikkaa kuten useat ovatkin tehneet. Ottakaa puheeksi ajoissa, älkää odotelko liian kauan, ettei tule pysyviä oireita.
Olisi todella tärkeää myös saada poliitikot puhumaan asiasta sekä ammattiliitot ottamaan kantaa. Tällä menolle tilanne vain pahenee ellei sille tehdä jotain. Nyt se burnout usein jää ikään kuin sen yhden työntekijän, yksilön, ongelmaksi, eikä työpaikallakaan nosteta yleistä keskustelua aiheesta.
En suostu enää tekemään ylitöitä tai pyri täydellisyyteen. Teen ne työt joihin minut on palkattu mutta olen aika passiivinen. En esim. pyri kehittämään työympäristöä tai prosesseja ellen satu sattumalta tekemään jotain suurta oivallusta. Vuosiarviossa osassa asioita ylitän odotukset ja osin alitan mutten ota sitä henkilökohtaisesti. Työantaja voi irtisanoa jos ei miellytä mutten enää anna kaikkeani töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin samalla työnantajalla aivan toiseen työhön. Meni jonkin aikaa, että elimistö rauhoittui esim unet ja rytmihäiriöt. Nyt tilanne hyvä, teen työni ja jaksan myös kotona tehdä jotain, en ole itkuherkkä, ajatus kulkee ja suurimpana muutoksena: muistini on palautunut lähes ennalleen.
Millaista työtä teit ja millaisiin tehtäviin siirryit? Tippuiko palkka?
Opetuspuolelta HR:ään, ensin palkka tippui mutta olin niin valmis tekemään kaiken, etten uuvu kokonaan, ettei se haitannut. Nykyään palkka oikeastaan sama kuin aiemmin ja työn tekeminen ilman jatkuvia keskeytyksiä on rahaakin tärkeämpää.
Olin sairaslomalla 3kk kun en enempää saanut. Kävin psykiatrilla ja se oli suureksi avuksi. Vaihdoin työtehtäviä töihin palattuani mutta voin sanoa että toipumiseen meni kaksi vuotta. Meinasin uupua uudestaan ja sitten vaan lopetin. Olin työttömänä kaksi vuotta ja keräilin itseäni. Rahaa ei ollut mihinkään mutta se kannatti,nyt teen nelipäiväistä viikkoa enkä mitään ylimääräistä. Toleranssi ei ole ennnallaan ja väsyn edelleen helposti,muisti ei ole enää ennallaan mutta parantunut huomattavasti.
Olin saikulla 5 viikkoa jonka aikana kävin 3 kertaa työpsykologilla. Töihin palattua siirryin vähemmän kuormittaviin työtehtäviin ja aloin tehdä 4 päivän työviikkoa. Palkka laski, mutta olen nykyään niin paljon tyytyväisempi elämääni että kadun vain sitä etten tehnyt tätä jo aikaisemmin ja että uhrasin hyvinvointini pörssiyhtiölle jolla on sama ideologia mitä syöpäsolulla eli kasvua kasvun vuoksi.
Stressinsietokyky on alentunut todella matalaksi, mutta onneksi nykyisessä työssäni stressiä ei juurikaan ole.
Olen uupunut jo neljä kertaa, koska sotessa ei mikään muutu. Nyt pois töistä jo neljättä vuotta. Palasin aina levänneenä töihin ja yritin pitää omista muutoksista kiinni, mutta pidemmän päälle se kävi mahdottomaksi, koska töissä mikään ei muuttunut. Eka sairausloma oli 4kk, seuraava yli vuoden, sitä seuraava kaksi vuotta ja nyt tosiaan neljättä vuotta pois.
Tsemppiä!