Vaihdevuodet ja laihduttaminen. Kannattaako yrittää?

Kannattaa.

Olet vaihdevuosi ikäinen, mutta et tuollaista asiaa pysty itse päättämään.

Kannattaa. Miksi EI kannattaisi?

Laihduttaminen ei kannata, elämäntapamuutos kannattaa.

Suosittelisin aloittamaan vaihdevuosilääkityksen ennen laihdutuksen aloitusta, jotta laihtuminen olisi nopeampaa, etkä menettäisi lihaksiasi ja vahvoja luitasi.

Ylipainon karistaminen on aina kannattavaa - miksi epäilet, että ei olisi?

Ratkaisevaa on, miten sen teet, jotta jaksat.

Sinulla on hormonitoiminnan häiriö, joka on tyypillinen vanhenevalle naiselle. Luultavasti sinulla on muitakin kehon säätelyn liittyviä ongelmia, jotka tekevät laihduttamisesta haasteellisen - mutta järkevästi toteutettuna, saatatkin jaksaa paremmin!

Jos muutos ei toimi ("ei kannata yrittää"), se tarkoittaa vain sitä, että keinosi ovat väärät. Tavoite on oikea.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa. Miksi EI kannattaisi?

Joo aloittaja voisi tämän perustella, niin ongelma olisi ymmärrettävä. Muuten siihen ei varsinaisesti voi vastata.

Jos olisin tiennyt että näin käy olisin pitänyt painon kurissa. Rinnat on muuttunut valtavaksi ja ennen rakastamani urheilu on muuttunut hankalaksi.

Muistelen joka päivä millaista on oli olla tikissä ja kun tajuaa ettei se aika koskaan enää palaa, on uuden äärellä.

Tietysti pitää olla itsensä puolella ja pyrkiä normaalipainoon. Mutta miten, on toinen kysymys.

C75>F90. N56

Jos ei tiedä, mikä ongelma on, miksi miettiä yrittämisen kannattavuutta? Tulee mieleen, että ehkä aloittaja on hiprakassa... Joskus tosin hormoonihäiriökin sumentaa mielen ("brain fog").

"olla itsensä puolella" - älä ajattele noin skitsofreenisesti, tai et pääse alkua pidemmälle. Toimi, äläkä jahkaile! Kuuntele kehoasi ja reagoi muutostarpeisiin.

Kyllä kannattaa. Minä laihdutin 62-63-vuotiaana. Ja kyllä se onnistui.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tiennyt että näin käy olisin pitänyt painon kurissa. Rinnat on muuttunut valtavaksi ja ennen rakastamani urheilu on muuttunut hankalaksi.

Muistelen joka päivä millaista on oli olla tikissä ja kun tajuaa ettei se aika koskaan enää palaa, on uuden äärellä.

Tietysti pitää olla itsensä puolella ja pyrkiä normaalipainoon. Mutta miten, on toinen kysymys.

C75>F90. N56

Sama täällä.

N54

E70 => I75

Mitä tarkoittaa C75>F90 ja E70=>175?

Vierailija kirjoitti:

Ylipainon karistaminen on aina kannattavaa - miksi epäilet, että ei olisi?

Ratkaisevaa on, miten sen teet, jotta jaksat.

Sinulla on hormonitoiminnan häiriö, joka on tyypillinen vanhenevalle naiselle. Luultavasti sinulla on muitakin kehon säätelyn liittyviä ongelmia, jotka tekevät laihduttamisesta haasteellisen - mutta järkevästi toteutettuna, saatatkin jaksaa paremmin!

Jos muutos ei toimi ("ei kannata yrittää"), se tarkoittaa vain sitä, että keinosi ovat väärät. Tavoite on oikea.

Ei vaihdevuodet mikään häiriö ole vaan normaalia ihmiskehon toimintaa. Toki oireisiin ja haittoihin voi tarvita hoitoa mutta ei se mikään poikkeustilanne ole.

Jospa keskityt vain yleisesti itsestäsi huolehtimiseen. Syöt kunnolla mutta terveellisesti ja liikut. Jätät turhat herkut ja alkoholin pois. Kaikesta tuosta on joka tapauksessa hyötyä sinulle, laskee paino tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Laihduttaminen ei kannata, elämäntapamuutos kannattaa.

Minulla oli alunperin 30 kg tiputettavaa(tuli todella lyhyessa ajassa), nyt tiputettu 13 kg ihan perinteisellä kaloridieetillä. Elintavoissa ei ole mitään vikaa niin ei ole tarvinnut elämäntapamuutosta tehdä. Olen näillä elintavoilla ollut sekä hoikka että lihava. Kun olen tavoitepainossa, syön ylläpitokaloreiden verran.

Vaihdevuodet käynnistetty syöpähoidoilla, kilppari poistettu ja arvot ei vieläkään kunnossa, lisäksi unettomuus ja lääkitys joka sotkee hormoneja. Hitaasti paino tippuu mutta silti laihdutan aina kun terveys sallii. Siinä välissä kun en pysty laihduttamaan, pidän painoa saavutetussa painossa. Ei tule mässäiltyä niin painokaan ei ole noussut enää, se nousi tietyssä elämän/terveystilanteessa ja nyt se elämäntilanne on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tiennyt että näin käy olisin pitänyt painon kurissa. Rinnat on muuttunut valtavaksi ja ennen rakastamani urheilu on muuttunut hankalaksi.

Muistelen joka päivä millaista on oli olla tikissä ja kun tajuaa ettei se aika koskaan enää palaa, on uuden äärellä.

Tietysti pitää olla itsensä puolella ja pyrkiä normaalipainoon. Mutta miten, on toinen kysymys.

C75>F90. N56

Sama täällä, paitsi että en voinut estää painon tulemista. Lisäksi sairauksia, siksi pelkkä laihduttaminen ei tuo sitä vanhaa minää enää takaisin.. Masentaa, kaipaan entistä elämääni.

Kannattamisella tarkoitan lähinnä sitä että onko järkeä kun painon pudottaminen vaihdevuosien aikana on hankalaa/hankalampaa tuon hormonitoiminan vuoksi ja lisänä vielä jotain häikkää kilpparissa (vajis?) joka osaltaan myös vaikeuttaa asiaa. Tippuuko se paino siis yhtään tai vain todella vähän?

Tuntuu, että jatkuvasti turvottaa ja menkkojen aikaan vaan lisääntyy eikä sit lähdekään pois kuten ennen. Seuraavassa kuussa sama homma. Viime kuussa ennen menkkoja tuli alta viikossa +2kg eikä se ollut lähtenyt ennen kun menkat alkoi uudestaan vaan oli taas tullut 2kg lisää. Ulos ei tule juuri mitään. Eilen join 3litraa vettä + kahvia ja teetä, mutta vessassa kävin 2 kertaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jospa keskityt vain yleisesti itsestäsi huolehtimiseen. Syöt kunnolla mutta terveellisesti ja liikut. Jätät turhat herkut ja alkoholin pois. Kaikesta tuosta on joka tapauksessa hyötyä sinulle, laskee paino tai ei.

Tämäkään ei vaihdevuosissa toimi, painoa tulee. Ainoa keino on kalorin tarkkailu.

Olisi varmaan kannattanut aikoinaan mässäillä ja juopotella, nämä ihmiset tuntuu laihtuvan sillä että "jättää herkut ja alkoholin pois". Jos ei syö herkkuja eikä alkoa niin silloin laihtuminen on tiukemmassa

Syöt liikaa kulutukseesi nähden. Vähennä annoskokoa ja -määriä.

Vaihdevuosien aikana voi ihan hyvin laihduttaa. Ei hormonitoiminnan loppuminen sitä estä. Ainoa mikä estää, olet sinä itse.