Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus siitä ettei löydä kumppania
30.04.2023 |
Joskus vaan ei jaksa enää ja tuntuu liian pahalta kun ei löydä itselleen sopivaa kumppania. Ihan mihin tahansa en tyydy vaan haluan aidon tasavertaisen suhteen, jossa on syvää yhteyden tunnetta. Jos vähempään tyytyisin ei se olisi parempaa kuin tämä yksinäisyyden ja osattomuuden kokemus. Mutta silti on välillä niin surullinen ja katkera olo tilanteesta että tekisi mieli vain huutaa ja onnellisten pariskuntien näkeminen ottaa päähän. En haluaisi katkeroitua saati luovuttaa kokonaan etsimistä, mutta toivon ja hyvän mielen ylläpitäminen tilanteesta huolimatta on välillä vaan ihan ylivoimaista.
Kommentit (41)
Sama täällä, mutta en aio luovuttaa ikinä. Luovuttaminen on pahinta mitä voi tehdä, koska sitten asiat eivät ainakaan voi parantua. Jatkan etsimistä, vaikka se tarkoittaisi, että nolaan taas itseni harrastuksissa, tapahtumissa ja seuranhakupalveluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millionairematch
Tinderistä Ruotsi,Norja,Tanska
Toivottavasti elämässäsi on muitakin asioita kuin tuo.
Katkerana on paha kumppania etsiä. Siis aina avoimin ja uteliain mielin menoksi.
Olet katkera siitä, kun tavoittelet kuuta taivaalta, mutta et saa sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten jäät yksin ja opettelet elämään asian kanssa. Kukaan ei ole sinulle suhdetta velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, mutta en aio luovuttaa ikinä. Luovuttaminen on pahinta mitä voi tehdä, koska sitten asiat eivät ainakaan voi parantua. Jatkan etsimistä, vaikka se tarkoittaisi, että nolaan taas itseni harrastuksissa, tapahtumissa ja seuranhakupalveluissa.
Joskus on hyvä, että hyväksyy myös ikävät asiat.
Eikä hakkaa päätään seinään...
Hyvä toki, jos jaksaa yrittää.
Mutta on myös ihan ok, jos ei vaan jaksa.
Elämässä on muutakin, kuin parisuhde ja sekin voi olla hyvää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittele tunteesi ja jatka elämää. Kyllä sopivia tulee vastaan, mutta pärjäät yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Katkerana on paha kumppania etsiä. Siis aina avoimin ja uteliain mielin menoksi.
Se on helppo joidenkin huudella.
Tulipa taas tässäkin ketjussa nähtyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, mutta en aio luovuttaa ikinä. Luovuttaminen on pahinta mitä voi tehdä, koska sitten asiat eivät ainakaan voi parantua. Jatkan etsimistä, vaikka se tarkoittaisi, että nolaan taas itseni harrastuksissa, tapahtumissa ja seuranhakupalveluissa.
Jos kumppanin etsiminen on sinusta noloa, niin ihmekös se sitten, jos olet sinkku.
Minulla on katkeruus siitä, etten onnistunut rakentamaan mielekästä uraa ja toki se näin miehenä kytkeytyy myös kiinnostavan kumppanin löytymättömyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti elämässäsi on muitakin asioita kuin tuo.
On kyllä paljon muitakin ja hyviä asioita, mutta ei ne korvaa sitä että saisi henkisesti että fyysisesti intiimillä tasolla jakaa asioita ihmisen kanssa, joka on vain sua varten. Siis parisuhde mielessä vain sua varten. Ystäviä tms saa ja pitääkin toisella olla. -ap
Katkeruus on just hyvä mielentila etsiä kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittele tunteesi ja jatka elämää. Kyllä sopivia tulee vastaan, mutta pärjäät yksinkin.
Joo niin pärjään, mutta kun en halua elämän olevan vain PÄRJÄÄMISTÄ. Minä haluan jakaa arjen pieniä asioita rakkaan elämänkumppanin kanssa, saada perheen ja kokea lapsiperhe-elämän kakki värit. Itkeä aikanaan liikutuksessa lapseni koulutaipaleen päättyessä ja saada rakastaa niin, että sydämessä läikkyy.
Miten voi olla sen puolison löytäminen näin vaikeaa?
-eri
Nainen ole yksin onnellisimmillaan? Kukaan poika/mies ei ole päässyt tekemään minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen.
T31
Ei ole epäitsekästä syytä lisääntyä. Toisen pakottaminen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan samalla kun elinmahdollisuuksien säilyttäminen vaatii ilmastotoimia, olisi ristiriitaista älykkyyden tai inhimillisyyden kanssa. Siksi vanhemmat ovat poikkeuksetta itsekkäitä. Haluavat jotain itselleen haluavat kokea lapsella sitä ja tätä.
Kokeile katkeroitumisen sijaan tutustua ja kaveroitua avoimin mielin, ilman paineita.
Ei kai sitä toivoa ja hyvää mieltä tarvitse väkisin ylläpitää. Välillä on vihainen ja surullinen, välillä uskoo ja toivoo. Antaa sen olla, mitä on. Ehkä jotain hyvää jonain päivänä tapahtuu, siitähän ei kenellekään mitään takuita ole.
Joidenkin vaan kuuluu jäädä yksin. Katkeruus ei ole hyvä asia.
Sama täällä.
Tosin olen luovuttanut, jo aikoja sitten.
Hulluina hetkinä silti toivoo...