Miten viherkasvit pidetään hengissä?

Joo nuo shokit olotilan muutoksista tappa kasvit. Kannattaa antaa aikaa kasville ihan totutella uuteen ympäristöön. Siirrolla uuteen multaan ei oo kiire.

Vierailija kirjoitti:

Mummot yleensä kehuvat, että viirivehka on erittäin helppohoitoinen.

No onhan se aluksi... Yhtäkkiä sitä huomaa, että se roikkuu lehtinensä aivan pöytää pitkin. Sitten sitä kastelee ja se taas virkoaa - kunnes parin päivän päästä se on taas yhtä väsyneen näköinen kuin omistajansa.

Onko tämä joku vanhojen ihmisten yhteinen salaliitto, että saavat nuoremmat ostamaan näitä ja menevät tähän lankaan? :D

Vanhoilla mummoilla oli yleensä hengittävät rintamamiestalot, joissa kasvit viihtyivät paremmin. Ei voi verrata nykyisin muoviin käärittyihin umpikuumiin kerrostaloihin (tai muovitettuihin omakotitaloihin).

Vierailija kirjoitti:

Mummot yleensä kehuvat, että viirivehka on erittäin helppohoitoinen.

No onhan se aluksi... Yhtäkkiä sitä huomaa, että se roikkuu lehtinensä aivan pöytää pitkin. Sitten sitä kastelee ja se taas virkoaa - kunnes parin päivän päästä se on taas yhtä väsyneen näköinen kuin omistajansa.

Onko tämä joku vanhojen ihmisten yhteinen salaliitto, että saavat nuoremmat ostamaan näitä ja menevät tähän lankaan? :D

Ethän vain katsele niin paljon, että juuret jää veteen seisomaan? Aina kannattaa laittaa kasvi sellaiseen sisäruukkuun, josta katselun jälkeen voi tarkistaa, että liika vesi on valunut pois. Muuten juuret mätänee eikä kasvia pelasta enää mikään.

Kuullostaa tutulta entisessä elämästä.

Nyt olen oikein viherpeukalo, enkä seitsemään vuoteen ole kuollut yhtään kasvia, kukat kukoistavat ja kasvavat, ilman hoitamatta, kastelen kun muistan, noin 6-8 pv välein.

Salaisuus on huoneilman kosteus ja lämmitys. Asun vanhassa hirsitalossa ja puulämmitys ja kasvit kukoistavat.

Ehdoton ei kasvilampuille, senkin opin kantapään kautta, se on luonnotonta, koska kasvit tarvitsevat lepokauden, jolloin ei tarvitse valoa.

Sinussa ap. ei välttämättä ole mitään vikaa kasvien hoidossa, vaan syy löytyy ympäristöstä, jos asut keskus- tai sähkölämmitreissä talossa, liian kuiva ja lämmin huoneilma.

Minulla on kuistilla kasveja, jossa lämpötila 8-12 astetta.

Kukista näkee miten omistaja voi . Äidilläni oli upeat kukat kunnes sairastui syöpään , kukat kuolivat ja nuupahtivat vaikka hoiti kukkia kuten ennenkin . Nyt kun hoidot ohi ja syöpä selätetty , kukat ovat upeita taas . Sama käy monella myös mielialan mukaan , jos on masennuskausia kukat reagoivat tiputtamalla lehtiä ym .

Täällä ihan sama homma, ja olen todennut että ainoa kasvi jonka jatkossa otan on palmuvehka, koska se selviää vuosia

Vierailija kirjoitti:

Mummot yleensä kehuvat, että viirivehka on erittäin helppohoitoinen.

No onhan se aluksi... Yhtäkkiä sitä huomaa, että se roikkuu lehtinensä aivan pöytää pitkin. Sitten sitä kastelee ja se taas virkoaa - kunnes parin päivän päästä se on taas yhtä väsyneen näköinen kuin omistajansa.

Onko tämä joku vanhojen ihmisten yhteinen salaliitto, että saavat nuoremmat ostamaan näitä ja menevät tähän lankaan? :D

ON!! :D :D Täytyy olla :D

Ainoa kasvi joka on luonani kitunut ensin kolme vuotta ja sitten kuollut pois. Anoppilassa kasvaa niin runsaana ja kauniina että! 

Kasvit eivät saa nykyisten ikkunalasien läpi sellaista valoa,jota tarvitsevat. Muutin toiseen asuntoon ja kas kummaa,kasvit ryöpsähtivät kasvuun. Alkoivat kukkia valtoimenaan. Ostin kukkakaupasta kokeeksi sellaisen viherkasvin,joka kuolee kaikilla. Se on hirvenkruuunu. Ei kuollut, täysin elinvoimainen ollut jo kymmenen vuotta. Rakastan kasvejani niin,että olen tehnyt sopimuksen ystäväni kanssa,että otamme toistemme kukat hoidettavaksi,jos jommalle kummalle sattuu jotakin. Ei minulla ole kuin 40 viherkasvia,ystävälläni on puolet enemmän!

Kallion viherkasvit elävät kannabiksesta, punaviinistä ja ilmastohumpasta.

Mulla riitti ihan se että muutin 50-luvun ok-taloon. Ei tarvi tehdä mitään, ja kasvit sen kuin kukoistaa. 

Pysyvät hyvin hengissä ja kasvavat , kun laitat tilaviin altakasteleviin ruukkuihin ja annat sinne vettä riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Kasvit eivät saa nykyisten ikkunalasien läpi sellaista valoa,jota tarvitsevat. Muutin toiseen asuntoon ja kas kummaa,kasvit ryöpsähtivät kasvuun. Alkoivat kukkia valtoimenaan..... puolet enemmän!

Viherkasvien kukinta ei johdu hyvästä hoidosta tai hyvistä olosuhteista. Yleinen harhaluulo.

Viherkasvit kukkivat jatkaakseen sukuaan ja tekevät sen siinä uskossa että luulevat kuolevansa.

Vaikkakin kasvupaikkasi voi olla hyväkin, kasvisi todennäköisesti kukkivan muutosta seuranneen shokin takia.

Samoin kun kerrotaan että saintpaulia tykkää kuumasta vedestä, se saa sen kukkimaan.

Oikeastihan kuuma vesi tuhoaa hieman sen juuria ja kasvi luulee kuolevansa.

Juuripaakusta pitää repiä iso osa pois. Sitten istuttaa uudelleen. Salaojitus kunnollinen, vielä paksu mehupilli sala ojasta mullan pinnalle, ettei pohja märkäne, happi tekee hyvää.

Sitten pesu ja valoon. Kannattaa käännellä kasvia valon vuoksi. Tulee tasaisempi lopputulos.

Leikkaai han kunnolla liiat pois, jos siltä tuntuu.

Ja en ole minkään sortin asiantuntija, vain omaa kokemusta pienesti.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ihan perinteistä huonekasvikirjaa. Vaikka kirjastosta lainaat.

Nettineuvot on useinkin ihan päin persettä.

Ja sata vuotta ollaan ainakin ihan perussaviruukuissa joissa reikä pohjassa ja tavallisessa mullassa kasvatettu.

Nyt netissä riehuu nämä lecasoramullattomat ym hullut. Hirvittää sekin että neuvotaan ottamaan juuri ostettu kasvi ruukusta irti, pesemääm juuret ja sitten uuteen ruukkuun. Morjens.

Jo pelkkä paikan vaihdos on sokki kasville.

Siihen päälle vielä katkotaan vedensaanti vähäksi aikaa.

(Juuressa vain päässä olevat juurikarvat ottaa vettä, loppujuuri kuljettaa)

Totta kai uusi kasvi laitetaan uuteen ruukkuun. Ne ruukut missä ne myydään on liian pieniä eikä niitä ole tarkoitettu kasvien loppusijoituspaikoiksi. Juurten pesemisestä en kyllä ole kuullut, mutta oudolta tuntuisi jättää iso huonekasvi johonkin pikkuruukkuun missä se on myyty.

Vierailija kirjoitti:

Juuripaakusta pitää repiä iso osa pois. Sitten istuttaa uudelleen. Salaojitus kunnollinen, vielä paksu mehupilli sala ojasta mullan pinnalle, ettei pohja märkäne, happi tekee hyvää.

Sitten pesu ja valoon. Kannattaa käännellä kasvia valon vuoksi. Tulee tasaisempi lopputulos.

Leikkaai han kunnolla liiat pois, jos siltä tuntuu.

Ja en ole minkään sortin asiantuntija, vain omaa kokemusta pienesti.

Voi voi.

Todellakin, pienesti....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ihan perinteistä huonekasvikirjaa. Vaikka kirjastosta lainaat.

Nettineuvot on useinkin ihan päin persettä.

Ja sata vuotta ollaan ainakin ihan perussaviruukuissa joissa reikä pohjassa ja tavallisessa mullassa kasvatettu.

Nyt netissä riehuu nämä lecasoramullattomat ym hullut. Hirvittää sekin että neuvotaan ottamaan juuri ostettu kasvi ruukusta irti, pesemääm juuret ja sitten uuteen ruukkuun. Morjens.

Jo pelkkä paikan vaihdos on sokki kasville.

Siihen päälle vielä katkotaan vedensaanti vähäksi aikaa.

(Juuressa vain päässä olevat juurikarvat ottaa vettä, loppujuuri kuljettaa)

Totta kai uusi kasvi laitetaan uuteen ruukkuun. Ne ruukut missä ne myydään on liian pieniä eikä niitä ole tarkoitettu kasvien loppusijoituspaikoiksi. Juurten pesemisestä en kyllä ole kuullut, mutta oudolta tuntuisi jättää iso huonekasvi johonkin pikkuruukkuun missä se on myyty.

Tottakai se vaihdetaan.

Mutta ei heti.

Kasvin on hyvä tottua uuteen elinympäristöönsä ensin muutamia viikkoja ainakin.

Kasvi pärjää siinä ruukussa ainakin vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan sama homma, ja olen todennut että ainoa kasvi jonka jatkossa otan on palmuvehka, koska se selviää vuosia

Palmuvehkaa en saa menestymään, se on yksi harvoista kasveista, jotka ei ole minulla onnistuneet.

Ostan usein huonoja nuutuvia kukkia aletaimia jotka on menossa jo roskiin ja kun pelastan ne ja annan uuden mahdollisuuden niille ne alkavatkin kasvaa ja kukkivat kuin kukat kukkii.

 

Mä opin vasta yli 40-vuotiaana. Suurin oivallus on ollut, että ne tarvitsee valoa. Eli kun ostin niille oman lampun niin ovat säilyneet elossa jo muutaman vuoden, mikä mulle ennätys. Kastelen viimeistään kun huomaan, että alkaa nuupahtaa. Ja on tietty helppohoitoisia kasveja.

Hoitamalla kutakin kasvia vaatimallaan tavalla. Netistä kyllä löytyy rutkasti ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata luovuttaa vielä!

1. Lopeta kukkien kastelu yläkautta ja nosta ne sen sijaan juomaan saaviin alakautta (jos ei ole varaa altakasteluruukkuihin). Jos mullan pinnasta uhkaa tulla rutikuiva, nin sitä voi silloin tällöin hieman kostuttaa.

2. Anna lisävaloa muulloin kun kesällä. Kesälläkin voi pimeinä päivinä antaa

3. Katso mitkä kasvit nauttivat suihkuista ja suihkuta joko oikealla suihkulla tai suihkupullolla. Tekee hyvää erityisesti jos huoneilma on todella kuivaa.

T. Entinen kukkien hukuttaja

Alakastelun voi tehdä helposti. Esim muoviset laakeat kaupan ruokaostoslaatikot missä on tarpeeksi reunaa niin niihin soraa ja siihen laittaa ruukut päälle. Ne painuu vähän soraan kun kastelee. Sisällä lisävalo. muutama ledi ei paljoa kuluta niin saa nätin näköistä vaikka mitä. Liika kastelu on se näköjään kaikilla pahin.