Haastava 18-vuotias ja kotoa muutto

Vierailija kirjoitti:

Ei lasta noin kohdella.

Koittakaa hakea hälle apua.

Ei 18-vuotiaalle vanhemmat voi enää hakea apua. Hänen on itse hakeuduttava avun piiriin. Siinä on melkoinen sudenkuoppa. Apua pitäisi alkaa hakemaan huomattavasti aiemmin. 18vuotias vastaa itsestään, ja onkin tämän tarinan nyrjähdyskohta. Miksei apua ole haettu silloin, kun tilanteeseen olisi vielä voinut vanhemmat puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Laitokseenhan tuo kuuluu.

Jos ei itse halua niin vaikea sellaiseen saada. Vain M1-lähete ja pidättävä hoitopäätös on keinoja siinä kohtaa ja ihan peruspäihdekäytöllä ja muiden pahoinpitelemisellä ei niitä saa. Muut laitokset on vapaaehtoisia. Poliisin kanssa voi toki joutua tekemisiin mutta vankilaankaan ei ihan noin vain joudu.

Mutta vahvaa tukea tarvitsisi. Mutta jos nuori on noin hoitokielteinen niin ei mikään tukiasunto ole ratkaisu. Hänen pitää itse haluta sinne muuttaa ja sitoutua sielläkin sääntöihin eli päihteettömyyteen jne.

Mikä sairaus nuorella on?

Miksi ette hakeneet apua ajoissa? Lastensuojelun asiakkaat ovat oikeutettuja lastensuojelun jälkihuoltoon 25-vuotiaaksi saakka.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin huoli-ilmoituksen ja yrittäisin vielä sossujen kanssa paukuttaa nuorelle päähän kotona asumisen ehdot eli ei päihteitä eikä väkivaltaa ja mielellään hakeutuisi hoitoon. Ainoa mitä voitte edellyttää on nuo kaksi ensimmäistä, jotka ovat ehdottomia. Itse saa valita yrittääkö yksin vai ottaako tukea vastaan. Jos ei pysty sitoutumaan niin sitten pitää muuttaa pois. Vuokraat vaikka varaston jonne kuljetat tavarat.

Jos lapsella on päihde- ja joku mt-ongelma niin et oikein voi sitä parantaa hänen puolestaan. Olette jo tukeneet oikeaan suuntaan ja hänellä on tiedossa mistä apua saa. Tämä on se julmuus kun lapsia tekee että jossain kohtaa heitä ei vain voi enää pakottaa mihinkään ja sitten he ovat omillaan. Vanhempana sinulla on kuitenkin velvollisuus suojella nuorempia lapsiasi. Mitä aiemmin tämä ns.ongelmanuori asetetaan kohdakkain realiteettien kanssa, sen parempi - hän on vaaraksi itselleen ja muille. Hänen auttamistaan on edelleen tukea avun hakemisessa ja olla yhteydessä häneen, olla tavoitettavissa ja ovi auki mutta vain jos hän on selvä.

Hakekaa psyykkistä tukea koko perheelle. Puhukaa muiden lasten ja teidän vanhempien kesken ja menkää yhdessä tai erikseen ammattilaisten luokse. Puhumattomuus voi sairastuttaa muunkin perheen. Teillä on oikeus elää omaa elämää vaikka yksi perheenjäsen sairastaa. Kaiken ei pidä kietoutua yhden sairaan perheenjäsenen ympärille.

T. Psykiatrialla työskentelevä, entinen nuorisopsykiatrian sosiaalityöntekijä

Lainaan itseäni. Lisään vielä että toki nuo muiden viesteissä yllä mainitut tukiasuntovaihtoehdot kannattaa vielä tarjota ja antaa niistä tietoa, mutta tosiaan kun niissä on myös ehtona päihteettömyys. Ehkä näitä kaikkea on jo tarjotukin. Toki omilleen muuttoonkin voi tarjota tukea, mutta ilmeisesti nuori oli tästäkin kieltäytynyt ja hänen ratkaisunsa olisi sitten mennä kavereiden nurkkiin. Mutta pitää muistaa, että se on hänen valintansa ja myös kavereiden valinta, jos hänet luokseen ottaa. Eli kannattaisin vielä keskustelua jossa kävisitte läpi mitä vaihtoehtoja on ja mitä mistäkin seuraa ja mitä apua on saatavilla. Nuorelle pitää rehellisesti kertoa että hänen toimintansa on vahingollista hänelle ja muille mutta myös tuoda esille että häntä ei pidetä pahana, häntä rakastetaan ja halutaan auttaa eikä häntä hylätä tekipä hän minkä ratkaisun tahansa.

T. Sossu

Kyllä meikäläisellä oli pikkuvaikea 18 vuotiaana ja se perkeleen vakava ensimäinen suhde ja sen loppuminen. Oli muka niin elämänvakavaa. Meikäläisen ällitälli alkoi toimimaan vasta 23 ikävuoden tienoilla.....noh modet on tietty erimieltä. Vaimoke ainakin sanoo, että olen suht ok dyybbi. 

Kannattaa odottaa onko hitaasti kypsyvää tyyppiä vaikka on päihteet mukana. >Joillain se järki kasvaa hitaaaaastiiii.

Itsellä kokemusta nuoresta, jonka peruskoulun päättyessä sain järjestettyä vapaaehtoiseen sijoitukseen oman vaikea käytöksensä vuoksi. Kävi sijoituksesta lukiota, kunnes täytti 18. Silloin hänelle järjestyi yhteiskunnan tuella asunto, jonne muutti. Ei kuitenkaan ilman riittävää tukea osannut siellä olla, tuhlasi vähät rahansa ja sai ahdistuskohtauksia. Uhkasi itsemurhalla. Muutti muutaman asumiskuukauden jälkeen kotiin. Tilanne eskaloitui pahasti ja meillä on käynyt poliisit useita kertoja rauhoittamassa tilannetta. Täysi-ikäistäkään nuorta ei poliisin mukaan voi häätää kotoa, kun on siellä kirjoilla.

Nuori ei ilmeisesti käytä ylen määrin päihteitä vaan kärsii enemmänkin mielenterveyden ongelmista. Minua ja muita perheenjäseniä hän on uhkaillut ja pahoinpidellyt. Tänä vuonna hänelle järjestyi tukiasunto, jonka yhteydessä on henkilökuntaa, mutta tilanne on edelleen vaikea. Lukio on nyt käyty ja tyhjiö pitäisi täyttää jollain järkevällä tekemisellä. Nuori on vainoharhainen ja soittelee turhaan hätäkeskukseen ja tehtailee rikosilmoituksia kevein perustein. On riitautunut pahasti tukiasuntonsa henkilökunnan kanssa. Hakee nyt itse toista asuntoa.

Onneksi vapaaehtoisen sijoituksen vuoksi hän kuuluu vielä ns. jälkihuollon piiriin, joten jotain apuja on sitä kautta tullut. Minulla ei oikein ole keinoja ja valtuuksia järjestellä täysi-ikäisen lapseni asioita. Olen kyllä soittanut kriisipuhelimiin ja tehnyt huoli-ilmoituksia yms. mutta enempää en voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei lasta noin kohdella.

Koittakaa hakea hälle apua.

Kusipää on kusipää. PISTE.

Jonkun pitäisi puhua nuorelle järkeä päähän, jota nuori kuuntelee? Onko se sitten isä, äiti vai joku ammattilainen niin joku pitää yrittää löytää. Sitten tämän puhe yhteyden kautta antaa sitä faktatietoa asioista ja ettei nykymeininki voi jatkua. Jossain vaiheessa meidän jokaisen pitää aikuistua ja alkaa ottamaan vastuuta itsestä. Voi olla vielä lapsuuden uhmaa nuoressa ja kapinointia auktoriteettiä kohtaan. Joillain tuo aikuisuuden kynnys on isompi ja oireilu sen mukaista. Mutta hyvä ettette ihan täysin ole hyljänneet eli myöhemmälläkin iällä kun viisastuu niin voi kokea tulleensa välitetyksi ja rakastetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun pitäisi puhua nuorelle järkeä päähän, jota nuori kuuntelee? Onko se sitten isä, äiti vai joku ammattilainen niin joku pitää yrittää löytää. Sitten tämän puhe yhteyden kautta antaa sitä faktatietoa asioista ja ettei nykymeininki voi jatkua. Jossain vaiheessa meidän jokaisen pitää aikuistua ja alkaa ottamaan vastuuta itsestä. Voi olla vielä lapsuuden uhmaa nuoressa ja kapinointia auktoriteettiä kohtaan. Joillain tuo aikuisuuden kynnys on isompi ja oireilu sen mukaista. Mutta hyvä ettette ihan täysin ole hyljänneet eli myöhemmälläkin iällä kun viisastuu niin voi kokea tulleensa välitetyksi ja rakastetuksi.

Jos nuorelle on tapahtunut jotain lapsuudessa niin huono käyttäytyminen on trauman kipuilua.

Nuori todennäköisesti tarvisee apua ja paljon, mutta ei enää tuossa vaiheessa osaa sitä kysyä tai pyytää.