Lue keskustelun säännöt.
Löytökoirien tuonti Suomeen, miksi? Ja pari muutakin pohdintaa koiriin/kissoihin liittyen.
Hiekan
30.04.2023 |
Olen jo pitkään ihmetelly, että miksi löytökoiria tuodaan ulkomailta Suomeen, miksi niitä ei yksinkertaisesti lopeteta siellä paikanpäällä?
Samoin Suomessa eläinsuojeluyhdistyksien yms. Kotia etsitään kissat ja koirat, jos niitä on niin paljon, niin eikö eutanasia olisi paljon parempi vaihtoehto? Noita eläimiä riittää ihan tarpeeksi muutenkin ja asia pysyisi edes jollain tavalla hallussa jos eläimet hankittaisiin pelkästään rekisteröidyillä kasvattajilta. Kasvattajille taas soisin riittävän koulutuksen ennen kasvattamistoiminnan aloittamista.
Samoin elämästään kärsivät rodut esim Cavalier King Charlesin spanjelit, persialaiskissat, mopsit, ranskanbulldogit yms. Miksi näille ei saa kasvatuskieltoa? Tai miksi näitä ei hallitusti risteytetä pidempinokkaisten/isompikalloisten rotujen kanssa, että terveysongelmat helpottaisivat? Ja taas niin, että jos lopputulos ei ole parempi, niin pennut lopetetaan. Jalostusta siis vastuullisesti.
Kommentit (35)
Pitäisi olla lailla kielletty. Voivat tuoda vaikka mitä uusia tauteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se sädekehä tuntuu niin kivalta pään päällä ja näyttää kivalta peilissä?
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla lailla kielletty. Voivat tuoda vaikka mitä uusia tauteja.
Kuka uskoo että nää on kaikki asianmukaisesti madotettu ja rokotettu? Monissa maissa saa helposti vaan pikkurahalla leimat papereihin.
Mulle tuli aikoinaan kaksi kissaa. Toinen oli silloin 6v ja toinen 3v. Tulivat siksi, että niiden omistajalla oli 2v lapsi, joka olikin tullut allergiseksi. En kyllä ymmärrä, millä tavalla kissoille eutanasia olisi ollut parempi vaihtoehto kuin tulla mulle. Toinen kissoista kuoli 2 vuotta sitten, mutta ehti elää 15-vuotiaaksi. Tämä nuorempi on mulla edelleen ja täyttää siis tänä vuonna 15. Hyvin onnellisia kissoja ovat olleet. Siitäkin huolimatta, että mulla on myös alunperin Venäjältä tuotu rescue-koira, joka niin ikään tuli mulle sen vuoksi, ettei edellinen omistaja voinutkaan pitää sitä. Tämä koira tuli mulle vain tilapäiseen hoitoon eli siihen asti, että sille löydetään uusi loppuelämän koti. Oli mulla 5 päivää ja ilmoitin eläinsuojeluyhdistukseen, ettei sille tarvitse etsiä enää uutta kotia. Tuo alunperin väliaikaiseksi tarkoitettu hoito on kestänyt jo 10 vuotta.
Täällä on monet selittäneet että Suomesta ei millään saa rotukoirien pentuja (mikä on kyllä kieltämättä hankalaa ilman suhteita). Mutta miksi rotukoiran tilalle sitten kelpaakin ulkomainen sekarotuinen? Kerta sekarotuinen kelpaa niin miksi ei kelpaa suomalainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se sädekehä tuntuu niin kivalta pään päällä ja näyttää kivalta peilissä?
Ei kai nuo reskuekoirat taida paljon mitään maksaakaan verrattuna kunnon kennelistä ostettuun. Helppo kokeilla koiranpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monet selittäneet että Suomesta ei millään saa rotukoirien pentuja (mikä on kyllä kieltämättä hankalaa ilman suhteita). Mutta miksi rotukoiran tilalle sitten kelpaakin ulkomainen sekarotuinen? Kerta sekarotuinen kelpaa niin miksi ei kelpaa suomalainen?
Mä kyllä tiedän useammankin ihmisen, jolla on sekarotuinen koira ja koira on suomalainen. Suomalainen sekarotuinen koiranpentu on kuitenkin aina "vahinko" ja rotukoiria halutaan juuri tuosta syystä kuin mitä aloittaja kirjoitti. Hyväksi tiedetyltä kasvattajalta. Moni myös ottaa koiran harrastusta varten ja jos aikoo käydä koiranäyttelyissä tms, niin pitää olla rotukoira. Sekarotuisia suomalaisia koiria ei ole samalla tavalla saatavilla, koska koirien omistajat pyrkivät siihen, ettei vanhinkopentuja pääsisi edes syntymään. Monelle koiralle tehdään sterilisaatio sen vuoksi, ettei niitä vahinkopentuja syntyisi. Jos koirallaan haluaa teettää pentuja, silloin on tärkeää, että sekä narttu että uros ovat puhdasrotuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monet selittäneet että Suomesta ei millään saa rotukoirien pentuja (mikä on kyllä kieltämättä hankalaa ilman suhteita). Mutta miksi rotukoiran tilalle sitten kelpaakin ulkomainen sekarotuinen? Kerta sekarotuinen kelpaa niin miksi ei kelpaa suomalainen?
Mä kyllä tiedän useammankin ihmisen, jolla on sekarotuinen koira ja koira on suomalainen. Suomalainen sekarotuinen koiranpentu on kuitenkin aina "vahinko" ja rotukoiria halutaan juuri tuosta syystä kuin mitä aloittaja kirjoitti. Hyväksi tiedetyltä kasvattajalta. Moni myös ottaa koiran harrastusta varten ja jos aikoo käydä koiranäyttelyissä tms, niin pitää olla rotukoira. Sekarotuisia suomalaisia koiria ei ole samalla tavalla saatavilla, koska koirien omistajat pyrkivät siihen, ettei vanhinkopentuja pääsisi edes syntymään. Monelle koiralle tehdään sterilisaatio sen vuoksi, ettei niitä vahinkopentuja syntyisi. Jos koirallaan haluaa teettää pentuja, silloin on tärkeää, että sekä narttu että uros ovat puhdasrotuisia.
Niin ja tähän vielä...hyvin moni rotukoirien kasvattaja haluaa, että hänen kasvattamiaan pentuja käytetään koiranäyttelyissä ja kenties vielä niin, että jos koira niissä pärjää, sillä teetetään pennut tai käytetään astutuksessa. Tämä sitten edellyttää pennu ostajalta, että myös tekee niin. Mun edellinen koirani oli kasvattajalta ostettu alaskanmalamuutti, mutta koska siitä pennusta jo näki, että sillä on liian isot korvat pärjätäkseen näyttelyissä, kasvattaja ei edellyttänyt multa koiran viemistä näyttelyihin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monet selittäneet että Suomesta ei millään saa rotukoirien pentuja (mikä on kyllä kieltämättä hankalaa ilman suhteita). Mutta miksi rotukoiran tilalle sitten kelpaakin ulkomainen sekarotuinen? Kerta sekarotuinen kelpaa niin miksi ei kelpaa suomalainen?
Miten niin hankalaa ilman suhteita? Ottaa yhteyttä kasvattajaan ja ehkä joutuu jonoon, mutta siinä on aikaa miettiä, että koiran todella haluaa. Korona-ajan jälkeen rotukoiria on taas saatavilla. Hinnat ovat kyllä nousseet, ainakin 1500 e pitää maksaa, jos riittääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs nuori nainen oli ostanut Espanjasta katukoiran. Ihmettelen , puhuin Espanjaa koiralle, ja hän innostui ihan tosi kovasti . Koira oli ollut virumassa moottoritiellä jalka poikki. Sai hyvän kodin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sädekehä tuntuu niin kivalta pään päällä ja näyttää kivalta peilissä?
Ei kai nuo reskuekoirat taida paljon mitään maksaakaan verrattuna kunnon kennelistä ostettuun. Helppo kokeilla koiranpitoa.
1000 euron pintaan Ruotsissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla lailla kielletty. Voivat tuoda vaikka mitä uusia tauteja.
Tätä ei ehkä vielä tiedosteta tarpeeksi.
Lisäksi kaikkien niiden, jotka matkustavat koiran kanssa ulkomailla esim. kesälomamatkalla, pitäisi tietää ja ottaa tosissaan, että kun koiran kanssa tullaan takaisin Suomeen, sillä pitää olla heisimatolääkitysmerkintä eläinpassissa.
Ruokaviroston sivuilta: "Palaan koiran kanssa lomamatkalta Keski-Euroopasta. Missä maassa koiralle pitää antaa heisimatolääkitys?
Paluumatkalla eläinlääkäri missä tahansa kauttakulkumaassa voi käsitellä koiran heisimatoja vastaan, kunhan heisimatolääkitys on annettu 1-5 vuorokautta (24-120 tuntia) ennen Suomeen paluuta. Ruokaviraston suositus on, että heisimatolääkitys annettaisiin viimeisessä maassa ennen rajanylitystä Suomeen."
Tuo heisimato kun leviää Suomeen niin ei metsästä kerättyjä marjoja voi enää koskaan syödä kypsentämättä, loinen voi olla ihmiselle hengenvaarallinen. Eri heisimatolaji kyseessä kuin mikö Suomesta jo löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eri mieltä aloittajan ensimmäisestä väittämästä, samaa mieltä toisesta.
On vain hyvä, jos kodittomat ja valitettavan usein kaltoinkohdellut koirat saavat Suomesta uuden osaavan ja hyvän kodin. Kyllähän ne viimeistään täällä madotetaan ja rokotetaan asianmukaisesti, yleensä kylläkin jo lähtömaissa. Sellaisen ottaessa pitää tietysti varautua siihen, että sopeutuminen kotikoiran elämään ei välttämättä käy kädenkäänteessä, jos koira on elänyt suurimman osan elämästään suurella koiratarhalla. Voi olla haastetta sisäsiisteydessä, yksinolossa, suhtautumisessa erilaisiin arkielämän ilmiöihin jne.
Sitä vastoin sairaiksi jalostettujen koirarotujen pennuttaminen on epäeettistä toimintaa, tapahtuipa se vastuullisen kotimaisen kasvattajankin toimesta. Ainakin yhtä iso ongelma kuin fyysiset terveysongelmat ovat koirien luonne ongelmat. Aivan liian paljon alkaa olla sekä avoimen aggressiivisia että ylipelokkaita yksilöitä helpoiksi mielletyissäkin koiraroduissa.
Pentubisnes on aika kannattavaa etenkin rotukoirilla: pennuista pyydetään 1500-2500 euroa ja pentuja syntyy yleensä 4-10 kappaletta.
Paras mahdollinen koiranomistaja ei aina ole se, kenellä on paksuin lompakko. Tärkeintä koiran kannalta on omistajan kyky kasvattaa koiransa ja huolehtia sen liikkumisen tarpeista sekä virikkeistä. Toki tärkeää on myös tarvittaessa kyetä huolehtimaan koiran terveydenhoidosta.
Rescue-koira on ihan samaa pentutehtailu. Poistetaan yksi koira niin tilalle tulee aina uusi. Oikea tapa olisi sterilisoida katukoiria paikan päällä.
Vierailija kirjoitti:
Rescue-koira on ihan samaa pentutehtailu. Poistetaan yksi koira niin tilalle tulee aina uusi. Oikea tapa olisi sterilisoida katukoiria paikan päällä.
Itse ongelmaan ja sen kitkemiseen suuressa mittaluokassa tuo on kieltämättä ainoa oikea ratkaisu. Se ei kuitenkaan auta jo olemassa olevia kodittomia koiria.
Tärkeintä eläinsuojelutyötä onkin tukea sekä tuota sterilisaatio toimintaa ulkomailla, että etenkin lisätä valistusta koskien koirien asianmukaista kohtelua maissa, missä koiran kohtelu on vielä alkukantaista ja julmaa.
Vierailija kirjoitti:
Rescue-koira on ihan samaa pentutehtailu. Poistetaan yksi koira niin tilalle tulee aina uusi. Oikea tapa olisi sterilisoida katukoiria paikan päällä.
Monissa maissa niin jo tehdäänkin. Se ei kuitenkaan kokonaan poista ongelmaa, koska näissä maissa on ihan tavallista viskata koiransa kadulle, kun ei enää haluakaan pitää sitä. Mun tyttärelläni on ihan puhdasrotuinen koira, jolla on kaiki paperit kunnossa. Mutta Meksikossa tuo pentu olisi päätynyt kadulle, koska se alkoi olla "liian vanha" (10 viikkoa) ja siellä paikalliset haluavat nuoremman pennun. Eli jopa kasvattajat heittävät koiranpentujaan kadulle, jos pentu ei mene tarpeeksi nopeasti kaupaksi. Mun tyttäreni sitten otti sen pennun, hoiti kaikki tarvittavat eläinlääkärijutut ja toi pennun Suomeen. Yli 10 vuotta on jo elänyt täällä.
En ymmärrä. Mun maailmassa luontokappaleet on arvokkaita sellaisenaan ja ne tulevat, valitsevat minut ihmisekseen. Luontokappaleena.
Sitten niistä täytyy vaan pitää hyvää huolta. Ja aina ollaan pärjätty kavereina, rakkaina kunnes aika on niistä jättänyt.
Nyt on vaan tuo yksi sisällä ja 20 tuossa pihalla, Helsingin kantakaupungissa.
En mene etsimään lisää. Kun joku tulee niin sitten se on niin.
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä aloittajan ensimmäisestä väittämästä, samaa mieltä toisesta.
On vain hyvä, jos kodittomat ja valitettavan usein kaltoinkohdellut koirat saavat Suomesta uuden osaavan ja hyvän kodin. Kyllähän ne viimeistään täällä madotetaan ja rokotetaan asianmukaisesti, yleensä kylläkin jo lähtömaissa. Sellaisen ottaessa pitää tietysti varautua siihen, että sopeutuminen kotikoiran elämään ei välttämättä käy kädenkäänteessä, jos koira on elänyt suurimman osan elämästään suurella koiratarhalla. Voi olla haastetta sisäsiisteydessä, yksinolossa, suhtautumisessa erilaisiin arkielämän ilmiöihin jne.
Sitä vastoin sairaiksi jalostettujen koirarotujen pennuttaminen on epäeettistä toimintaa, tapahtuipa se vastuullisen kotimaisen kasvattajankin toimesta. Ainakin yhtä iso ongelma kuin fyysiset terveysongelmat ovat koirien luonne ongelmat. Aivan liian paljon alkaa olla sekä avoimen aggressiivisia että ylipelokkaita yksilöitä helpoiksi mielletyissäkin koiraroduissa.
Pentubisnes on aika kannattavaa etenkin rotukoirilla: pennuista pyydetään 1500-2500 euroa ja pentuja syntyy yleensä 4-10 kappaletta.
Paras mahdollinen koiranomistaja ei aina ole se, kenellä on paksuin lompakko. Tärkeintä koiran kannalta on omistajan kyky kasvattaa koiransa ja huolehtia sen liikkumisen tarpeista sekä virikkeistä. Toki tärkeää on myös tarvittaessa kyetä huolehtimaan koiran terveydenhoidosta.
Mä olen ihan samaa mieltä sun kanssasi. Mulla on sen verran ikää, että en aio enää ottaa pentukoiraa. Enkä kissanpentua. Jossain vaiheessa otan toisen kissan, mutta en ihan vielä. Voi olla, että vasta sitten, kun kissastani ja koirastani aika jättää. Sitten otan useamman kissan. 2-3 kissaa voisi olla ihan ok. Koiran suhteen olen varovaisempi. Voi olla, että jos eteen tulee tilanne, missä jo vähän iäkkäämmän (yli 6 v) koiran omistaja kuolee tai joutuu laitoshoitoon, saatan tarjota sellaiselle koiralle uuden kodin.
Mun nykyinen koirani tuli mulle siksi, että edellisessä kodissaan se oli hyvin stressaantunut ja teki tarpeensa sisälle. Omistaja ei voinutkaan pitää sitä. Eläinsuojeluyhdistyksen ihmiset toivat koiran tänne pk-seudulle ja mä kävin sen sovitusta paikasta hakemassa. Koira ei edes katsonut, kuka ihminen hihnan päähän vaihtui. Mietin jo silloin, että mikähän mua oikein odottaa, kun koira ei tuntunut välittävän lainkaan ihmisistä. Pelkäsin myös, miten se reagoisi kissoihin ja kissat siihen. Mulla oli kuitenkin sikäli hyvä tilanne, että kissat saattoivat asustella yläkerrassa ja mä alakerrassa koiran kanssa. Toin koiran kotiin. Kissat katsoivat ensin koiraa, sitten toisiaan ja sen jälkeen kaikki kolme tulivat loistavasti toimeen keskenään. Ekana päivänä koira yhden kerran pissasi keittiön lattialle ja sekin siksi, että mä en silloin osannut lukea uuden koirani elekieltä. En siis tajunnut, että sillä on pissahätä. Ripuli, mitä sillä stressin vuoksi oli ollut edellisessä kodissaan, loppui kuin seinään. Mä tein jo siihen aikaan etätöitä, joten koiralle ei päässyt syntymään eroahdistusta. Ja mä pystyin viemään sen myös lounastauolla ulos. Koviin ääniin, lapsiin, autoihin...niihin totutteleminen kesti pitkään. Omat lapsenihan olivat jo silloin aikuisia, mutta alueella asuu paljon lapsia. Sen sijaan muiden koirien kanssa koirani tuli alusta lähtien hyvin toimeen. Ja muhunkin koira oppi luottamaan ja jopa niin paljon, että koirapuistoissa sille oli tärkeää, että mä en kadonnut sen näköpiiristä. Jos lähdin kävelemään poispäin, se juoksi heti perääni, vaikka olisi toisen koiran kanssa ollut miten kiva leikki tahansa.
Niin samaa mieltä!