Lue keskustelun säännöt.
!!!Hyvän parisuhteen yhtälöön sisältyy Närhen mukaan nolla minuuttia nalkutusta!!! <3
30.04.2023 |
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000009535372.html
Juuri näin, nalkutus ei kuulu _hyvään_ parisuhteeseen ja aina unohdetaan että nalkutus on vain yksi tapa kontrolloida (synonyymi usein metatyölle...) sekä nalkuttaja kontrolloi myös lapsia eikä vain puolisoa. _Normaali_ ihminen jolla normaalit emotionaaliset, sosiaaliset ja kommunikatiiviset taidot ei nalkuta...pitäisi puhua nalkuttavasta persoonallisuuhäiriöstä!
" Toinen juttu on se, että kuka uskaltaa mennä puhumaan omalle kumppanille, jos tämä ei halua kuunnella ja jos aina tulee nalkutusta ja sanomista.
Kun parisuhteessa tullaan tutuiksi, helposti ajaudutaan tilanteeseen, jossa toista kohdellaan todella törkeästi ja sanotaan mitä sylki suuhun tuo."
"Ihmissuhteissa on hyvä tiedostaa, että kunnioitus toista kohtaan lähtee itsekunnioituksesta."
" Usein puhumme myös itsellemme rumasti ja saatamme haukkua niin itseämme kuin niitä kaikista läheisimpiä ihmisiä. Omaan sisäiseen ääneen kannattaa kiinnittää huomiota ja kohdella itseään kuin parasta ystävää, sillä sisäinen maailmamme ja äänemme heijastuu siihen, miten kohtelemme rakkaitamme."
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Miten saa puolison tekemään kotitöitä nalkuttamatta? Erolla uhkaamalla?
Milloin hän lopetti niiden tekemisen ja miksi? Joku syyhän siihen täytyy olla, että ihminen, joka aiemmin viihtyi siistissä ja viihtyisässä kodissa ja piti tärkeänä huolehtia sen puhtaudesta, lakkaa välittämästä. Masennus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvään parisuhteeseen ei kuulu nalkutus eikä mykkäkoulu.
Mutta miten miehet itse ratkaisisitte asian? Oletetaan että vaimonne vaan makaa sohvalla kaikki päivät ja selaa kännykkää. Ei siivoa, ei laita ruokaa, ei käy kaupassa, ei hoida lapsia, ei halua seksiä. Päivä toisensa jälkeen pyydätte asiallisesti, että voisiko edes jotain tehdä. Aina sanoo "joo joo" mutta mitään ei tapahdu. Tuleeko omaan puheeseenne vuosien mittaan ikävähkö sävy? Ja nainen valittaa siinä maatessaan kuinka ei huvita tehdä mitään, koska sinä aina nalkutat...
Ratkaisisin asian eroamalla ja muuttamalla omaan kotiin, jos ei tiimikumppani hoida omaa puolikastaan talouden vastuista.
Jankutus yhtään millään sävyllä ei johtaa vain syvemmälle suohon.
Mistä revit energiaa ja voimavaroja muuttoon, jos kumppani muuttuu aikaisemmin jotenkin kelvollisesta kelvottomaksi? Naiset eivät hylkää helposti miestään tämän muuttuessa vähemmän tuottavaksi, mutta miehet kyllä eroavat salamana syöpään sairastuneista vaimoistaan varsinkin jos rintasyöpään sairastuu.
Reppu selkään. Lumolta uusi asunto tai sossusta. Kaikkea ei tarvi raahata mukana.
Nalkuttaminen on täysin turhaa, kun ne laiskat miehet ei koskaan muutu nalkuttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Naisten nalkutus on aivan turhaa koska miesten vaatimustaso esim kodin siisteydessä on paljon alhaisempi kuin naisilla, siivotkoo naiset yksinään vaikka joka päivä asuntoaan jos heidän mielestä se ei ole tarpeeksi puhdas. Jännä muuten että miksi naiset saa nalkuttaa ja valittaa asioista mutta mies ei saa edes sanoa omia mielipiteitään?
Miksi mies ei tuossa vaiheessa avaa suutaan ja sano sitä mielipidettään? Voisi pariskunta sitten sopia siinä missä kunnossa yritetään kämppä pitää ja kuka tekee mitä.
Ongelmahan tuossa syntyy siitä, että mies hokee joojoota sohvalla mutta mitään ei vain koskaan tapahdu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saa puolison tekemään kotitöitä nalkuttamatta? Erolla uhkaamalla?
Milloin hän lopetti niiden tekemisen ja miksi? Joku syyhän siihen täytyy olla, että ihminen, joka aiemmin viihtyi siistissä ja viihtyisässä kodissa ja piti tärkeänä huolehtia sen puhtaudesta, lakkaa välittämästä. Masennus?
Se on sen miehen tehtävä hoitaa itsensä ja syynsä kuntoon. Ei se vaimo voi hoitaa miestänsä kyselemällä ja sitten parantamalla miehen puolesta. Vaimo voi kysyä, hei olet muuttunut pitäisikö sinun tehdä asialle jotain, koska se vaikuttaa negatiivisesti parisuhteeseen ja kummankin jaksamiseen. Jos mies senkin jälkeen vaan on tekemättä asialle mitään, niin mitä voi enää tehdä? Olen sairastanut masennusta 15 vuotta ja vaikka ei tunnu siltä, että minä itse olen siivoukseni arvoinen, niin kyllä sen kumppanin mukavuus menee oman masennukseni edelle. Masennus ei ole sama asia kuin välinpitämättömyys toisen tunteista ja elämisen laadusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saa puolison tekemään kotitöitä nalkuttamatta? Erolla uhkaamalla?
Tasa-arvoisessa ja hyvässä parisuhteessa molemmat tekevät yhteisen hyvän puolesta, ilman pyytämättä ja nalkuttamatta. Vastuu jaetaan ja ollaan tasavertaisia kumppaneita, myös niissä kotitöissä ja lastenhoidossa.
Onpas meillä ollut tuuria, kun olemme toisemme valinneet. Näin on menty jo 55 vuotta. Koskaan ei ole tarvinnut nalkuttaa puolin eikä toisin.
Mukava, että tällä on ikäihmisiäkin.
Olette suunnilleen 70 - 80 -vuotiaita siis?
Ihminen voi sairastua masennukseen, työuupumukseen, muuttua kun perheeseen tulee lapsia, mutta silti kannattaisi jo siellä tutustumisvaiheessa katsoa, miten toinen itsensä ja kotinsa hoitaa. Onko hänellä siisti koti, puhtaat vuodevaatteet, puhdas WC, siistit vaatteet, osaako käyttää pyykkikonetta, tarvittaessa silittää. Ylipäänsä kuinka paljon hänelle merkitsee kodin puhtaus ja viihtyisyys.
Jos hän asuu ryönän keskellä eikä pidä siivousta tärkeänä (kuten yksi ketjun miehistä oikein ylpeilee), niin hän ei tule muuttumaan. Silloin on parempi asua erillään tai siirtyä seuraavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saa puolison tekemään kotitöitä nalkuttamatta? Erolla uhkaamalla?
Milloin hän lopetti niiden tekemisen ja miksi? Joku syyhän siihen täytyy olla, että ihminen, joka aiemmin viihtyi siistissä ja viihtyisässä kodissa ja piti tärkeänä huolehtia sen puhtaudesta, lakkaa välittämästä. Masennus?
Se on sen miehen tehtävä hoitaa itsensä ja syynsä kuntoon. Ei se vaimo voi hoitaa miestänsä kyselemällä ja sitten parantamalla miehen puolesta. Vaimo voi kysyä, hei olet muuttunut pitäisikö sinun tehdä asialle jotain, koska se vaikuttaa negatiivisesti parisuhteeseen ja kummankin jaksamiseen. Jos mies senkin jälkeen vaan on tekemättä asialle mitään, niin mitä voi enää tehdä? Olen sairastanut masennusta 15 vuotta ja vaikka ei tunnu siltä, että minä itse olen siivoukseni arvoinen, niin kyllä sen kumppanin mukavuus menee oman masennukseni edelle. Masennus ei ole sama asia kuin välinpitämättömyys toisen tunteista ja elämisen laadusta.
En tarkoittanutkaan, että nainen voisi tai hänen pitäisi hoitaa, minä vain ihmettelin että miksi ja missä vaiheessa mies on muuttunut tuollaiseksi, jos hän kuitenkin aikaisemmin halusi itsekin asua siistissä ja viihtyisässä kodissa.
Sitten on tietysti olemassa se vaihtoehto, ettei mies alunperinkään piitannut oman asuntonsa viihteydestä mutta kirjoittaja kuvitteli hänen muuttuvan, kun he muuttaisivat yhteen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvään parisuhteeseen ei kuulu nalkutus eikä mykkäkoulu.
Mutta miten miehet itse ratkaisisitte asian? Oletetaan että vaimonne vaan makaa sohvalla kaikki päivät ja selaa kännykkää. Ei siivoa, ei laita ruokaa, ei käy kaupassa, ei hoida lapsia, ei halua seksiä. Päivä toisensa jälkeen pyydätte asiallisesti, että voisiko edes jotain tehdä. Aina sanoo "joo joo" mutta mitään ei tapahdu. Tuleeko omaan puheeseenne vuosien mittaan ikävähkö sävy? Ja nainen valittaa siinä maatessaan kuinka ei huvita tehdä mitään, koska sinä aina nalkutat...
Ratkaisisin asian eroamalla ja muuttamalla omaan kotiin, jos ei tiimikumppani hoida omaa puolikastaan talouden vastuista.
Jankutus yhtään millään sävyllä ei johtaa vain syvemmälle suohon.
Onhan tuo varmaan järkevin ratkaisu, vaikka tylyltä tuntuukin. Enemmän tekevän ja perheestä vastuuta kantavan on vaikea ymmärtää, että toinen kokee oikeudekseen vaan maata, ja yrittää uudestaan ja uudestaan saada toista havahtumaan sieltä.
Kuulin joskus, että miehet pitävät itseään perheen elättäjänä, jopa silloin kun ovat työttöminä eli vaimon palkalla eletään. Sen vuoksi eivät pidä itseään velvollisina tekemään mitään muuta kotona. Vaimon kannalta tilanne on toki kohtuuton. Osaatteko miehet tähän sanoa mitään?
Ja ei, tarkoitus ei ole vihjaista, että kaikki miehet vain makaavat hyödyttöminä kaikki päivät. Tunnen paljon vastuullisia, aktiivisia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saa puolison tekemään kotitöitä nalkuttamatta? Erolla uhkaamalla?
Milloin hän lopetti niiden tekemisen ja miksi? Joku syyhän siihen täytyy olla, että ihminen, joka aiemmin viihtyi siistissä ja viihtyisässä kodissa ja piti tärkeänä huolehtia sen puhtaudesta, lakkaa välittämästä. Masennus?
Se on sen miehen tehtävä hoitaa itsensä ja syynsä kuntoon. Ei se vaimo voi hoitaa miestänsä kyselemällä ja sitten parantamalla miehen puolesta. Vaimo voi kysyä, hei olet muuttunut pitäisikö sinun tehdä asialle jotain, koska se vaikuttaa negatiivisesti parisuhteeseen ja kummankin jaksamiseen. Jos mies senkin jälkeen vaan on tekemättä asialle mitään, niin mitä voi enää tehdä? Olen sairastanut masennusta 15 vuotta ja vaikka ei tunnu siltä, että minä itse olen siivoukseni arvoinen, niin kyllä sen kumppanin mukavuus menee oman masennukseni edelle. Masennus ei ole sama asia kuin välinpitämättömyys toisen tunteista ja elämisen laadusta.
En tarkoittanutkaan, että nainen voisi tai hänen pitäisi hoitaa, minä vain ihmettelin että miksi ja missä vaiheessa mies on muuttunut tuollaiseksi, jos hän kuitenkin aikaisemmin halusi itsekin asua siistissä ja viihtyisässä kodissa.
Sitten on tietysti olemassa se vaihtoehto, ettei mies alunperinkään piitannut oman asuntonsa viihteydestä mutta kirjoittaja kuvitteli hänen muuttuvan, kun he muuttaisivat yhteen...
On miehiä, jotka jaksavat feikata siisteystasoaan alussa, koska tietävät ettei sotkuisuudella saa kumppania. Jopa vuoden, kahden tai kolmenkin ajan. Märkä rätti vasten naamaa kuulla sanat "olen aina vihannut siivoamista, siivosin tarkoituksella ennen vierailujasi, pikkuhiljaa testasin sua jättämällä asioita tekemättä, et huomannut tätäkään heti niin ei se voi haitata sua nytkään". Tulee todella petetty olo tuollaisen kuulemisesta.
Erään tutkimuksen mukaan sinkkumiesten kodit olivat huomattavasti siistimpiä, kuin sinkkunaisten kodit. Tuohan tarkoittaa siis sitä, että yhteen muuton jälkeen se sottapyttynä elämään tottunut nainen paskoo kämpän ja yrittää alistaa miehen pelkäksi siivoojaksi. Siksi nalkutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvään parisuhteeseen ei kuulu nalkutus eikä mykkäkoulu.
Mutta miten miehet itse ratkaisisitte asian? Oletetaan että vaimonne vaan makaa sohvalla kaikki päivät ja selaa kännykkää. Ei siivoa, ei laita ruokaa, ei käy kaupassa, ei hoida lapsia, ei halua seksiä. Päivä toisensa jälkeen pyydätte asiallisesti, että voisiko edes jotain tehdä. Aina sanoo "joo joo" mutta mitään ei tapahdu. Tuleeko omaan puheeseenne vuosien mittaan ikävähkö sävy? Ja nainen valittaa siinä maatessaan kuinka ei huvita tehdä mitään, koska sinä aina nalkutat...
Ratkaisisin asian eroamalla ja muuttamalla omaan kotiin, jos ei tiimikumppani hoida omaa puolikastaan talouden vastuista.
Jankutus yhtään millään sävyllä ei johtaa vain syvemmälle suohon.
Onhan tuo varmaan järkevin ratkaisu, vaikka tylyltä tuntuukin. Enemmän tekevän ja perheestä vastuuta kantavan on vaikea ymmärtää, että toinen kokee oikeudekseen vaan maata, ja yrittää uudestaan ja uudestaan saada toista havahtumaan sieltä.
Kuulin joskus, että miehet pitävät itseään perheen elättäjänä, jopa silloin kun ovat työttöminä eli vaimon palkalla eletään. Sen vuoksi eivät pidä itseään velvollisina tekemään mitään muuta kotona. Vaimon kannalta tilanne on toki kohtuuton. Osaatteko miehet tähän sanoa mitään?
Ja ei, tarkoitus ei ole vihjaista, että kaikki miehet vain makaavat hyödyttöminä kaikki päivät. Tunnen paljon vastuullisia, aktiivisia miehiä.
Anna mä arvaan. Sä kuulit tuon joltain toiselta naiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvään parisuhteeseen ei kuulu nalkutus eikä mykkäkoulu.
Mutta miten miehet itse ratkaisisitte asian? Oletetaan että vaimonne vaan makaa sohvalla kaikki päivät ja selaa kännykkää. Ei siivoa, ei laita ruokaa, ei käy kaupassa, ei hoida lapsia, ei halua seksiä. Päivä toisensa jälkeen pyydätte asiallisesti, että voisiko edes jotain tehdä. Aina sanoo "joo joo" mutta mitään ei tapahdu. Tuleeko omaan puheeseenne vuosien mittaan ikävähkö sävy? Ja nainen valittaa siinä maatessaan kuinka ei huvita tehdä mitään, koska sinä aina nalkutat...
Ratkaisisin asian eroamalla ja muuttamalla omaan kotiin, jos ei tiimikumppani hoida omaa puolikastaan talouden vastuista.
Jankutus yhtään millään sävyllä ei johtaa vain syvemmälle suohon.
Onhan tuo varmaan järkevin ratkaisu, vaikka tylyltä tuntuukin. Enemmän tekevän ja perheestä vastuuta kantavan on vaikea ymmärtää, että toinen kokee oikeudekseen vaan maata, ja yrittää uudestaan ja uudestaan saada toista havahtumaan sieltä.
Kuulin joskus, että miehet pitävät itseään perheen elättäjänä, jopa silloin kun ovat työttöminä eli vaimon palkalla eletään. Sen vuoksi eivät pidä itseään velvollisina tekemään mitään muuta kotona. Vaimon kannalta tilanne on toki kohtuuton. Osaatteko miehet tähän sanoa mitään?
Ja ei, tarkoitus ei ole vihjaista, että kaikki miehet vain makaavat hyödyttöminä kaikki päivät. Tunnen paljon vastuullisia, aktiivisia miehiä.
Sadulta tai joltain viiskytlukulaisten ajattelulta kuulostaa.
Kyllä minun (70-luvulla syntynyt) ikäluokassani oletus on että molemmat hoitavat taloutta JA molemmat tuovat talouteen elatusta tasavertaisesti. Kummallakaan rintamalla ei katsella mitään alikokoista panostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvään parisuhteeseen ei kuulu nalkutus eikä mykkäkoulu.
Mutta miten miehet itse ratkaisisitte asian? Oletetaan että vaimonne vaan makaa sohvalla kaikki päivät ja selaa kännykkää. Ei siivoa, ei laita ruokaa, ei käy kaupassa, ei hoida lapsia, ei halua seksiä. Päivä toisensa jälkeen pyydätte asiallisesti, että voisiko edes jotain tehdä. Aina sanoo "joo joo" mutta mitään ei tapahdu. Tuleeko omaan puheeseenne vuosien mittaan ikävähkö sävy? Ja nainen valittaa siinä maatessaan kuinka ei huvita tehdä mitään, koska sinä aina nalkutat...
Ratkaisisin asian eroamalla ja muuttamalla omaan kotiin, jos ei tiimikumppani hoida omaa puolikastaan talouden vastuista.
Jankutus yhtään millään sävyllä ei johtaa vain syvemmälle suohon.
Onhan tuo varmaan järkevin ratkaisu, vaikka tylyltä tuntuukin. Enemmän tekevän ja perheestä vastuuta kantavan on vaikea ymmärtää, että toinen kokee oikeudekseen vaan maata, ja yrittää uudestaan ja uudestaan saada toista havahtumaan sieltä.
Kuulin joskus, että miehet pitävät itseään perheen elättäjänä, jopa silloin kun ovat työttöminä eli vaimon palkalla eletään. Sen vuoksi eivät pidä itseään velvollisina tekemään mitään muuta kotona. Vaimon kannalta tilanne on toki kohtuuton. Osaatteko miehet tähän sanoa mitään?
Ja ei, tarkoitus ei ole vihjaista, että kaikki miehet vain makaavat hyödyttöminä kaikki päivät. Tunnen paljon vastuullisia, aktiivisia miehiä.Anna mä arvaan. Sä kuulit tuon joltain toiselta naiselta.
Muistelisin, että olen lukenut keskustelua, jossa viitattiin tuollaiseen tutkimukseen. Eli en ole varma todenpitävyydestä.
Toinen mieleenjäänyt tutkimus menneestä oli se, missä todettiin, että monet miehet kuvittelevat tehneensä puolet kotitöistä, vaikka oikeasti olisivat tehneet vain 10%.
Eli sitä tässä hain, että entä jos syy miehen passiivisuuteen onkin joskus siinä, että mies kuvittelee jo tehneensä oman osansa ja siksi vain makailee? Jos ongelma onkin kokonaisuuden hahmotuksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saa puolison tekemään kotitöitä nalkuttamatta? Erolla uhkaamalla?
Milloin hän lopetti niiden tekemisen ja miksi? Joku syyhän siihen täytyy olla, että ihminen, joka aiemmin viihtyi siistissä ja viihtyisässä kodissa ja piti tärkeänä huolehtia sen puhtaudesta, lakkaa välittämästä. Masennus?
Se on sen miehen tehtävä hoitaa itsensä ja syynsä kuntoon. Ei se vaimo voi hoitaa miestänsä kyselemällä ja sitten parantamalla miehen puolesta. Vaimo voi kysyä, hei olet muuttunut pitäisikö sinun tehdä asialle jotain, koska se vaikuttaa negatiivisesti parisuhteeseen ja kummankin jaksamiseen. Jos mies senkin jälkeen vaan on tekemättä asialle mitään, niin mitä voi enää tehdä? Olen sairastanut masennusta 15 vuotta ja vaikka ei tunnu siltä, että minä itse olen siivoukseni arvoinen, niin kyllä sen kumppanin mukavuus menee oman masennukseni edelle. Masennus ei ole sama asia kuin välinpitämättömyys toisen tunteista ja elämisen laadusta.
En tarkoittanutkaan, että nainen voisi tai hänen pitäisi hoitaa, minä vain ihmettelin että miksi ja missä vaiheessa mies on muuttunut tuollaiseksi, jos hän kuitenkin aikaisemmin halusi itsekin asua siistissä ja viihtyisässä kodissa.
Sitten on tietysti olemassa se vaihtoehto, ettei mies alunperinkään piitannut oman asuntonsa viihteydestä mutta kirjoittaja kuvitteli hänen muuttuvan, kun he muuttaisivat yhteen...
On miehiä, jotka jaksavat feikata siisteystasoaan alussa, koska tietävät ettei sotkuisuudella saa kumppania. Jopa vuoden, kahden tai kolmenkin ajan. Märkä rätti vasten naamaa kuulla sanat "olen aina vihannut siivoamista, siivosin tarkoituksella ennen vierailujasi, pikkuhiljaa testasin sua jättämällä asioita tekemättä, et huomannut tätäkään heti niin ei se voi haitata sua nytkään". Tulee todella petetty olo tuollaisen kuulemisesta.
En usko, en todellakaan. Jos ihminen asuu 2-3 vuotta viihtyisässä, siistissä kodissa, niin kyllä se on hänelle niin luonnollista että ei hän yhtäkkiä muutu sottapytyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saa puolison tekemään kotitöitä nalkuttamatta? Erolla uhkaamalla?
Milloin hän lopetti niiden tekemisen ja miksi? Joku syyhän siihen täytyy olla, että ihminen, joka aiemmin viihtyi siistissä ja viihtyisässä kodissa ja piti tärkeänä huolehtia sen puhtaudesta, lakkaa välittämästä. Masennus?
Se on sen miehen tehtävä hoitaa itsensä ja syynsä kuntoon. Ei se vaimo voi hoitaa miestänsä kyselemällä ja sitten parantamalla miehen puolesta. Vaimo voi kysyä, hei olet muuttunut pitäisikö sinun tehdä asialle jotain, koska se vaikuttaa negatiivisesti parisuhteeseen ja kummankin jaksamiseen. Jos mies senkin jälkeen vaan on tekemättä asialle mitään, niin mitä voi enää tehdä? Olen sairastanut masennusta 15 vuotta ja vaikka ei tunnu siltä, että minä itse olen siivoukseni arvoinen, niin kyllä sen kumppanin mukavuus menee oman masennukseni edelle. Masennus ei ole sama asia kuin välinpitämättömyys toisen tunteista ja elämisen laadusta.
En tarkoittanutkaan, että nainen voisi tai hänen pitäisi hoitaa, minä vain ihmettelin että miksi ja missä vaiheessa mies on muuttunut tuollaiseksi, jos hän kuitenkin aikaisemmin halusi itsekin asua siistissä ja viihtyisässä kodissa.
Sitten on tietysti olemassa se vaihtoehto, ettei mies alunperinkään piitannut oman asuntonsa viihteydestä mutta kirjoittaja kuvitteli hänen muuttuvan, kun he muuttaisivat yhteen...
On miehiä, jotka jaksavat feikata siisteystasoaan alussa, koska tietävät ettei sotkuisuudella saa kumppania. Jopa vuoden, kahden tai kolmenkin ajan. Märkä rätti vasten naamaa kuulla sanat "olen aina vihannut siivoamista, siivosin tarkoituksella ennen vierailujasi, pikkuhiljaa testasin sua jättämällä asioita tekemättä, et huomannut tätäkään heti niin ei se voi haitata sua nytkään". Tulee todella petetty olo tuollaisen kuulemisesta.
En usko, en todellakaan. Jos ihminen asuu 2-3 vuotta viihtyisässä, siistissä kodissa, niin kyllä se on hänelle niin luonnollista että ei hän yhtäkkiä muutu sottapytyksi.
Ihminen pystyy näyttelemään toisenlaista persoonaa kolmisen kuukautta. 2-3 vuotta niin siinä ajassa jo persoonallisuus muuttuu siihen mitä on näytelty.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä se nalkuttava puoliso on yrittänyt avointa kommunikointia, mutta mikään ei ole muuttunut eikä asiasta ole syntynyt rakentavaa keskustelua. Näin ollen nalkutus on tulosta kohtaamattomuudesta ja nalkutuksen kohteen välinpitämättömyydestä toisen tarpeille.
Parisuhde on kahden kauppa, jossa on vaikea vetää suoria suuntaviivoja ja syyllistää vain toista osapuolta.
Ei tossa syyllistetty sitä nalkuttaa sen enempää kuin nalkutuksen kuuntelijaakaan. Jos parisuhde on perseestä, ei se nalkuttamalla parana vaan päinvastoin. Lähde ennen kuin nalkututtaa.
Vierailija kirjoitti:
Nalkuttaminen on seurausta toisen toiminnasta tai paremminkin toimimattomuudesta. Eli ei alunperin nalkuttajan syy, syyt on jossain muualla.
Ja nalkuttamisesta nalkuttaminen on mieten tapa alistaa naista. (joskus myös päinvastoin)
Nalkuttaminen on seurausta omien tarpeiden ja toiveiden toteutumattomuudesta parisuhteessa.
Ja ”En mää täsä syylissi kaipa yhtikäs. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi.”
Varmasti totta. Itselläni on lähipiirissä useita hyviä, pitkiä parisuhteita (kuten vanhempani ja molemmat isovanhemmat, useampi muu sukulainen, kaveri jne.) enkä näe tuota nalkutus-ilmiötä omassa elämässäni oikeastaan ollenkaan.
Toisaalta ei noiden pariskuntien miehetkään ole mitään passiivisia veteliä surkimuksia, joita joutuisi käskyttämään.