Kaikkia kadonneita HELMIKUISIA huhuilen! : )

en oikeastaan kuulu tähän pinoon, olen yleensä tuolla ex-hahuissa odotuspuolella, mutta kuitenkin..



PAS-vauvaa odotellaan syntyväksi, 20.2 on sovittu sektioon aika, ja oikea LA on 24.2. kyseessä on perheemme toinen lapsi, esikoinen on nyt reilut 2v.



sairauslomalla olen ollut kuukauden päivät supistelujen ja alhaisen verenpaineen takia, se alhaisuus aiheuttaa huimaamista, väsyttää, päätä särkee toisinaan ja näkyy mustia pampuloita.

saikku jatkuu äitiysloman alkuun asti.



muilta osin raskaus on edennyt ok, eikä noistakaan ole haittaa, kun muistaa vaan levätä.

jossain vaiheessa kilpirauhasarvoissa oli jotain hämärää, mutta uusintakokeissa oli kaikki ok, joten eipä siinäkään sitten lääkärin mielestä mitään ollut.



maha on muhkea, pari viikkoa sitten neuvolassa sf oli 29cm, että yläkäyrän yläpuolella mennään, mutta käyrän suuntaisesti kuitenkin. kuten esikoistakin odotellessa.

painoa oli silloin tullut 10kg.

vanhat raskausarvet on tällä viikkoa alkaneet muuttua punertaviksi.



mutta niistä kissa ja koira asioista..

meillä oli pojan syntyessä kaksi koiraa ja kaksi kissaa.

kissojen takia pinnasänky kasattiin hyvissä ajoin, ja se osoittautui, kuten ounastelimmekin, suorastaan suosikkipaikaksi kissoille.

ei auttanut vedellä sumupullosta suihkuttelu, kun eihän sitä aina voinut olla makkarissa kyttäämässä..

erittäin hyvä konsti löytyi, kun joku kertoi kissojen inhoavan sitruunaa.

ostin kaupasta sitä vahvaa sitruunamehua sellaisessa sitruunan muotoisessa putelissa, ja kostutin rievun oikein litimäräksi siinä, ja pyyhin pinnat ja sängyn yläreunat sillä.

kuivuessaan on väritön, ja ihmisnokkaan lakkaa tuoksumasta myös pian. mutta kissat sitä inhoaa yli kaiken, ja pinnis sai olla rauhassa.

sama juttu vaunut ja sitterit ja turvakaukalot yms.

kertaakan kissat eivät ole edes yrittäneet samaan sänkyyn/vaunuun/sitteriin kun vauva on ollut siinä.



koirille laitokselta tuotiin tutkittavaksi kotoa mukaan otettu sideharsoriepu, jota olin pitänyt yhden yön vauvan pedissä.

ei se kummemmin valmisteltu, ja hyvin on sujunut.

meillä on yksi ylimääräinen makkari, jonka ovella on portti, ja koira (nyt enää yksi, kun toinen kuoli vajaa vuosi sitten vanhuuttaan) tietää että sinne, ja myös pois sieltä, pääsee kun pyytää, ja siellä saa olla rauhassa.



-ennis- ja sintti rv29+6

vauva on jo raivotarjonnassa (rt) eli pää alaspäin lähtöasemissaan.



ja kaikki mitä on pitänyt hankkia, sisarusrattaat, pinniksen uusi patja, pieni toppapuku jne on jo hankittu.. ja vaatteetkin vauvaa varten pesty ja viikattu lipastoon. pinnis kasataan varmaan vasta joskus tammikuussa, kun meidän ekukat on siihen jo tottuneet..

koirat pelkäsivät aikanaan ihan kuollakseen vaunuja kun tuotiin ne ekaa kertaa kotiin! nyt piski ei enää niistä ole moksiskaan.

Mukavaa kun saatiin Enni-Maija mukaan porukkaan! Ja kurjaa, että olette joutuneet sairaslomalla olemaan... itse olen vielä toistaiseksi ollut melko " hyvässä hapessa" , mutta kieltämättä odotan jo joulun jälkeen alkavaa äitiyslomaa. Aloitan sen varhennettuna tämän vuoden puolella, jotta saan päivärahat vuoden 2004 tulojen mukaan. Tosin gradua pitää vielä työstää, toivottavasti kuitenkin senkin saan alta pois mahdollisimman hyvissä ajoin. Lepo tulisi enemmän kuin tarpeeseen, itsekin on tullut vietettyä unettomia tai ainakin vähäunisia öitä. Meillä on nimittäin alkanut jo koirien pois makuuhuoneesta totuttaminen, ja se on tarkoittanut väliin melkoisiakin vastalauseita! Koirakin osaa itkeä, ja käydä tunnin välein raapimassa ovenpielessä, jos nyt jo pääsisi lämpimään sänkyyn. Joten useampaan kertaan on tullut herättyä aamuyöstä eikä uni enää ole tullut silmiin, mutta onneksi väliin on mahtunut sitten vielä hyvinkin nukuttuja öitä.



Enni-Maija on mukavasti ehtinyt jo tehdä valmisteluja uutta tulokasta varten, käy vähän kateeksi! : ) Itsellä on kaikki vielä tekemättä, yksi koneellinen on vasta vauvan pyyhkeitä jne pesty. Jotenkin luotan siihen, että vielä tammikuussa ehdin.



Viikonloppuna tehtiin suurin joulusiivous alta pois, ja nyt on kivaa kun on joulukukkia ja -valoja tunnelmaa luomassa. Glögimuki tuoksuu pöydällä. - tämän joulun odotus sujuu vähän erilaisissa tunnelmissa kuin edelliset.



Ai niin, sitä turvakaukaloa käytiin taas ihmettelemässä kaupassa. Onneksi se isofixin kiinnitys auton runkoon ei näyttänytkään niin konstikkaalta kuin alussa pelkäsin! Ei kyllä saatu vielä mitään päätettyä...

Syksy ja alkutalvikin hurahtivat nopeasti, en ole paljoa käynyt täällä kurkkimassa, ehkä juuri siitä syystä että tuntui olevan niin hiljaista. Luulin että osa on siirtynyt odotus-puolelle, mutta siellä on aika lailla tunkua, ja suurin osa ilman lapsettomuushistoriaa, joten kirjoittelu jäi.



Raskaus on sujunut oikein kivasti. Nyt kun vatsa on jo näinkin iso (kohdunpohjan korkeus 29), on tahti tietenkin hidastunut. Suonikohjut toisessa sääressä ja nivuksissa kukoistavat. Painoa on tullut n. 15 kg, pari kiloa enemmän kuin ensimmäisessä raskaudessa. Turvotus jaloissa tuntuu ja näkyy, mutta tukisukat helpottavat hieman.



Supisteluja on viime aikoina ollut joka päivä muutamia, mielestäni enemmän kuin ensimmäisessä raskaudessa. En ole niistä vielä kovin huolissani, mutta yritän levätä enemmän. Töitä on jäljellä 3,5 viikkoa. Odotan kovasti äitiysloman alkua, jotta pääsen laittamaan kotia kuntoon! Vauvanvaatteet ovat pölytiiviissä laatikoissa odottamassa sijoituspaikkaa, jota ei ole vielä raivattu.



Enni-Maija - mainitsit että sinulla on sektioaika jo varattuna. Olen itse miettinyt tuota asiaa, että ehkä haluaisin sektion alatiesynnytyksen sijaan. Tyttöni syntyi sektiolla perätilan vuoksi, ja kaikki meni siinä niin hyvin, että valitsisin sen mieluiten tälläkin kertaa. Oliko vaikeaa saada sektioaika lääkäriltä, jouduitko perustelemaan pyyntösi jotenkin erityisen hyvin?



Vauvan liikkeitä on ihana tunnustella. Terävimmät potkut ovat jääneet nyt kun tila alkaa käydä ahtaammaksi, mutta toisinaan liikehdintä on niin voimakasta, että koko vatsanseutu tärähtelee :) Olisi ihanaa nähdä vauva vielä kerran ultrassa ennen syntymää, mutta siinä sivussa saattaisi selvitä sukupuoli, ja sitä en välitä tietää ennen kuin vasta synnytyssalissa.



Oikein hyvää uutta vuotta kaikille! Kerrotaan kuulumisia nyt kun kerran ollaan palattu takaisin palstoille.



Fresia rv 31 + 3

täällä on tosiaan ollut aika hiljaista..



mutta eipä se mitään.



siitä mun tulevasta sektiosta..

mulle ei muuta vaihtoehtoa tarjottukaan, kun esikoisen synnytys oli alateitse sen sortin tapahtuma..

mulla ei ole mitään kammoa jäänyt, ja en kokenut alatiesynnytysta mitenkään järkyttävänä tai niin kivuliaana, ettenkö olisi sitä kestänyt.

kivunlievityksenä oli ilokaasu ja epiduraali.

olisin tämänkin mieluummin synnyttänyt ihan ite.



ketään en halua pelotella, mutta se syy varmaan kiinnostaa kuitenkin..

eli älä lue, jos epäilet että vaikuttaa pelottelevasti. poika ja minä voidaan kyllä ihan hyvin, että ei mitään niin kauheeta tapahtunut.



poika oli syntyessään yli nelikiloinen, ja tuli koko matkan väärässä asennossa.



just ponnistusvaiheen alkaessa supparit alkoivat laantua, oksitosiiniä lisättiin reilusti, mutta eipä hyödyttänyt. ei ponnistuttanut yhtään, mutta kätilöt huusi että ponnista.

no, yritin selittää, että ei oikein onnistu, mutta eipä auttanut. sitten vaan runttasin oli supistus tai ei, kun en niitä tuntenut.



huomasivat, että vauva on tulossa väärässä asennossa, pää kuitenkin edellä. mua käänneltiin kyljelleen ja vaikka miten päin siinä pöydällä, ja komennettiin että ponnista.. eipä poika kait paljon asentoaan muuttanut, sen verran kuitenkin, että ei enää ohimo edellä yrittänyt tulla.



vauva sitten viimein syntyi, molemmat hartiat yhtäaikaa, ja kasvot alaspäin.

poika veti ensimmäiset henkoset, ja samalla lapsivettä synnytyspöydältä keuhkoihinsa.

lastenlääkäri kutsuttiin ja poikaa jouduttiin virvoittelemaan palkeella ja muutenkin.

poika virkosi, rääkäisi, ja vietiin saman tien lastenosastolle lämpökaappiin tarkkailuun, ja tarkempaan syyniin, ettei tule infektiota keuhkoihin tai muuta.



pettymys oli valtava, kun olisin halunnut vauvaa edes koskettaa tai katsoa, mutta lapsen etu ensin, tietysti. siinä tilanteessa mun oli kuitenkin vähän vaikeaa tajuta sitä..

ja kyllä, se hetki siitä lähtien, kun vauva syntyi, ja huone pelmahti täyteen ihmisiä jotka suhrasivat vauvan kimpussa hätäisinä, ja kenelläkään ei ollut aikaa vastata itkun sekaisiin kysymyksiin, että elääkö se, miksi se ei itke, ja mikä on hätänä, aina siihen saakka kunnes vauva rääkäisi ja lääkäri lähti helmat lepattaen vauvan kanssa lastenosastolle, oli tähän astisen elämäni hirvein.

kätilö oli pahoillaan kun kaikki oli tapahtunut niin nopeasti ettei kellään ollut ollut aikaa meille vanhemmille, ja sanoi, ettei vauvalla ole hätää, ja selitti mitä oli tapahtunut ja miksi vauva vietiin osastolle. huoli jäi, mutta helpotus siitä että ei se henkitoreissaan siellä osastolla ole. passitin miehen sinne.



jälkeisvaihe meni ihan ok. ja kohtu alkoi supistua hienosti.



episiotomia oli siisti, ja kätilö ei ollut uskoa kun väitin, että mulla kaikki ei ole ok ensinkään. ei pyytänyt lääkäriä, ennen kuin uhkasin ite lähteä käytäviä myöten etsimään.



lääkäri sitten kutsuttiin, ja totesi, että joopa, peräsuolen sulkijalihas oli revennyt, vaikka sitä ei päälle näkynyt. ilmeisesti oli vähän muutakin paikkailtavaa. totesi, että tän rouvan alatiesynnytykset oli sitten kokonaisuudessaan tässä, ja loput sektiolla.



odottelin useamman tunnin synnytyssalissa ennen kuin pääsin leikkuriin, jossa onneksi oli justiin sen pään asioihin perehtynyt kirurgi töissä.

mun mies hyppäsi lastenosaston ja synnytyssalin välillä kertomaan uutisia, ja toi pari hoitajien lähettämää digikameran tulostuskuvaa vauvasta. =)



kun minua alettiin viemään leikkuriin, passitin ukon kotiin. oli valvonut melkein 2vrk, ja kotiinkin vielä 75km ajettavaa.



leikkaus kesti joitain tunteja, se tehtiin spinaali-puudutuksessa ja sen aiheuttaman voimakkaan vapinan takia sain vielä aika vahvat rauhoittavat päälle. heräämössä meni vielä joitain tunteja.



kun mua vietiin heräämöstä synnyttäneiden osastolle, käytiin sen mun ison petin kanssa ajelulla lastenosastolla. siellä se poika nökötti kaapissa, mutta mulla oli pää ihan pyörällä, olin ihan tolkuttoman väsynyt, enkä oikein edes tajunnut mitään. mut vietiin omalle osastolle.



seuraavana aamupäivänä sain sitten vauvan vierihoitoon, vauvan keuhkot kuvattiin vielä kerran, ja kaikki oli ok ihon punakkuutta lukuunottamatta. (bilirubiiniarvot aika korkeat, ei kuitenkaan tarvittu " solariumia" ). kotiuduttiin normaalisti sen 3 päivää synnytyksen jälkeen.



no, korjaus onnistui, ja poika voi hyvin, eli kaikki loppujen lopuksi ihan hienosti, mutta takapuoli oli tikkeineen kaikkineen tosi " herttaisen" tuntuinen noin viikon ajan synnytyksestä. onneksi on hyvät särkylääkkeet olemassa.



syytä vauvan väärään asentoon ei tiedetä, mutta ehkäpä joskus muinoin pulkkamäessä murtunut häntäluuni vaikutti asiaan. se kun on sellaisessa J-mutkassa nykyään, eli ihan eritavoin kuin alkuperäistarkoituksessaan.



tämän takia uutta alatiesynnytysta ei tule, koska riski siihen että toinenkin vauva syntyisi samoin on suuri, ja mitä useammin se sulkijalihas jouduttaisiin korjaamaan, niin tulos mahdollisesti huononisi joka kerta. ja arpikudoshan ei veny, kuten terve kudos..



jos poika olisi syntynyt vaikka käsi poskella, ja tulos olisi ollut tämä, niin uutta alatiesynnytystä olisi voinut harkita, jos vauva ei olisi kovin suurikokoinen, sillä olisi epätodennäköistä että se toinenkin vauva haluaisi syntyä teräsmies-asennossa.

mutta, mun tapauksessani todennäköisyys on siis se, että toinen tulisi ihan samassa asennossa pitkin synnytyskanavaa.



poika on harvinaisen terve 2,5v vekara, yksi ainoa korvatulehdukseen määrätty antibioottikuuri on tarvittu lääkkeitä.



että, sektio synnytystapana oli valittu valmiiksi jo ennen kuin uusia lapsettomuushoitoja aloitettiin, ja lääkäreiden toimesta, ei minun. neuvolasta lähettivät äitipolille lähetteen raskauden alussa jo ekan neuvolakäynnin jälkeen, että kutsuvat sinne kun ajan sopiminen on ajankohtaista. kutsu tuli niin, että aika oli noin puolivälissä raskautta, ja tekivät rakenneultran samalla. sektioaika, labran lähetteet sitä varten ja sen peräpuikonkin (metalax tai jotain sen suuntaista) sain mukaani jo silloin.



hyvin sujuneesta alatiesynnytyksestä toipuu huimasti nopeammin kuin sektiosta, olen kuullut näin monelta, joilla on molemmista kokemusta.

mielellään synnyttäisin alateitse, mutta kun se mun tapauksessani ei todennäköisesti olisi sujuvaa..



tässä synnytyksessä siis kokeilen osapuilleen saman määrän tikkejä, mutta tällä kertaa mahan päällä.. ja varaan leikkurin henkolökuntineen toden näköisesti vain neljäsosaksi edellisestä leikkaus-ajasta..



jos olisin menossa synnyttämään alateitse, en ehkä jännittäisi näin paljoa, kun tietäisin suurinpiirtein, että millaista se on.

mutta kun tiedossa on sektio, jännitän ihan samalla tavalla, kuin esikoista odottaessa.. ei siis aavistustakaan, että millaista se sektio oikeasti on, ja kuinka siitä sitten palautuu suoriutumaan normaalihommista. tota esikkoakin kun pitää vielä nostella jonkin verran.. käsittääkseni se nostokielto kaikkeen muuhun kuin vauvaan on sen 5-6 viikkoa?



kertoisitko mulle sektiosta?



muuten täällä menee ihan ok.

maha kasvaa, närästää, verenpaine on edelleen matala, ja nyt myös oma pulssi hirveen korkeella.

lepopulssi yli 100, ja vähän kun touhuaa, niin nousee ihan hyviin treenauslukemiin.. =(

eli olo on voimaton ja koko ajan väsyttää, mutta koska vauvalle siitä ei ole vaaraa, niin eipä tämä nyt hirveästi haittaa.



seuraava neuvola on 10.1.

edellinen neuvola oli jotain rv30, ja sf oli 30cm, eli olen justiinsa tullut yläkäyrän yläpuolelta yläkäyrälle. saa nähdä miten seuraavassa neuvolassa.

painoa on tullut kokonaisuudessaan siinä 12-13 kg, ja tuo on oma arvio näiden jouluherkkujen jälkeen.

pinnasänkykin on kasattu,

oikeastaan enää on peti petaamatta,

uudinverhot laittamatta,

sairaalakassit pakkaamatta,

pienet lakanat pitäisi laittaa kaappiin esille (minnkköhän mahtuvat?),

ja vaununkopan ja ratasistuimen kätevää vaihtoa varten pitäisi jostain raivata tilaa aina sille, joka ei ole käytössä.. meillä siis on sisarusrattaat, joissa sitten ajelutetaan molempia, ja lisäksi esikon yhdistelmät, joita käytetään vaan toista mukulaa kuskatessa, ja päiväunivaunuina.

niin ja pieneen villatakkiin napit hankkimatta.



alan olla jo tosi malttamaton. kunpa äkkiä tulisi se helmikuun 20. päivä.



-ennis- ja sintti rv32+1