Kumppaniani ei hyväksytä
Heippa!
Viime vuonna kävin kumppanini kanssa minun sukulaiseni luona, koska sukulaiseni lapsella oli syntymäpäivä. Tänä vuonna olisi taas sama edessä, mutta tämä sukulainen ei ole maininnut sanallakaan, että saanko tuoda kumppanini mukaan. Viestissä on vain maininta minusta.
En tiedä, mitä tehdä. Sen tiedän, että isäni ei kumppaniani hyväksy (kumppani ei ole koskaan käynyt isäni luona) ja en tiedä, onko isäni ollut yhteydessä tähän sukulaiseen asian tiimoilta. Emme ole kihloissa/naimisissa, mutta olemme olleet yhdessä yli 5 vuotta.
Varmistaisitteko mitenkään tätä asiaa tältä sukulaiselta vai ottaisitteko kumppanin vain mukaan? Kehtaako tämmöistä edes kysyä siltä sukulaiselta? En tiedä, mitä teen, vai perunko vain koko osallistumiseni....
Kommentit (34)
Ihmekös tuo kun ukko törkykäyttäytyy selkäsi takana.
Kysyt, onko avec tervetullut. Jos ei, teet siitä johtopäätöksesi.
En koskaan esitellyt miestäni isälleni, koska hän puhui sangen ikävään sävyyn tästä silloisesta poikaystävästäni, tuntematta, tapaamatta kertaakaan.
Kun menimme oikein naimisiin, ääni muuttui kellossa, mutta kieltäydyin vierailukutsusta.
Vierailija kirjoitti:
Kysyt, onko avec tervetullut. Jos ei, teet siitä johtopäätöksesi.
En koskaan esitellyt miestäni isälleni, koska hän puhui sangen ikävään sävyyn tästä silloisesta poikaystävästäni, tuntematta, tapaamatta kertaakaan.
Kun menimme oikein naimisiin, ääni muuttui kellossa, mutta kieltäydyin vierailukutsusta.
Kehtaako tätä kysyä, siis sitä, onko tervetullut? Vai voiko siitä, että kumppaniani ei mainita viestissä, tehdä johtopäätöksen, ettei hän ole tervetullut?
Pitää muuten sanoa ei aasialaisetkaan maailmalla syö kuin omaa ruokaansa. Eivät he ole juntteja jos ei hernekeitto maistu.
Mitenköhän? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyt, onko avec tervetullut. Jos ei, teet siitä johtopäätöksesi.
En koskaan esitellyt miestäni isälleni, koska hän puhui sangen ikävään sävyyn tästä silloisesta poikaystävästäni, tuntematta, tapaamatta kertaakaan.
Kun menimme oikein naimisiin, ääni muuttui kellossa, mutta kieltäydyin vierailukutsusta.
Kehtaako tätä kysyä, siis sitä, onko tervetullut? Vai voiko siitä, että kumppaniani ei mainita viestissä, tehdä johtopäätöksen, ettei hän ole tervetullut?
Saitteko molemmat kutsun edellisellä kerralla? Jos kumppanisi osaa käyttäytyä, ei sen puoleen voi olla estettä.
Lapsen synttärit ei ole hirveän virallinen tilaisuus. Jos menette autolla, voit ottaa kumppanin kuskiksi.
Miksi isäsi ei hyväksy häntä? Onko syynä isällinen mustasukkaisuus, sukupuoli, ihonväri vai mikä?
Jos ei ole oikeaa syytä (esim. kumppanisi on tunnettu rikollinen), en piittaisi pätkääkään isän näkemyksistä.
Mitenköhän? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyt, onko avec tervetullut. Jos ei, teet siitä johtopäätöksesi.
En koskaan esitellyt miestäni isälleni, koska hän puhui sangen ikävään sävyyn tästä silloisesta poikaystävästäni, tuntematta, tapaamatta kertaakaan.
Kun menimme oikein naimisiin, ääni muuttui kellossa, mutta kieltäydyin vierailukutsusta.
Kehtaako tätä kysyä, siis sitä, onko tervetullut? Vai voiko siitä, että kumppaniani ei mainita viestissä, tehdä johtopäätöksen, ettei hän ole tervetullut?
Olen niin suoranuottinen ihminen, että kysyisin.
Mutta ymmärrän, että jotkut suhteet voivat olla vaikeampia tai muodollisempia.
Arvostan kuitenkin sukulaisuutta ja tällaisilla kyläilyillä sukusuhteita voi pitää yllä ja pysyt ehkä sen syntymäpäivälapsenkin mielessä kivana sukulaisena, jonka kanssa suhdetta voi vaalia myös hänen kasvaessaan.
Jos edellisellä kyläilykerralla ei tapahtunut mitään pahaa, lähtisin siitä oletuksesta, että voimme tulla taas pariskuntana.
Ehkä jossain vaiheessa laittaisin viestin, jossa käyttäisin ilmausta "me tullaan sitten..." tms., ja jos kutsuja ei siinä vaiheessa oikaisisi, että vain minä olen tervetullut, katsoisin että kutsu koskee molempia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vielä sekin, että missä muodossa kutsu tuli, oliko lyhyt tulkinnanvarainen tekstari vai oikein kutsukortti?
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyt, onko avec tervetullut. Jos ei, teet siitä johtopäätöksesi.
En koskaan esitellyt miestäni isälleni, koska hän puhui sangen ikävään sävyyn tästä silloisesta poikaystävästäni, tuntematta, tapaamatta kertaakaan.
Kun menimme oikein naimisiin, ääni muuttui kellossa, mutta kieltäydyin vierailukutsusta.
Kehtaako tätä kysyä, siis sitä, onko tervetullut? Vai voiko siitä, että kumppaniani ei mainita viestissä, tehdä johtopäätöksen, ettei hän ole tervetullut?
Saitteko molemmat kutsun edellisellä kerralla? Jos kumppanisi osaa käyttäytyä, ei sen puoleen voi olla estettä.
Lapsen synttärit ei ole hirveän virallinen tilaisuus. Jos menette autolla, voit ottaa kumppanin kuskiksi.
Miksi isäsi ei hyväksy häntä? Onko syynä isällinen mustasukkaisuus, sukupuoli, ihonväri vai mikä?
Jos ei ole oikeaa syytä (esim. kumppanisi on tunnettu rikollinen), en piittaisi pätkääkään isän näkemyksistä.
Suurin syy varmaan ikäero. Isä antanut ymmärtää, että jotain muutakin, mutta en ole keksinyt, mitä tämä muu voisi olla.. Rikollista taustaa ei ole, eikä muutakaan ongelmaa (ei alkoholin suhteen, ei ulosottoja jne.).
Ja edellisellä kerralla kysyin itse, koska tämä sukulainen ei ollut tietoinen kumppanistani (sen verran harvoin ollaan nähnyt). Vastasi silloin vain, että voi tulla. En nyt joka vuosi viitsisi kysyä samaa uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vielä sekin, että missä muodossa kutsu tuli, oliko lyhyt tulkinnanvarainen tekstari vai oikein kutsukortti?
Viestinä tuli, ei kutsukorttia. Kysymys on muodossa Kävisikö sulle Ja kaikki muutkin kohdat yksikössä kirjoitettu. Sanallakaan ei mainintaa kumppanista (ei monikkoa, ei hänen nimeään)..
Faith kirjoitti:
Jos edellisellä kyläilykerralla ei tapahtunut mitään pahaa, lähtisin siitä oletuksesta, että voimme tulla taas pariskuntana.
Ehkä jossain vaiheessa laittaisin viestin, jossa käyttäisin ilmausta "me tullaan sitten..." tms., ja jos kutsuja ei siinä vaiheessa oikaisisi, että vain minä olen tervetullut, katsoisin että kutsu koskee molempia.
Tätä täytyy miettiä, tämä kuulostaa hyvältä!
Jotkut vanhemmat kuvittelevat, että ei-toivotut kumppanit lakkaavat olemasta, kun ei ole tietävinään heistä mitään.
Mitenköhän? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyt, onko avec tervetullut. Jos ei, teet siitä johtopäätöksesi.
En koskaan esitellyt miestäni isälleni, koska hän puhui sangen ikävään sävyyn tästä silloisesta poikaystävästäni, tuntematta, tapaamatta kertaakaan.
Kun menimme oikein naimisiin, ääni muuttui kellossa, mutta kieltäydyin vierailukutsusta.
Kehtaako tätä kysyä, siis sitä, onko tervetullut? Vai voiko siitä, että kumppaniani ei mainita viestissä, tehdä johtopäätöksen, ettei hän ole tervetullut?
Saitteko molemmat kutsun edellisellä kerralla? Jos kumppanisi osaa käyttäytyä, ei sen puoleen voi olla estettä.
Lapsen synttärit ei ole hirveän virallinen tilaisuus. Jos menette autolla, voit ottaa kumppanin kuskiksi.
Miksi isäsi ei hyväksy häntä? Onko syynä isällinen mustasukkaisuus, sukupuoli, ihonväri vai mikä?
Jos ei ole oikeaa syytä (esim. kumppanisi on tunnettu rikollinen), en piittaisi pätkääkään isän näkemyksistä.
Suurin syy varmaan ikäero. Isä antanut ymmärtää, että jotain muutakin, mutta en ole keksinyt, mitä tämä muu voisi olla.. Rikollista taustaa ei ole, eikä muutakaan ongelmaa (ei alkoholin suhteen, ei ulosottoja jne.).
Ja edellisellä kerralla kysyin itse, koska tämä sukulainen ei ollut tietoinen kumppanistani (sen verran harvoin ollaan nähnyt). Vastasi silloin vain, että voi tulla. En nyt joka vuosi viitsisi kysyä samaa uudestaan.
Tietääkö kutsuja, että olette yhdessä edelleen? Hän tuntee kumppanisi vain sinun kauttasi ja ilmeisesti vuosi sitten suhteenne oli kutsujalle uutinen. Ehkä hän muotoili kutsun sinulle ja se sisältää oletuksen, että mukaasi saat ottaa kumppanisi, kissasi ja kilpikonnasi.
Ihmiset varmaan haluaisivat nähdä sinut, ei vierasta miestä. Ettei ole koko ajan miehessä kiinni. On ikävää että vanhan äitini luokse, moni sukulainen raahaa ällöttäviä miehiä ja liudan lapsia, kun heidän pitäisi yksin vierailla. Sukulaisesi haluaisivat pitää yllä suhdetta sinuun, ei vieraaseen mieheen joka ei kiinnosta. Ehkä hyväksyvät että sulla on kumppani. Paitsi isäsi ehkä ei tykkää miehestä. Jos miehessä on joku vika heidän mielestä(?), eivät uskalla sanoa ja itse et näe sitä. Jotkut miehet ovat varmaan ihan kivoja ja jotkut vastenmielisiä nilkkejä. Jos tulee epämiellyttävä tunne tai eivät ehdi tutustua mieheen, miksi heidän väkisin pitäisi ottaa joku random mies kotiinsa. Et taitaisi itsekään ottaa ihan ketä tahansa kotiisi. Itse en ottaisi todellakaan mitä tahansa miehiä kotiini. Paitsi huoltomies on pakollinen.
En itse edes haluaisi lähteä oman kumppanini sellaisen sukulaisen juhliin, jonka kanssa emme ole muutenkin tekemisissä. Enkä odottaisi oman kumppanini lähtevän, jos minun sukulaiseni lapsella olisi juhlat emmekä tapailisi kyseistä perhettä muutenkin.
Minun mieheni sisko pyytää vain mieheni kahville, ei minua tai lapsia. No, mieheni ei mene 😂
Tämä kyseinen sisko ei tervehdi edes lastamme, mikäli mieheni ei ole läsnä 😅
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni sisko pyytää vain mieheni kahville, ei minua tai lapsia. No, mieheni ei mene 😂
Tämä kyseinen sisko ei tervehdi edes lastamme, mikäli mieheni ei ole läsnä 😅
Nojoo, eipä kauheen kivalta kuulosta..🧐
Sähän seukkaat kumppanisi kanssa eikä suku