Lue keskustelun säännöt.
Sinä jolla on yli 15-vuotiaita lapsia. Kysymys
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En asu. Vanhemman tyttären isän kanssa erosimme tytön ollessa 2-vuotias. Nuoremman tytön isän kanssa erosimme tytön ollessa 9-vuotias. Nyt nuorempi on 16v asuu vielä kanssani. Vanhempi on 20v asuu jo poikaystävän kanssa omillaan.
Vierailija kirjoitti:
En asu. Vanhemman tyttären isän kanssa erosimme tytön ollessa 2-vuotias. Nuoremman tytön isän kanssa erosimme tytön ollessa 9-vuotias. Nyt nuorempi on 16v asuu vielä kanssani. Vanhempi on 20v asuu jo poikaystävän kanssa omillaan.
Asutko kolmannen miehen kanssa?
4 yli, 1 alle(14).
Asun yhdessä lastemme äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhin lapsistamme täyttää tänä vuonna 34, ja nuorin 18.. asumme vanhemmat edelleen yhdessä, ja viihdymmekin ( melkein aina 😉 )
Impulsiivinensonni kirjoitti:
4 yli, 1 alle(14).
Asun yhdessä lastemme äidin kanssa.
Et sä kovin impulsiiviselta vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En asu. Vanhemman tyttären isän kanssa erosimme tytön ollessa 2-vuotias. Nuoremman tytön isän kanssa erosimme tytön ollessa 9-vuotias. Nyt nuorempi on 16v asuu vielä kanssani. Vanhempi on 20v asuu jo poikaystävän kanssa omillaan.
Asutko kolmannen miehen kanssa?
En asu asumme nuoremman tyttären kanssa kahdestaan. Miesystävä mulla kyllä on.
Miksen asuisi. Lapsemme palvovat isäänsä ja minäkin, välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En asu. Viimein kyllästyin alkkiksen touhuihin. Oikeastaan viimeinen niitti oli kun näin kyseisen otuksen kävelevän - tai ei se ollut kävelyä, vaan seilaamista tyyliin pari askelta eteenpäin, askel taakse koko jalkakäytävän leveydeltä. Tultiin lapsen kanssa kaupasta, lapsi rattaissa. Koin enää inhoa, vihaa ja häpeää, en edes sääliä, sekin oli lopussa. Onneksi otus oli niin pihalla, ettei varmaan olisi meitä edes tunnistanut. Pysyttelin kuitenkin hyvän välimatkan päässä. Siinä ehkä joku järjen valo saavutti minut. TÄSSÄKÖ on mun lapsen isä, mun aviomies??? Ei helvetti. Pysyimme hengissäkin, vaikka pelko oli eron päättämisestä jokailtainen seuralainen. Siihen aikaan eroa ei niin vaan saanut, ellei otus ollut suostuvainen siihen. En voinut luottaa, olisi voinut vaikka oikeudessa alkaa lässyttämään ja perua mahdollisesti sovitun sopueron.
Olkaa te viisaampia kuin minä olin! Väkivaltainen alkkis ei ole koskaan sopiva kumppani, vaikka itsetunto olisi naisella kuinka olematon.
Entä jos ei ole koskaan asunut?