Lue keskustelun säännöt.
Saako täysi-ikäisen lapsensa suunnitelmia kysyä?
26.04.2023 |
Onko ok kysyä täysi-ikäiseltä lapseltaan mitä toivoo elämältä? Eli onko toiveissa vaikka matkustelua, lemmikkejä, työskentelyä tai opiskelua ulkomailla, pyoliso tai lapsia?
Vai onko moukkamaista udella tuollaista?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
No ei kannata, kun joudut miettiä onko sopivaa. Tietäisit kyllä, jos teillä olisi sellaiset välit että voi kysyä.
Tän kysymyksen voi ymmärtää hieman laajemminkin, ei tarvitse olla omakohtainen ongelma. Tuntuu että nykypäivänä ei saa tehdä mitään, on kuin lasinsirpaleilla kävelisi lasten suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Kannattaa odottaa siihen, että lapsi täyttää 40v ja sitten alkaa pommittamaan: Kyllä sä nyt vielä ehit yhen tytön tai pojan tekemään.
Käsittääkseni rikkoo yksityisyydensuojaa ja utelu voi johtaa vakaviin oikeustoimiin.
No on kyllä mennyt jotain pieleen, jos ei voi jutella oman lapsensa kanssa elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kannata, kun joudut miettiä onko sopivaa. Tietäisit kyllä, jos teillä olisi sellaiset välit että voi kysyä.
Tän kysymyksen voi ymmärtää hieman laajemminkin, ei tarvitse olla omakohtainen ongelma. Tuntuu että nykypäivänä ei saa tehdä mitään, on kuin lasinsirpaleilla kävelisi lasten suhteen.
Miten tuon muka voisi ymmärtää laajemmin? Tarkoitatko että olisi yksi kirjoittamaton laki, jonka mukaan kaikki lapsi-vanhempi suhteet toimivat? No ei taida onnistua.
Kun sinusta alkaa tuntua että et saa tehdä mitään, on aika huomata että maailma muuttui. Voit joko muuttua mukana tai jäädä matkasta.
Vierailija kirjoitti:
No on kyllä mennyt jotain pieleen, jos ei voi jutella oman lapsensa kanssa elämästä.
Aika monella onkin mennyt pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti voi kysyä. Mutta täytyy antaa lapselle mahdollisuus vastata, että ei tiedä tai että mitään suunnitelmia ei ole, eikä silti saa alkaa painostaa eikä tyrkyttää omia ideoitaan, jos niitä ei kysytä.
Riippuu tilanteesta. Jos lapsi on terve, iloinen, menevä ja tekevä, ehkä voi kysyä, jos muotoilet kysymykset jotenkin oikein. Tönkkö kysely vaikuttaisi kuulustelulta ja ohjailulta. Jos taas on kipuja, vaivoja ja ei kauheasti mahdollisuuksia just nyt valita elämään asioita, en kysyisi. Ehkä mieluummin mahdollistaisi vaikka ulkomaanmatkan tai asumiseen parannuksia jne. Tai autokyyti hänen toivomaan paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku ei tiedä tuollaisia asioita omasta lapsestaan? Että tykkääkö matkustelusta tai lemmikeistä? Tai miksi ei voisi muka kysyä, kiinnostaako ulkomailla asuminen? Mistä ihmeestä olette jutelleet tähän asti? Jos on jatkuvasti pitänyt yllä aitoa vuorovaikutusta lapsen kanssa, ei tarvitse tuollaisia miettiä. Kyllähän minä tiedän hyvästä ystävästäkin nuo asiat, saati sitten lapsestani.
Toki voi kysyä kunhan ei yritä vastauksen saamisen jälkeen jyrätä omia toiveitaan läpi ja yli hänen kertomistaan toiveista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi kysyä. Mutta täytyy antaa lapselle mahdollisuus vastata, että ei tiedä tai että mitään suunnitelmia ei ole, eikä silti saa alkaa painostaa eikä tyrkyttää omia ideoitaan, jos niitä ei kysytä.
Minä en ainakaan haluaisi tuollaista keskustelua vanhempieni kanssa. He torjuivat minut niin monta kertaa kun yritin puhua heille teini-ikäisenä, että ei kiinnosta enää yhtään kertoa heille elämästäni. Jos he yrittäisivät udella, se tuntuisi samalta kuin uteliaan naapurin kyselyt. Lopettaisin keskustelun tylysti alkuunsa. Pari kertaa olen sen tehnytkin.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku ei tiedä tuollaisia asioita omasta lapsestaan? Että tykkääkö matkustelusta tai lemmikeistä? Tai miksi ei voisi muka kysyä, kiinnostaako ulkomailla asuminen? Mistä ihmeestä olette jutelleet tähän asti? Jos on jatkuvasti pitänyt yllä aitoa vuorovaikutusta lapsen kanssa, ei tarvitse tuollaisia miettiä. Kyllähän minä tiedän hyvästä ystävästäkin nuo asiat, saati sitten lapsestani.
Juuri ne sitä joutuvatkin miettimään, jotka eivät ole ikinä puhuneet oikeasti lastensa kanssa. Sellaisia vanhempia on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten joku ei tiedä tuollaisia asioita omasta lapsestaan? Että tykkääkö matkustelusta tai lemmikeistä? Tai miksi ei voisi muka kysyä, kiinnostaako ulkomailla asuminen? Mistä ihmeestä olette jutelleet tähän asti? Jos on jatkuvasti pitänyt yllä aitoa vuorovaikutusta lapsen kanssa, ei tarvitse tuollaisia miettiä. Kyllähän minä tiedän hyvästä ystävästäkin nuo asiat, saati sitten lapsestani.
Niin sitä minäkin mietin, ei mun äitini ole tarvinnut pitää mulle mitään kuulustelua että "mitä sinä toivot elämältä", kun ne asiat ovat tulleet esille ihan normaalissa keskustelussa. Eikä me äitini kanssa edes olla mitään superläheisiä sillä tavalla että puhuttaisiin kaikesta. Mutta toki ymmärrän että jos välit ovat tosi huonot ja mistään ei puhuta, niin vanhempi ei ehkä tiedä edes sitä, haluaako lapsensa lemmikkejä.
Vierailija kirjoitti:
No on kyllä mennyt jotain pieleen, jos ei voi jutella oman lapsensa kanssa elämästä.
No kun kerroin kyselleeni noita lapseltani, ystäväni pöyristyi. Hänestä tuollaisia EI saa kysellä lapseltaan. Ovat yksityisasioita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kannata, kun joudut miettiä onko sopivaa. Tietäisit kyllä, jos teillä olisi sellaiset välit että voi kysyä.
Tän kysymyksen voi ymmärtää hieman laajemminkin, ei tarvitse olla omakohtainen ongelma. Tuntuu että nykypäivänä ei saa tehdä mitään, on kuin lasinsirpaleilla kävelisi lasten suhteen.
Kun on normaalit avoimet välit, niin lapset juttelevat omista toiveistaan, haaveistaan ja mielipiteistään ihan itse ilman tenttausta. Valitettavan monet vanhemmat tuomitsevat lastensa valintoja, kuvitellen olevansa itse jonkun toisen elämän asiantuntijoita. Silloin saa minimitiedot.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta. Jos lapsi on terve, iloinen, menevä ja tekevä, ehkä voi kysyä, jos muotoilet kysymykset jotenkin oikein. Tönkkö kysely vaikuttaisi kuulustelulta ja ohjailulta. Jos taas on kipuja, vaivoja ja ei kauheasti mahdollisuuksia just nyt valita elämään asioita, en kysyisi. Ehkä mieluummin mahdollistaisi vaikka ulkomaanmatkan tai asumiseen parannuksia jne. Tai autokyyti hänen toivomaan paikkaan.
Niin että koska niitä lapsia oikein tulee ja miksi noita puolisoehdokkaita on liikaa tai liian vähän. Milloin lopetat tuon ajelehtimisen ja alat kunnon ihmiseksi... Sitten ihmetellään, kun lapsi jotenkin niin kuin sulkeutuu 🥶
Itse en suostu kertomaan vanhemmilleni mitään, kun eivät koskaan minua hyväksyneet, ymmärtäneet tai antaneet olla oma itseni.
Ainoan oman ulkomaan matkani kun tein, suostuin kertomaan vain meno- ja paluupäivän. Ja eikös äitini tuominnut minut jyrkästi, koska epäili minun sotkeutuneen huumeiden salakuljetukseen tai rahanpesuun. Olin tuolloin 34.
M35
Pojalla napsahtaa 65 v mittariin vappuna.
Mitä tehnee synttärinä?
t. isä 89v
No ei kannata, kun joudut miettiä onko sopivaa. Tietäisit kyllä, jos teillä olisi sellaiset välit että voi kysyä.