Lue keskustelun säännöt.
Minkämaalainen on poika-/tyttöystäväsi? Haluaisin kuulla kokemuksia kulttuurieroista ja muutenkin suhteesta! :)
26.04.2023 |
Olen tavannut aivan ihanan ruotsalaisen miehen. Olemme nähneet nyt noin 7 kertaa, eli tuore juttu. Emme vielä seurustele, mutta alan olla päätä myöteni rakastanut! Hän on kaikinpuolin ihana, mutta olen huomannut myös muutamia kulttuurieroja. Esimerkiksi "suomalainen suoruus" on välillä aiheuttanut pientä kitkaa. Myöskin eri kielellä puhuminen välillä turhauttaa, koska koen, että en aina saa tuotua asiaani esiin niin kuin haluaisi.
N23
Toivoisin että kertoisitte kokemuksia monikulttuurisista suhteista! Mikä on erilaista? Mitä kannattaa ottaa huomioon? Miten selvitätte erimielisyydet johtuen kulttuurista ja se mikä minua eniten kiinnostaa on, että miten koette kommunikaation jos kumpikaan ei puhu omaa äidinkieltä
Haluaisi
Kommentit (45)
Mieheni on jenkki. Ehkä isoin kulttuuriero on, että auhde rahaan on erilainen kuin suomalaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans jenkkimiehen kanssa seurusteleva.
Ei ole kyllä mitään isompia ongelmia tullut. Oma englanti on niin hyvä koska olen itsekin Yhdysvalloissa asunut pari vuotta että kommunikaatiossa ei tule sen ihmeempiä ongelmia.
No ainoa että mies haluaisi muuttaa takaisin Yhdysvaltoihin koska Suomessa on hänen mielestään liian korkeat verot, ja itse en jaksaisi alkaa muuttohärdelliin mutta eiköhän siitäkin keskustelemalla sopuun päästä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on jenkki. Ehkä isoin kulttuuriero on, että auhde rahaan on erilainen kuin suomalaisella.
Vaikka itse en koskaan jenkkimiehen kanssa ole seurustellut, niin olen kyllä huomannut että rahaan suhtaudutaan hyvin eri tavalla kuin täällä Suomessa. Ymmärtääkseni myös suurimmaksi osaksi sukupuoliroolit ovat aika vanhanaikaisia 🤔 Ei tietenkään joka paikassa, iso maahan se on
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on jenkki. Ehkä isoin kulttuuriero on, että auhde rahaan on erilainen kuin suomalaisella.
Vaikka itse en koskaan jenkkimiehen kanssa ole seurustellut, niin olen kyllä huomannut että rahaan suhtaudutaan hyvin eri tavalla kuin täällä Suomessa. Ymmärtääkseni myös suurimmaksi osaksi sukupuoliroolit ovat aika vanhanaikaisia 🤔 Ei tietenkään joka paikassa, iso maahan se on
Ap
Oma mieheni on erittäin tasa-arvoinen. Tekee mukisematta osuutensa kotitöistä, kokkaa, siivoaa, pesee pyykkejä. Häneen verrattuna monella suomalaismiehellä on ummehtuneempia kuvitelmia sukupuolirooleista. Suhde rahaan on erilainen, kun sitä on aina ollut riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana aito punatukkainen ja vihreä silmäinen nainen Irlannista.
Olen ollut naimisissa, kihloissa, kaukosuhteessa jne muusta kulttuurista tulleiden kanssa, pääasiassa asuessani ulkomailla itsekin.
Huomioon otettavia asioita:
- monissa kulttuureissa oma perhe ja oma äiti on sekä pojalle että tyttärelle se elämän ykkönen, joka usein aiheuttaa ongelmia suomalaisille. Olen ollut onnekas kun anoppimme ovat olleet kotimaissamme ja olemme asuneet yhdessä muualla. En usko että voisin elää miehen kanssa aina kakkosena suhteessa hänen äitiinsä.
- jos useampi uskonto, niin ennen parinmuodostusta on jo otettava kantaa mihin ajatusmaailmaan lapsi kasvaa, siis vaikka ollaan moderneja ihmisiä eikä ehkä edes uskonnollisia, niin tämä kulttuuris-uskonnollinen aspekti on AINA olettava heti huomioon, koska olemme taustamme ja kuluttuurimme tuotteita halusimme tai emme, asuimme missä tahansa
- roolit suhteessa, ks edeltä, itse onneksi opin pois suomalaisen supernaisen roolista jossa osaamme ja haluamme tehdä tasa-arvon nimissä kaiken tasan ja ns perinteiset miestekin työt. Opin että pitää antaa miehen ulkomaisen miehen näyttää huolenpitoa, kyvykkyyttään tekemisellä, ja pitää suhteen polariteetti kunnossa.
Tämä suomalaisten naisten (olin itsekin samanlainen) tapa ottaa hallitseva rooli suhteessa, osaamatta ottaa tasapainoisesti vastaanottavaa roolia kaataa monta suhdetta ja valitettavasti lopettaa seksinkin pahimmillaan, olen nähnyt lähipiirissä.
Olen itse opetellut luottamaan naiselliseen voimaani ja antanut miehen olla dynaaminen ja huolehtiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suomalainen, mutta etnisesti isän puolelta venäläinen. Mieheni on HongKongin kiinalainen, joka opiskellut 13-vuotiaasta briteissä ja palannut ensiksi manner-kiinaan ja sieltä sitten HKhon vähän päälle 30-vuotiaana. Hän on "valkoinen" muiden paikallisten mielestä.
Tapasimme koska olin töissä HKssa ja Tinderissä nyt satuimme juttelemaan. Olin ehtinyt olla jo yli vuoden HKssa enkä hengaa entistä esimiestäni lukuunottamatta muiden suomalaisten kanssa, joten olin jo tottunut englanninkielen käyttöön hyvin.
Jos sanat ja omista tuntemuksistaan kertomiset ontuvat, kannattaa opiskella uusia sanoja tai lukea englanniksi paljon (jotain hankalampaa kuin some-kirjoituksia). Itse unohtelen sanoja sekä suomeksi että englanniksi ja pitää ääneen selitellä mitä sanaa haen. Omista virheistä oppii.
Muutama aiemmin tapailemaani paikallinen mies vihasi sitä, että opiskelin paikallista kantoninkiinaa. Yksi, jota tapailin noin 3kk, suoraan huusi että olin "nolannut" hänet koska olin puhunut muutaman osaamani lauseen hänen kaverilleen. Mutta nämä jätkät selkeästi vain halusivat valkoisen tyttöystävän statussymboliksi :D
Mitä kannattaa ottaa huomioon: miten ja missä ajattelitte tulevaisuudessa asua? Jos lapsia haluatte niin mikä/mitkä ovat lasten suunnitellut äidinkielet? Nämä asiat eivät ehkä ole vielä ajankohtaisia mutta kannattaa ainakin itsekseen pohtia.
Meillä on eniten kulttuurista eroa suhtautumisestamme omiin perheisiimme: en ole mitenkään läheinen etenkään sukuni kanssa enkä edes ydinperheeni. Heidän asiat ei minua kiinnosta oikeastaan p*skaakaan. Mieheni on äidinpuoleisen sukunsa kanssa erittäin läheinen ja mm haluaa varmistaa että hänen lapseton setänsä tulee saamaan tarvittavan hoidon ja tuen.
HKssa on yleistä että perheessä on köyhemmästä aasianmaasta tummaihoisempi kotiapulainen, yleensä filippiineiltä. Mieheni perheessä onneksi ei ole mutta hänen vanhempansa tulevat joka päivä siivoamaan hänen asuntonsa. Mielestäni lattioiden moppaaminen tai yhden paidan peseminen koneessa päivittäin on turhaa, mutta asunto on hänen ja minä elän pummina siellä. Pahimmat hulluudet olen kitkenyt pois tai ainakin vähentänyt.
Ainoa mikä oikein v*tuttaa itseäni "monikulttuurisessa" suhteessa on etenkin valkoihoisten naisten monikulttuuri-fetissi. On se ihanaa kun mun mies ei ole suomalainen! On se ihanaa kun meille tulee ruskea vauva! Meissä ei oikeasti ole mitään ihmeellistä. Kukaan ei ole onnitellut miestäni siitä, että hänellä on valkoinen vaimo tai lapsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukupuoliroolit. Olen aina tehnyt selväksi että olen suomalainen nainen, enkä mikään uusi äiti tai palvelija. Saatan laittaa ruokaa jos huvittaa, mutta sitä ei pidä olettaa automaattisesti siksi että olen nainen, ei nimittäin kuulu suomalaisuuteen.
Jos mennään ihan vain eteläisempään Eurooppaan, naiset jo ihan sielläkin ottavat tämän mahdollistajan ja taustahahmon roolin, kuin autopilottina.
Oma muunmaalainen mieheni osoittautui mahtavaksi kokiksi ja teki meille keittiömestaritason ruokaa ja meille oli aina kovasti vieraitakin tulossa. Valitettavasti oma osaaminen vastaavasti hiipui kokkaaminen jäi. Muut kotityöt esim siivouspäivä hoidettiin yhdessä, ei ollut riitaa siisteydestäkään, koska oma tasoni nousi miehen kanssa yhteenmuuton myötä.
Mies oli lisäksi kulttuurista jossa bidet-suihku on käytössä aina joka kerta ja oli rengas alhaalla kun asiointi oli aina istualtaan. Emme valitettavasti ole enää yhdessä, joten kaikki muuiden kulttuurien miehet tuntuvat likaisilta tai sottaavilta. Minulla on nyt varmaan rajallinen kohderyhmä kiinnostuksen kohteena.
Puolalainen nainen. Puhuu paljon ja kyselee paljon, elää voimakkaasti ja suurella tunteella. Kotioloissa käytännöllinen eikä takerru pikkuasioihin. Joissain asioissa tosi pikku tarkka perfektionisti, ja joskus taas kaikki kelpaa kunhan on edes sinne päin. Noiden ominaisuuksien kanssa pärjää kun nykyään olen oppinut tietämään etukäteen että missä asioissa mennään ja toimitaan kulloinkin, ja niihin osaa varautua nyt jo ennakkoon.
Ja on jopa vielä enempi konservatiivisempi kuin minä. Perinteitä kunnioittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen suomalainen, mutta etnisesti isän puolelta venäläinen. Mieheni on HongKongin kiinalainen, joka opiskellut 13-vuotiaasta briteissä ja palannut ensiksi manner-kiinaan ja sieltä sitten HKhon vähän päälle 30-vuotiaana. Hän on "valkoinen" muiden paikallisten mielestä.
Tapasimme koska olin töissä HKssa ja Tinderissä nyt satuimme juttelemaan. Olin ehtinyt olla jo yli vuoden HKssa enkä hengaa entistä esimiestäni lukuunottamatta muiden suomalaisten kanssa, joten olin jo tottunut englanninkielen käyttöön hyvin.
Jos sanat ja omista tuntemuksistaan kertomiset ontuvat, kannattaa opiskella uusia sanoja tai lukea englanniksi paljon (jotain hankalampaa kuin some-kirjoituksia). Itse unohtelen sanoja sekä suomeksi että englanniksi ja pitää ääneen selitellä mitä sanaa haen. Omista virheistä oppii.
Muutama aiemmin tapailemaani paikallinen mies vihasi sitä, että opiskelin paikallista kantoninkiinaa. Yksi, jota tapailin noin 3kk, suoraan huusi että olin "nolannut" hänet koska olin puhunut muutaman osaamani lauseen hänen kaverilleen. Mutta nämä jätkät selkeästi vain halusivat valkoisen tyttöystävän statussymboliksi :D
Mitä kannattaa ottaa huomioon: miten ja missä ajattelitte tulevaisuudessa asua? Jos lapsia haluatte niin mikä/mitkä ovat lasten suunnitellut äidinkielet? Nämä asiat eivät ehkä ole vielä ajankohtaisia mutta kannattaa ainakin itsekseen pohtia.
Meillä on eniten kulttuurista eroa suhtautumisestamme omiin perheisiimme: en ole mitenkään läheinen etenkään sukuni kanssa enkä edes ydinperheeni. Heidän asiat ei minua kiinnosta oikeastaan p*skaakaan. Mieheni on äidinpuoleisen sukunsa kanssa erittäin läheinen ja mm haluaa varmistaa että hänen lapseton setänsä tulee saamaan tarvittavan hoidon ja tuen.
HKssa on yleistä että perheessä on köyhemmästä aasianmaasta tummaihoisempi kotiapulainen, yleensä filippiineiltä. Mieheni perheessä onneksi ei ole mutta hänen vanhempansa tulevat joka päivä siivoamaan hänen asuntonsa. Mielestäni lattioiden moppaaminen tai yhden paidan peseminen koneessa päivittäin on turhaa, mutta asunto on hänen ja minä elän pummina siellä. Pahimmat hulluudet olen kitkenyt pois tai ainakin vähentänyt.Ainoa mikä oikein v*tuttaa itseäni "monikulttuurisessa" suhteessa on etenkin valkoihoisten naisten monikulttuuri-fetissi. On se ihanaa kun mun mies ei ole suomalainen! On se ihanaa kun meille tulee ruskea vauva! Meissä ei oikeasti ole mitään ihmeellistä. Kukaan ei ole onnitellut miestäni siitä, että hänellä on valkoinen vaimo tai lapsi...
Eipä ole tullut vielä vastaan että joku loukkaantuisi siitä että toinen haluaa ja yrittää oppia toista kieltä! Tai että tuntisi itsensä nolatuksi, huh huh :D Kertoisitko vähän mitkä "pahimmat hulluudet" olet kiteknyt pois? Olisi mielenkiintoista kuulla
Äidin isä saksalainen oma isä monta sukupuolvea taaksepäin Keskisuomalinen.Suhde etelä amerikalaiseen oli mahtava siihen asti kun Ruotsissä höyrähti Heluntalais-uskoon. Seraava oli Suomi mies. Jonka äiti Karjalan evakko.Isä kai ihan Kanta suomalinen? Kaatu Miehen juomiseen viikonloput ja lomat. Sitten oli Turkkilainen kesti 22v. Kuoli sydis pari vuotta sitten.Ihan hienoja suhteita kohtamisia ja tasa arvoa.Mitö nyt uskonto vei hyvän miehen toisen Koskenkorva pullo ja kolmanen sydän kohtaus .Rakaushan on ikuista kohde voi vaan mutta arvaamattatomista syistä327 milloin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen suomalaisen kanssa ollut naimisissa34 vuotta, ja tykkään.
Kavereilla on vastaavasti erimaalaiset miehet, ja hyvin ovat pärjänneet ja toisistaan tykänneet 😊.
Toinen ollut egypitiläisen kanssa .33 vuotta, ja toinen Irakilaisen kanssa 36 vuotta.
Ei kait sillä synnyinmaalla oo väliä, jos kemiat kohtaa 🤷🏻
Vierailija kirjoitti:
Olen suomalainen, mutta etnisesti isän puolelta venäläinen. Mieheni on HongKongin kiinalainen, joka opiskellut 13-vuotiaasta briteissä ja palannut ensiksi manner-kiinaan ja sieltä sitten HKhon vähän päälle 30-vuotiaana. Hän on "valkoinen" muiden paikallisten mielestä.
Tapasimme koska olin töissä HKssa ja Tinderissä nyt satuimme juttelemaan. Olin ehtinyt olla jo yli vuoden HKssa enkä hengaa entistä esimiestäni lukuunottamatta muiden suomalaisten kanssa, joten olin jo tottunut englanninkielen käyttöön hyvin.
Jos sanat ja omista tuntemuksistaan kertomiset ontuvat, kannattaa opiskella uusia sanoja tai lukea englanniksi paljon (jotain hankalampaa kuin some-kirjoituksia). Itse unohtelen sanoja sekä suomeksi että englanniksi ja pitää ääneen selitellä mitä sanaa haen. Omista virheistä oppii.
Muutama aiemmin tapailemaani paikallinen mies vihasi sitä, että opiskelin paikallista kantoninkiinaa. Yksi, jota tapailin noin 3kk, suoraan huusi että olin "nolannut" hänet koska olin puhunut muutaman osaamani lauseen hänen kaverilleen. Mutta nämä jätkät selkeästi vain halusivat valkoisen tyttöystävän statussymboliksi :D
Mitä kannattaa ottaa huomioon: miten ja missä ajattelitte tulevaisuudessa asua? Jos lapsia haluatte niin mikä/mitkä ovat lasten suunnitellut äidinkielet? Nämä asiat eivät ehkä ole vielä ajankohtaisia mutta kannattaa ainakin itsekseen pohtia.
Meillä on eniten kulttuurista eroa suhtautumisestamme omiin perheisiimme: en ole mitenkään läheinen etenkään sukuni kanssa enkä edes ydinperheeni. Heidän asiat ei minua kiinnosta oikeastaan p*skaakaan. Mieheni on äidinpuoleisen sukunsa kanssa erittäin läheinen ja mm haluaa varmistaa että hänen lapseton setänsä tulee saamaan tarvittavan hoidon ja tuen.
HKssa on yleistä että perheessä on köyhemmästä aasianmaasta tummaihoisempi kotiapulainen, yleensä filippiineiltä. Mieheni perheessä onneksi ei ole mutta hänen vanhempansa tulevat joka päivä siivoamaan hänen asuntonsa. Mielestäni lattioiden moppaaminen tai yhden paidan peseminen koneessa päivittäin on turhaa, mutta asunto on hänen ja minä elän pummina siellä. Pahimmat hulluudet olen kitkenyt pois tai ainakin vähentänyt.Ainoa mikä oikein v*tuttaa itseäni "monikulttuurisessa" suhteessa on etenkin valkoihoisten naisten monikulttuuri-fetissi. On se ihanaa kun mun mies ei ole suomalainen! On se ihanaa kun meille tulee ruskea vauva! Meissä ei oikeasti ole mitään ihmeellistä. Kukaan ei ole onnitellut miestäni siitä, että hänellä on valkoinen vaimo tai lapsi...
Suomalainen ääni kellossa:
"HKssa on yleistä että perheessä on köyhemmästä aasianmaasta tummaihoisempi kotiapulainen, yleensä filippiineiltä. Mieheni perheessä onneksi ei ole mutta hänen vanhempansa tulevat joka päivä siivoamaan hänen asuntonsa. Mielestäni lattioiden moppaaminen tai yhden paidan peseminen koneessa päivittäin on turhaa, mutta asunto on hänen ja minä elän pummina siellä. Pahimmat hulluudet olen kitkenyt pois tai ainakin vähentänyt."
ET elä pummina. Olet kumppani. Vain suomalainen nainen voi ajatella noin. Ei tarvitse korvata toisen välittämistä, rakkautta ja huolenpitoa mitenkään, olet miehesi rakastettu.
Et siivoa. Varsinkaan Aasiassa. Olet kumppani ja mahdollisesti jo puoliso. Et ole siivooja. En ikinä siivoisi, ja koska miehesi kultuurissa miehet eivät siivoa, kuin ehkä Suomeen muuttaessa pakosta.
Pidä statuksesi kumppanina, äläkä alennu siivoojaksi tai kokiksi.
Tottakai Aasiassa kotiapulainen tekee töitä joka päivä, NAUTI puhtaasta kodista ja mene vaikka kylpylään tai muuten nauti naisellisuudesta.
Kiteminen pois? Kuinka kauan jaksat muuttaa miestäsi? Kaunako luulet että suhde kestää?
Veikkaan että hän löytää naisen joka arvostaa hänen tapaansa olla mies ja saat etsiä toisen kitkettävän! Sori mutta herätys, sisko.
Vierailija kirjoitti:
Puolalainen nainen. Puhuu paljon ja kyselee paljon, elää voimakkaasti ja suurella tunteella. Kotioloissa käytännöllinen eikä takerru pikkuasioihin. Joissain asioissa tosi pikku tarkka perfektionisti, ja joskus taas kaikki kelpaa kunhan on edes sinne päin. Noiden ominaisuuksien kanssa pärjää kun nykyään olen oppinut tietämään etukäteen että missä asioissa mennään ja toimitaan kulloinkin, ja niihin osaa varautua nyt jo ennakkoon.
Ja on jopa vielä enempi konservatiivisempi kuin minä. Perinteitä kunnioittava.
Haha en tiedä miksi mutta jotenkin tuo sun teksti kuulosti suloselta! Kaikkea hyvää teille!
Vierailija kirjoitti:
Itse olen suomalaisen kanssa ollut naimisissa34 vuotta, ja tykkään.
Kavereilla on vastaavasti erimaalaiset miehet, ja hyvin ovat pärjänneet ja toisistaan tykänneet 😊.
Toinen ollut egypitiläisen kanssa .33 vuotta, ja toinen Irakilaisen kanssa 36 vuotta.
Ei kait sillä synnyinmaalla oo väliä, jos kemiat kohtaa 🤷🏻
Ei sillä synnyinmaalla olekaan väliä jos oikeasti synkkaa :) Mutta mielestäni väistämättä tulee olemaan jotain kulttuurillisia "yhteenottoja", esimerkiksi juuri jos suomalainen ja irakilainen seurestelevat. Meissä kuitenkin on eroja (kasvatus, arvot, uskonto, maailmankatsomus). Mutta olen kyllä huomannut että löytyy kyllä myös kulttuurieroja ihan täältä Suomen sisältä (nimimerkillä näin karjalaisena hämäläistä en enää ehkä ottaisi... ) 😅
Ap
Mieheni ja lasteni isä on britti. En ole oikeastaan huomannut mitään sen kummempia kulttuurieroja. Tosin tilanteeseen vaikuttaa ehkä sen, että toinen vanhempani asuu Britanniassa ja olen itsekin asunut siellä puolet lapsuudestani ja nuoruudestani. Puhun myös englantia, joten sekään ei ole ollut ongelma.
Enemmän ne on olleet ihan sellaisia perheestä riippuvaisia eroja, mihin on saanut totutella. Mies on hyvin läheinen vanhempiensa ja äitinsä kanssa, mitä moni suomalainen mies ei ole. He näkevät ja viettävät yhdessä aikaa niin usein kuin mahdollista. Heidän perheessään lapset ei ole koskaan mitenkään hävenneet vanhempiaan, kuten monilla suomalaisilla nuorilla miehillä on tapana. Tarkoitan siis, että moni mies kokisi kiusalliseksi viettää aikaa äitinsä kanssa, mutta mies on lähinnä ylpeä siitä. Samoin miehellä on hyvin läheiset välit siskoihinsa, vaikka kaikki ovat jo kolmekymppisiä.
Ei me oikeastaan olla saatu kunnon erimielisyyttä aikaan mistään. Minä puhun lapsille suomea, mies englantia. Tämä systeemi, että jokainen puhuu omaa äidinkieltään on ollut toimiva, omat vanhempanikin on tehneet samoin.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ja lasteni isä on britti. En ole oikeastaan huomannut mitään sen kummempia kulttuurieroja. Tosin tilanteeseen vaikuttaa ehkä sen, että toinen vanhempani asuu Britanniassa ja olen itsekin asunut siellä puolet lapsuudestani ja nuoruudestani. Puhun myös englantia, joten sekään ei ole ollut ongelma.
Enemmän ne on olleet ihan sellaisia perheestä riippuvaisia eroja, mihin on saanut totutella. Mies on hyvin läheinen vanhempiensa ja äitinsä kanssa, mitä moni suomalainen mies ei ole. He näkevät ja viettävät yhdessä aikaa niin usein kuin mahdollista. Heidän perheessään lapset ei ole koskaan mitenkään hävenneet vanhempiaan, kuten monilla suomalaisilla nuorilla miehillä on tapana. Tarkoitan siis, että moni mies kokisi kiusalliseksi viettää aikaa äitinsä kanssa, mutta mies on lähinnä ylpeä siitä. Samoin miehellä on hyvin läheiset välit siskoihinsa, vaikka kaikki ovat jo kolmekymppisiä.
Ei me oikeastaan olla saatu kunnon erimielisyyttä aikaan mistään. Minä puhun lapsille suomea, mies englantia. Tämä systeemi, että jokainen puhuu omaa äidinkieltään on ollut toimiva, omat vanhempanikin on tehneet samoin.
Itseasiassa yksi juttu tuli mieleen.
Miehen isä on ollut aikoinaan hyvin vahvasti sitä mieltä, että vaippojenvaihto on naisten homma. Hänellä itselläänkin on useampi lapsi, ja vielä joitain vuosia sitten väänsi vitsiä siitä, miten vaihtoi omien lastensa vaippoja vain ihan pakkotilanteessa.
Onneksi mies on enemmän tämän asian suhteen ihan ok ja hänen kanssaan ei ole ikinä tarvinut keskustella siitä että kyllä se vaippojenvaihto on ihan molempien hommaa. Nykyään miehen nyt seitsemänkymppinen isäkin vaihtaa vaippoja meidän lapselle toisinaan.
Pahoittelut että teksti meni noin sekavaksi! 😅Kännykkäni kanssa on hieman ongelmia!
Ap