Lue keskustelun säännöt.
Jumissa suhteessa ja perhe-elämässä ilkeän ihmisen kanssa
25.04.2023 |
Kokemuksia? Voiko ilkeä ihminen muuttua? Mieheni on kovin ilkeä ja pahansuopa ihminen pohjimmiltaan ja se heijastuu moniin asioihin. On empatiakyvytön paitsi minua kohtaan, myös lapsia kohtaan. Erota ei tietenkään halua, mutta pelkään että teen vielä suuremman virheen jos jatkan suhdetta.
Kommentit (36)
Ei muutu, varsinkin jos ei ole mitään kiinnostusta muuttua.
Erota voi, vaikka toinen osapuoli ei halua, riittää, että sinä haluat.
Tuollainen käytös on henkistä väkivaltaa eikä missään määrin hyväksyttyä.
Suosittelen vahvasti eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu. Ainoastaan joku todella iso kriisi, kuoleman porteilla käyminen tms. voi sysätä itsetutkiskeluun.
Tällainen kriisi on ollut tässä, nimittäin miehellä mennyt välit lapsuudenperheeseen. Ovat oikeastaan hyvin samantyyppisiä kuin mies itse. Käytännössä tosi vaikeaa tulla toimeen. Ovat hyvin omaehtoisia, aina itse oikeassa, eivätkä edes halua kuulla toisten näkemyksiä. Jollain tavalla hyvin tunnekylmiä ja myrkyllisiä ihmisiä, saattavat loukata muita toistuvasti, mutta eivät osaa mennä itseensä yhtään.
Mies jossain määrin tiedostanut näitä asioita ja haluaisi muuttua, mutta onko se edes mahdollista? Jos on tunnekylmä äiti kasvattanut ja se on se normi ollut aina, niin voiko ihan täysin tiedostaa niitä omia ajatuksia ja asenteita? Kun tämä asenne näkyy ihan arjen pikkujutuissakin. Lähtökohtaisesti kaikesta ajatellaan hyvin itsekkäästi ja toisten ihmisten huomioiminen ei tule ollenkaan luonnostaan. T. Ap
Ei ihminen muutu, ellei hänellä ole siihen itsellään sisäistä tarvetta. Minä suosittelen eroa, pilaat muuten lastesikin elämän. Välitä edes siitä, jos et itseäsi tarpeeksi arvosta.
Ei ihmisen perusluonne muutu. Paheni meidän tapauksessa vain vuosi vuodelta. Liiankin kauan katselin, kun jälkeenpäin miettii. Puolustin lasten henkistä hyvinvointia isältään, itkin salaa vessassa tai autossa jne... Ei tuollaiseen jäädä lasten takia, vaan niiden takia erotaan.
Aikoinaan pelkäsin vanhimman itkevän eron takia. Totuus oli se, että lapsi ei enää eron jälkeen halunnut olla juuri missään tekemisissä isänsä kanssa. Hän oli kantanut samaa taakka kuin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex-mies on juuri tuollainen. Siksi erottiin. Toivottavasti et ole hänen nykyinen avovaimonsa koska mun lapset tykkäävät susta todella paljon.
Jos mies tiedostaa asian, ja hänellä olisi halua muuttua, hänen kannattaisi mennä vaikkapa terapiaan.
Mikäli mitään kiinnostusta hakea apua ei ole, suosittelen eroa. Ajattele lapsiasi ensisijaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan omalla kohdalla ole muuttunut. Saan olla pelkkä likasanko mt-ongelmaiselle muijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu. Ainoastaan joku todella iso kriisi, kuoleman porteilla käyminen tms. voi sysätä itsetutkiskeluun.
Tällainen kriisi on ollut tässä, nimittäin miehellä mennyt välit lapsuudenperheeseen. Ovat oikeastaan hyvin samantyyppisiä kuin mies itse. Käytännössä tosi vaikeaa tulla toimeen. Ovat hyvin omaehtoisia, aina itse oikeassa, eivätkä edes halua kuulla toisten näkemyksiä. Jollain tavalla hyvin tunnekylmiä ja myrkyllisiä ihmisiä, saattavat loukata muita toistuvasti, mutta eivät osaa mennä itseensä yhtään.
Mies jossain määrin tiedostanut näitä asioita ja haluaisi muuttua, mutta onko se edes mahdollista? Jos on tunnekylmä äiti kasvattanut ja se on se normi ollut aina, niin voiko ihan täysin tiedostaa niitä omia ajatuksia ja asenteita? Kun tämä asenne näkyy ihan arjen pikkujutuissakin. Lähtökohtaisesti kaikesta ajatellaan hyvin itsekkäästi ja toisten ihmisten huomioiminen ei tule ollenkaan luonnostaan. T. Ap
On mahdollista muuttua. Jos aloittaa vaikka käyttäytymistapojensa muuttamisella niin se tuottaisi näkyvää tulosta nopeasti. Sisäinen muutos vie enemmän aikaa.
Jos on halua muuttua, niin tuosta se alkaisi. Puheet että haluaa muuttaa sisintään ovat arvottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teette lapsia näiden luonnehäiriöisten kanssa? Oma isäni kuuluu tähän kategoriaan, enkä tule koskaan ymmärtämään, kuinka tyhmä äitini saattoi olla perustaessaan perheen sellaisen ihmisen kanssa.
Ei muutu. Sun tehtävä äitinä on nyt heivata lapset sen luota jonnekin muualle, jotta mies ei pääse lyttäämään lasten minäkuvaa ja itsetuntoa alusta lähtien. Suurin virhe on jäädä, koska sillä kärsit itse ja opetat lapsille että ilkeyteen alistuminen (tai ilkeily) on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teette lapsia näiden luonnehäiriöisten kanssa? Oma isäni kuuluu tähän kategoriaan, enkä tule koskaan ymmärtämään, kuinka tyhmä äitini saattoi olla perustaessaan perheen sellaisen ihmisen kanssa.
Yliempaattiset ihmiset ei usko, että niin pahoja voi olla kuin jotkut on. Empaattiset pyrkii loputtomasti "ymmärtämään" ja selittämään asioita parhain päin ja siirtää omat tarpeensa sivuun. Traumataustaa sekin. Ei ole ollut tilaa niille omille tarpeille. On opittu, että mitä tahansa p-kaa pitää sietää, jotta saa olla osa laumaa.
Saman oppii ap:n lapset jos tuollaisessa kodissa kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu. Ainoastaan joku todella iso kriisi, kuoleman porteilla käyminen tms. voi sysätä itsetutkiskeluun.
Tällainen kriisi on ollut tässä, nimittäin miehellä mennyt välit lapsuudenperheeseen. Ovat oikeastaan hyvin samantyyppisiä kuin mies itse. Käytännössä tosi vaikeaa tulla toimeen. Ovat hyvin omaehtoisia, aina itse oikeassa, eivätkä edes halua kuulla toisten näkemyksiä. Jollain tavalla hyvin tunnekylmiä ja myrkyllisiä ihmisiä, saattavat loukata muita toistuvasti, mutta eivät osaa mennä itseensä yhtään.
Mies jossain määrin tiedostanut näitä asioita ja haluaisi muuttua, mutta onko se edes mahdollista? Jos on tunnekylmä äiti kasvattanut ja se on se normi ollut aina, niin voiko ihan täysin tiedostaa niitä omia ajatuksia ja asenteita? Kun tämä asenne näkyy ihan arjen pikkujutuissakin. Lähtökohtaisesti kaikesta ajatellaan hyvin itsekkäästi ja toisten ihmisten huomioiminen ei tule ollenkaan luonnostaan. T. Ap
Ihminen muuttuu aina, jos löytyy halua kääntää katse itseensä. Mutta tosiaan vaatii sen itsestä lähtevän halun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu. Sun tehtävä äitinä on nyt heivata lapset sen luota jonnekin muualle, jotta mies ei pääse lyttäämään lasten minäkuvaa ja itsetuntoa alusta lähtien. Suurin virhe on jäädä, koska sillä kärsit itse ja opetat lapsille että ilkeyteen alistuminen (tai ilkeily) on ok.
Miten eroaminen lapsia auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu. Sun tehtävä äitinä on nyt heivata lapset sen luota jonnekin muualle, jotta mies ei pääse lyttäämään lasten minäkuvaa ja itsetuntoa alusta lähtien. Suurin virhe on jäädä, koska sillä kärsit itse ja opetat lapsille että ilkeyteen alistuminen (tai ilkeily) on ok.
Jos lähtee, niin lapset on pakko jättää vuoroviikkoina tms isän luokse ihan ilman muiden aikuisten valvontaa. Moni jää paskaan suhteeseen sen takia, että lapset kärsisivät noista kiusaamisviikoista vielä enemmän.
Mies ei halua erota. Mutta mites sinä? TIedäthän, että eroon et tarvitse toisen osapuolen suostumusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu. Sun tehtävä äitinä on nyt heivata lapset sen luota jonnekin muualle, jotta mies ei pääse lyttäämään lasten minäkuvaa ja itsetuntoa alusta lähtien. Suurin virhe on jäädä, koska sillä kärsit itse ja opetat lapsille että ilkeyteen alistuminen (tai ilkeily) on ok.
Miten eroaminen lapsia auttaa?
Eron jälkeen voi käydä niin, että isä vaatii tapaamisia. Ainakin lapset kuitenkin äidin luona kokevat tervettä perhe-elämää, hyväksyntää ja kannustusta.
Jos hyvin käy niin erossa isä alkaa tutkiskella omaa käyttäytymistään ja muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Onko ilkeys perusluonnetta?
On. Etenkin, jos siinä on narsistisia piirteitä, eikä se ole mikään hetkellinen juttu, vaan jatkuva tila. Mekin kävimme vuosia hyvässä terapiassa, mutta ei sekään auttanut kuin pienen hetken. Joskus mies oli ollut viikon ihan normaalin oloinen, niin sen viikon jälkeen hän räjähti, että oli niin rankka viikko tuollainen. Ihan siis normaalia leppoisaa perhe-elämää oli kerrankin ollut hetken.
Jotkut kyselee miksi teette lapsia tuollaisten ihmisten kanssa. Jos kyseessä on narsisti niin se oikea luonne ei heti näy. Pystyvät esittämään Ihanaa niin kauan kun saavat mitä haluavat. Sitten oletkin jumissa kun on yhteinen talo, lapset ja kaikki. Siinä on yht'äkkiä ihan ihmeissään muuttuneesta käytöksestä.
Ei muutu. Ainoastaan joku todella iso kriisi, kuoleman porteilla käyminen tms. voi sysätä itsetutkiskeluun.