Oksettaa tämä kiireinen arki

Vierailija kirjoitti:

Ei töissä ole pakko käydä. Ei ole pakko tehdä oikeastaan mitään mitä ei jaksa. Itsestä se on kiinni, että millaisen elämän rakentaa.

Jatkakaa hitto samalla linjalla: Ei tarvitse mennä töihin kun vähän väsyttää, harmittaa, masentaa tai muuten vain ottaa päähän! Miksi me muut maksaisimme teidän laiskottelun? Sanokaa yksikin syy! Ettekä yhtään ajattele, millainen esimerkki olette lapsillenne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvii sinkoilla. On pysäyttävää kun alkaa oivaltaa sen, että voi itse vaikuttaa omaan arkeen, kiireeseen ym. Yleensä vaati psyykkisesti jumppaa, että antaa itselleen sen luvan, että ei tee mitään. On ja laiskottelee niin paljon kuin on tarvis.

- toipuva ylisuorittaja

Olen itse miettinyt viime aikoina, että miten paljon lopulta on mahdollista vaikuttaa omaan arkeen ja kiireen tunteeseen. Jos olettaa, että ihmisen on pakko käydä töissä ja hoitaa lapset, jää noiden speksien ulkopuolelle itseasiassa aika vähän sellaista aikaa, jonka voisi itse määritellä, mihin käyttää. Lapsia ei tietenkään tarvitsisi tehdä, mutta kun ne nyt on jo tehty ja ovat olemassa, ohjaavat he myös paljon arjen kulkua. Jotenkin koen itse, että mun on tosi vaikea vaikuttaa omaan ajankäyttöön ja arkeen. Se on mitä se on lapsiperheessä ja kiireisessä työssä, eikä sille hirveästi voi mitään.  

Mullakin on lapsia ja kokopäivätyö. Vaihdoin suorittavasta työstä etätyöhön, se oli jo iso muutos. Onko sulla miestä ja lapsilla isää auttamassa arjessa?

Kyllä siihen omaan elämään voi ihan itse vaikuttaa. Oikeastaan kukaan muu ei sitä voi tehdä.

Kyllä on mies. Hän tosin tekee jonkin verran työmatkoja eli vähintään 1 vko/kk + pari lyhyempää päälle. 

Miten voin yhtäkkiä vaihtaa suorittavasta työstä etätyöhön? Ikään kuin se kävisi napin painalluksesta. En voi tehdä niin. Nyt olen töissä alalla, joka on hyvin kiireistä, sosiaalista ja jatkuvaa osien pyörittelyä paikoilleen. Olen miettinyt alan vaihtoa, mutta en oikein keksi mitään, mitä osaisin ja pystyisin tekemään. Tässä olen hyvin erilainen kuin mieheni, joka taas ajattelee, että hän kykenisi oppimaan minkä tahansa (pl. suorittavat työt) asiantuntijatyön. En koe, että minusta olisi oikeastaan juuri mihinkään etätyöhön (minulla on add, mikä hankaloittaa keskittymistä vaativaa työntekoa). 

Jos siis edelleen poissuljen työn ja lapset, niin aika vähän jää asioita, joihin voin vaikuttaa. Joskus tuntuu, että olen aika jaksamisen äärirajoilla. Kaipaan niin paljon omaa tilaa ja aikaa, että mikään pieni määrä yksinoloa ei enää pysty tuottamaan riittävästi voimavaroja arjen jaksamisen kannalta. En halua erota tämän vuoksi. Kotityöt ja ruuan laiton olen jo vähentänyt minimiin, tämän alemmas en enää voi mennä niiden osalta. Mies tekee myös osansa, joskaan ei ole mikään koti-isän malliesimerkki. 

Ja kyllä, voin vaikuttaa omaan elämääni, mutta en koe, että voisin muuttaa riittävästi elämääni, että hyvinvointini oleellisesti kasvaisi. Voisin erota rakastamastani miehestä saadakseni enemmän aikaa itselleni, mutta olisiko se oikein ja pystyisinkö elämään asian kanssa? En ehkä.

Meis ei ole mikään koti-isän malliesimerkki, mitta ethän sinäkään ole malliesimerkki, kaukana siitä. Lääkäriin jos masentaa.

Sinullahan on oltava aikaa kun olet vähentänyt ruoanlaitonkin minimiin ja jätät asioita tekemättä. Oleellista on miten sen aikansa käyttää. Nyt käytät aikaasi valittamalla netissä.

Ihmisillä on tapana vasta viimeisenä myöntää vätehneensä vääriä valintoja, koska ego ei anna tehdä sitä. Sinä olet ap vastuussa omasta hyvinvoinnistasi, ei kukaan muu. Et voi pakoilla vastuuta ja ulkoistaa omia ongelmiasi selityksille, yhteiskunnalle, lapsille, työlle. Sinä olet vastuussa.

Some, netflix ym muut pois. Meikkaaminenkin on sitä sinun omaa aikaa. Käytä se viisaammin.

Vierailija kirjoitti:

Ennakoin ja jätin lapset tekemättä, otin mieluummin koiran. Sama määrä hellyyttä ja lämmintä yhdessäoloa huomattavasti pienemmällä vaivalla, ja kaiken lisäksi pitää fyysisen kuntoni hyvänä ihan huomaamatta. Elämä on valintoja, ja niitä suurimpia valintoja kannattaa pohtia pitkään ja hartaasti.

Kyllä se lapsettomuus oli paras valinta. Ja kissa 🐱

Minä tässä juuri toivun uupumuksesta ja masennuksesta. Kyllä nuo sinun kirjoitukset tutulta kuulostaa

Ei oo pakko suorittaa, käyn kokoaika työssä ja jos sattuu olemaan ma-pe töitä niin en ota edes puheterapia aikaa siihen lapselle,koska työpäivän jälkeen ei todellakaan mennä muualle kuin kauppaa ja päiväkotiin..kotona lapsi tabletilla ja mä torkun sohvalla..klo:17.00 rupeen tekemään ilta ruokaa, 18 suihkuun, ruoka ja nukkumaan, herätys mulla 3-4..mies ja lapsi herää 5.00 ja 6.00 ovat jo päiväkodissa..voit uskoa kun meillä on loma niin ei kellon perässä mennä