Masennuksen sairastaneet, kauanko olette joutuneet syömään lääkkeitä?
Kommentit (28)
entä huomasitko lääkkeen lopettamisen jälkeen jotain olossasi? Pelottaa oikeen että pystynkö koskaan lopettamaan lääkitystäni... olen kyllä syönyt niitä vasta reilun 2 kk mutta kuitenkin... ap
Ensin söin vuoden ja lopetin. Olin ilman noin vuoden. Sitte söin pari vuotta, nyt ilman puolisen vuotta. Nyt mietin että taasko pitää alkaa... Mun lääkäri sanoi, että joillain se on kuin migreeni. Noin puolet potilaista selviää pitkän lääkityksen jälkeen, puolet ei. Siis tarkoitan ilman lääkkeitä. Jos taipumusta vaan on, usein se seuraa koko elämän. Nyt tietysti pitää muistaa, että kaikilla eri syyst syödä niitä ja eri tilanteet. Puhun nyt omastani.
taidan olla juuri näitä joilla masennus seuraa läpi elämän. Olen syönyt 2 kk lääkkettä aikoinaan, muttei auttanut. Nyt varmaan tarjotaan uudestaan, kannattaako ottaa laisinkaan?
ei ap, mutta kyselen kuitenkin...
lapsen jos paranen mutta missä ihmeen välillä jos syön lopun ikääni masennuslääkettä=( ap
jolla monesti aloitetaan, on liian lyhyt yleensäkin. Riippuu tietysti masennuksen syvyydestä.
Lääkityksen loputtua munulla oli viikon verran ns vieroitusoireita, joita ei pitäisi periaatteessa mielialalääkkeistä tulla, mutta tuleepa usein kuitenkin. Sen jälkeen olo ollut normaali ja elämä ihanaa.
Kyllä sinäkin toivut ja muistan tuon vaiheen itsellänikin, kun luulin etten varmaan koskaan pärjää enää ilman lääkitystä, mutta kyllä sitä vaan pärjää.
kauheasti... pelkään että kaikki alkaa alusta, kärsin pahasta paniikihäiriöstä masennuksen lisäksi, lääkkeet ovat poistaneet paniikin, masennus ei ole vielä kokonaan lähtenyt mutta olenkin syönyt lääkettä vasta vähän aikaa! Tämä on kyllä ensimmäinen " kuuri" joka minulla on elämäni aikana menossa... ap
No kun niistä ei ole mitään haittaakaan, mietin itse samaa. Siis kun on löytänyt sopivan lääkkeen. Kun söin lääkkeitä, olo on tosi hyvä. Kun en syö, joudun kamppailemaan masennusta vastaan. Ratkaisu on periaatteessa helppo, mutta mutta... Jotenkin vaan en halua olla " hullu" , joka tarvitsee lääkkeitä. Ärsyttää olla päästä pipi.
4
Minulle tulee tavallaan sellainen olo, että lääkkeellä hoidetaan oiretta, ei syytä. Tuntuisi niin kovin tärkeältä tietää syy tälle, muttei sellaista taida olla. Jos olisi, voisin ainakin yrittää tehdä tälle ololle jotain.
En minäkään usko, että lääkkeistä sinällään haittaa olisi.
5
Mulla ei ainakaan ole mitään syytä, välillä vaan kaikki pelottaa. Se on kai enemmän ahdistusta. Varsinkin kun on stressiä, ahdistus nostaa päätään. Tätä käytiin terapiassa läpi vuoden verran, ei tosiaan mitään syytä löytynyt.
4
tätä " vaivaa" ! Eli sillä tavalla en voi asiaan mitenkään vaikuttaa...ap
Voiko tosiaan olla niin, että mitään syytä ei löydy?
Pelottava ajatus... olenko sitten aina tällainen...
Elämäntilanteella on tässä tietysti iso osansa, surullista kyllä minulla ei ole edes keinoja muuttaa mitään paremmaksi :(
Ja ehkä tuo ahdistus kuvaa minunkin oloani paremmin... nytkin tuntuu siltä kuin joku kuristaisi.
5
Mulle välillä jo selitettiin sitä ihan fyysisenä sairautenakin. Joillain ne välittäjäaineet ei aina vaan rulaa niin kun pitäisi. Pahoina päivinä pelkään vaan mitä pahaa voisi sattua, hyvinä ei mitään oireita. Mutta siis kaikilla omat diagnoosinsa.
4
mutta just toi ahdistus mullakin on päälimmäisenä, hiukan on jo sentään helpottanut... mulla oli niin kauhea olo ennen kun aloitin lääkityksen että ei ollut vaihtoehtoa kun aloittaa se, pitkitin niin kauan että olo oli todella kauhea...=( ap
Sori, ei ollut tarkoitus. Ihan kaikille tässä höpisen... Niin, kai se kuitenkin on niin arka asia vieläkin, että sitä mieluummin pitkittää kun menee sinne lääkäriin. Mutta onneksi sitten edes ymmärtää kun on jo ihan pakko.
Me ei edes hankita toista lasta paljon sen takia, että pelätään miten mun pää jaksaisi sen raskausajan.
Vierailija:
mutta just toi ahdistus mullakin on päälimmäisenä, hiukan on jo sentään helpottanut... mulla oli niin kauhea olo ennen kun aloitin lääkityksen että ei ollut vaihtoehtoa kun aloittaa se, pitkitin niin kauan että olo oli todella kauhea...=( ap
Tuo kuulostaa aika tutulta. Pitkitin itsekin tätä, edellinen kokemus sjm:n aikana oli aika kurja. Nappia vaan ja lenkille, se siitä...
Toisaalta, kun en tälle elämäntilanteelle voi mitään, yhtähyvin kai voin ottaa lääkkeetkin. Vaikka, kuten sanottu, tuntuu turhauttavalta.
5
tän masennuksen takia... mulla ei kyllä ole ollut minkäänlaisia oireita kummassakaan raskaudessa ekan raskauden 2ekaa kuukautta lukuunottamatta! (silloin tilanne meni ohi ilman hoitoa)Eikä mitään oireita lasten synnyttyäkään mutta nyt pelottaa että tilanne onki toinen kun tähän ok kertaalleen sairastunut. Lapset nyt 4 ja 6 vuotta =( ap
että olisiko yleensäkään mahdollista syödä näitä mielialalääkkeitä
vuosia putkeen, niin kyllä se kuulemma on mahdollista,
mutta kontrollilabrakäynnit on muistettava käydä ajallaan.
Lääkkeet voivat vaikuttaa maksaan ja muihinkin elimiin, koskaan ne eivät ole täysin turvallisia pitkässä käytössä.
Kai niitä lääkkeitäkin on erilaisia ja eri vahvuisia. Mun lääkäri kyllä sanoi ihan toista.
lopuun ikäänsä, olen joskus joutunu niiden takia maksakokeisiin... juu ja mulla tämä alkoi kun lopetin just e-pillerit eli siksi pelkään vietävästi että en pysty lopettamaan lääkitystä koska reagoin jo pillereiden lopetukseen niin voimakkaasti! ap
niin seuraavaksi vuoden.