Lue keskustelun säännöt.
Historiaa kristittyjen pään peittämisestä
24.04.2023 |
Tapa oli käytössä jo assyrialaisilla. Juudan ja Tamaran aikaan puolestaan kasvojen peittämistå pidettiin temppeliprostituoitujen merkkinä. Käytäntö vaihteli vuosisadalta toiseen, mm toisella vuosisadalla jKr naisten odotettiin peittävän hiuksensa myös kodin ulkopuolella liikkuessaan. Eräs kirkkoisistä opetti, että myös kasvot on peitettävä kunnolla.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli kysymyksesi tai mistä haluat keskustella? Historiasta?
Ymmärsin, että naisten asuista fiktiokirjallisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aivan varma että pään ja hiusten peittäminen lähti jonkun kaljuuntuvan mies uskovaisen aloitteesta. Muistakaa Raamatusta taru miehestä, jonka hiukset vaimo leikkasi ja vei voimat ja miehuuden. Uskonto on aina ollut naisen elämän ja aseman hallintaa.
Joo, tuolla päin maailmaahan ollaan aina menty kunniakulttuurin perinteellä, tuhansia vuosia. Siksi eivät tänne ihan heti ole sopeutumassa.
Katsoin youtubesta videon, johon oli yhdistetty 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kuvia ja filminpätkiä Helsingistä, siis autonomian ajan eli tsaarinaikaisen Helsingin katunäkymiä. Yksi asia mikä pisti silmään, oli se että päät oli pää(chic!)sääntöisesti kaikilla peitettynä. Ainoat paljaspäiset olivat pieniä, leikkiviä lapsia.
Miehillä oli hatut ja lakit. Naisilla oli hattuja tai huiveja. Huiveja näytti olevan erityisesti vanhoilla naisilla ja markkinoille tuotteita kauppaamaan tulleilla maalaisnaisilla (saaristolaisia veneissään ja sisä-suomalaisia hevosrattailla). Ja samaten - näin päättelin - palvelusväellä (piiat, talousapulaiset), jotka olivat työssään eli olivat ruokaostoksilla torilla tai muuten vain toimittamassa asioita kaupungilla. Sitten kaduilla oli myös enimmäkseen nuoria naisia, joilla oli hatut, he lienevät olleet konttoriväkeä ja/tai opiskelijoita. Hienommin pukeutuvat vanhemmat naiset (kotirouvia?) olivat myös hattupäisiä, ei huiveja.
Tämä siis suomalaisessa kulttuurissa n. sata vuotta sitten. Selvä siirtymävaihe huiveista hattuihin. Seuraava siirtymävaihe oli sitten 1950 -luvun loppu ja 1960-luvun alku, jolloin alkoi suuri päähineistä luopuminen. Ja koska päähineistä luopuminen tuntui ilmeisesti monesta naisesta ns. alastomalta, niin tuohon ajanjaksoon osuu tupeeraukset, joilla loihdittiin vaikka millaisia mehiläispesiä ja lähes barokkimaisia korkeita kampauksia. Hippiaika 1960-luvun lopulla toi sitten luonnolliset, suorat hiukset muotiin.
Saa nähdä miten nykyisissä huivimaissa kehitys kehittyy vai onko siellä kehitystä? Huivista burqaan tai polttoroviolle vai huivista johonkin puuhun päähineeseen tai ei ollenkaan hiusten peittoa?
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan varma että pään ja hiusten peittäminen lähti jonkun kaljuuntuvan mies uskovaisen aloitteesta. Muistakaa Raamatusta taru miehestä, jonka hiukset vaimo leikkasi ja vei voimat ja miehuuden. Uskonto on aina ollut naisen elämän ja aseman hallintaa.
On henkisiä traditioita, joissa ajatellaan hiusten olevan antenneja kosmiselle energialle. Esim. saddhut Intiassa, niillä on hiustouvit, joita he eivät kampaa. Sama Rastafareilla. Simson oli todennäköisesti tällainen dreadlock-mies. Monissa maalauksissa hänellä näkyy eräänlaiset letit. Ja voisittko kuvitella Jesus-hahmoa lyhyttukkaisena, vaikka hänellä ei dread lockseja olekaan kuin vanhimmissa bysanttilaisissa ikoneissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoin youtubesta videon, johon oli yhdistetty 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kuvia ja filminpätkiä Helsingistä, siis autonomian ajan eli tsaarinaikaisen Helsingin katunäkymiä. Yksi asia mikä pisti silmään, oli se että päät oli pää(chic!)sääntöisesti kaikilla peitettynä. Ainoat paljaspäiset olivat pieniä, leikkiviä lapsia.
Miehillä oli hatut ja lakit. Naisilla oli hattuja tai huiveja. Huiveja näytti olevan erityisesti vanhoilla naisilla ja markkinoille tuotteita kauppaamaan tulleilla maalaisnaisilla (saaristolaisia veneissään ja sisä-suomalaisia hevosrattailla). Ja samaten - näin päättelin - palvelusväellä (piiat, talousapulaiset), jotka olivat työssään eli olivat ruokaostoksilla torilla tai muuten vain toimittamassa asioita kaupungilla. Sitten kaduilla oli myös enimmäkseen nuoria naisia, joilla oli hatut, he lienevät olleet konttoriväkeä ja/tai opiskelijoita. Hienommin pukeutuvat vanhemmat naiset (kotirouvia?) olivat myös hattupäisiä, ei huiveja.
Tämä siis suomalaisessa kulttuurissa n. sata vuotta sitten. Selvä siirtymävaihe huiveista hattuihin. Seuraava siirtymävaihe oli sitten 1950 -luvun loppu ja 1960-luvun alku, jolloin alkoi suuri päähineistä luopuminen. Ja koska päähineistä luopuminen tuntui ilmeisesti monesta naisesta ns. alastomalta, niin tuohon ajanjaksoon osuu tupeeraukset, joilla loihdittiin vaikka millaisia mehiläispesiä ja lähes barokkimaisia korkeita kampauksia. Hippiaika 1960-luvun lopulla toi sitten luonnolliset, suorat hiukset muotiin.
Saa nähdä miten nykyisissä huivimaissa kehitys kehittyy vai onko siellä kehitystä? Huivista burqaan tai polttoroviolle vai huivista johonkin puuhun päähineeseen tai ei ollenkaan hiusten peittoa?
Oli tällainen käyttäytymissääntö paremmissa piireissä 1800-luvulla: jos nainen oli kahden kesken perhepiiriin kuulumattoman miehen kanssa ja otti hatun päästään, miehelle se oli merkki, että voi alkaa hieman lähestyä fyysillisellä tasolla. Ehkä yrittää suudella jopa. Hattu päässä nainen oli toisella tasolla, ei saanut lähennellä.
Naispuolisten Jehovan todistajien on nykyisinkin peitettävä päänsä jos he johtavat rukousta tai opettavat seurakunnassa jos paikalla on yksikin mies. Kotioloissakin rukoiltaessa tämä pätee jos paikalla on vaikka vain pieni poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naispuolisten Jehovan todistajien on nykyisinkin peitettävä päänsä jos he johtavat rukousta tai opettavat seurakunnassa jos paikalla on yksikin mies. Kotioloissakin rukoiltaessa tämä pätee jos paikalla on vaikka vain pieni poika.
Joo, ja varmaan miesten pitää paljastaa pää. Sama kirkoissa, naisilla huivit, ja toisella puolella, miehillä paljaat päät ja toisella puolella. Tämä tapa korostaa miehen ja naisten energioiden polaarisuutta, vastakkaisuutta. Plus ja miinus.
Eihän sormus enää vuosikymmeniin ole ollut siveellisen naisen merkki. Avoliitot alkoivat yleistyä 70-luvulla, ja avoparit eivät pitäneet yleensä sormusta. Sormuksen merkitys naisen siveyden merkkinä on kyllä ollutta ja mennyttä.
Olisivatko stringit nykynaisen siveyden symboli? Sori, vitsi vitsi...