Kun joku puhuu pahaa jostain ihmisestä sulle, mietitkö, että

Öö. Kai se nyt vähän riippuu siitä, minkälaisia juttuja puhuu ja kenestä ja kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti. Meillä oli töissä tällainen tyyppi, joka kiersi huoneesta toiseen puhumassa pahaa muista. Hän eli sillä, että sai näin kohottaa itseään.

Ja nyt puhut itse pahaa hänestä tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä käy sääliksi ihminen, joka saa elämäänsä sisältöä puhumalla muista pahaa. Ja joskus tietynlaisten ihmisten kanssa joutuu miettimään, mitä yrittää saavuttaa sillä että puhuu muista ikävään sävyyn. Mutta mulle on aivan sama juoruaako joku minusta vai ei. En jaksa moisella päätäni vaivata. Fiksut ihmiset kyllä osaavat jättää näiden puheet omaan arvionsa ja keskittyä mukavampiin ihmissuhteisiin.

Joillekin ainut elämänsisältö. Yksi vasta yhteen mennyt ja rakastunut pariskunta harrasti tota. Mietin miten heidän energiansa koko ajan suuntautui ulospäin ja negatiivisesti kun jos ollaan vastarakastuneita, niin eihän silloin ole yhden yhtä negaa ajatusta ja fokus suuntautuu siihen kumppaniin. Todella outo pariskunta. Siinä suhteessa mies oli yhtä juoruinen eli se siitä miesten suoraselkäisyydestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä käy sääliksi ihminen, joka saa elämäänsä sisältöä puhumalla muista pahaa. Ja joskus tietynlaisten ihmisten kanssa joutuu miettimään, mitä yrittää saavuttaa sillä että puhuu muista ikävään sävyyn. Mutta mulle on aivan sama juoruaako joku minusta vai ei. En jaksa moisella päätäni vaivata. Fiksut ihmiset kyllä osaavat jättää näiden puheet omaan arvionsa ja keskittyä mukavampiin ihmissuhteisiin.

Joillekin ainut elämänsisältö. Yksi vasta yhteen mennyt ja rakastunut pariskunta harrasti tota. Mietin miten heidän energiansa koko ajan suuntautui ulospäin ja negatiivisesti kun jos ollaan vastarakastuneita, niin eihän silloin ole yhden yhtä negaa ajatusta ja fokus suuntautuu siihen kumppaniin. Todella outo pariskunta. Siinä suhteessa mies oli yhtä juoruinen eli se siitä miesten suoraselkäisyydestä

Puhuivatko he siis toisistaan pahaa koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti. Meillä oli töissä tällainen tyyppi, joka kiersi huoneesta toiseen puhumassa pahaa muista. Hän eli sillä, että sai näin kohottaa itseään.

Ja nyt puhut itse pahaa hänestä tällä palstalla.

Ei tuo ole pahan puhumista vaan toteamista. Eri asia kun kävisi jokaiselle valittamassa kuinka Irmeli on ärsyttävä ja inhottava ihminen

Joskus voi olla hyvä, että minulle puhutaan pahaa jostakin henkilöstä. Jos vaikka työpaikan pomo on todella ilkeä työntekijöille, on hyvä saada etukäteen varoitus asiasta. Mieluummin jo ennen kuin haen kyseistä työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä käy sääliksi ihminen, joka saa elämäänsä sisältöä puhumalla muista pahaa. Ja joskus tietynlaisten ihmisten kanssa joutuu miettimään, mitä yrittää saavuttaa sillä että puhuu muista ikävään sävyyn. Mutta mulle on aivan sama juoruaako joku minusta vai ei. En jaksa moisella päätäni vaivata. Fiksut ihmiset kyllä osaavat jättää näiden puheet omaan arvionsa ja keskittyä mukavampiin ihmissuhteisiin.

Joillekin ainut elämänsisältö. Yksi vasta yhteen mennyt ja rakastunut pariskunta harrasti tota. Mietin miten heidän energiansa koko ajan suuntautui ulospäin ja negatiivisesti kun jos ollaan vastarakastuneita, niin eihän silloin ole yhden yhtä negaa ajatusta ja fokus suuntautuu siihen kumppaniin. Todella outo pariskunta. Siinä suhteessa mies oli yhtä juoruinen eli se siitä miesten suoraselkäisyydestä

Puhuivatko he siis toisistaan pahaa koko ajan?

Eiku yhdessä muista. Ikinä törmännyt tuollaiseen. Eivät edes näyttäneet rakastuneilta lähinnä sellaisia partners in crime jos ymmärrät mitä ajan takaa. Eli paskanpuhuminen ja muut ulkoiset asiat yhdisti

En yleensä tunne kovin voimakasta inhoa ketään kohtaan. Töissä on ihan ok tyyppejä. Yksi on vähän juoruisa, se kertoo aina toisten yksityisiä asioita joten tiedän etä sille ei kannata paljastaa mitään epäedullista itsestään. Se myös kertoo muista kaikkea pöyristyttävää tai haukkuu niitä. Usein totean että ei kai sentään ja sehän on niin kiva ja ei se varmaan. Koska olen itse niin positiivinen ihminen, ja koska tyyppi innostuu selittelemaan ja tulee sitten paljastaneeksi kaikki todisteet ja lähteet. Minä olen ain akiinnostunut juoruista mutta en vi niitä eteenpäin.

Miksi puhuisi minusta samalla tavalla? Melko vainoharhaista, jos noin vain olettaisin että joku henkilö suhtautuu minuun samoin kuin johonkin toiseen ihmiseen. Siis jos ei ole mitään syytä olettaa niin.

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi olla hyvä, että minulle puhutaan pahaa jostakin henkilöstä. Jos vaikka työpaikan pomo on todella ilkeä työntekijöille, on hyvä saada etukäteen varoitus asiasta. Mieluummin jo ennen kuin haen kyseistä työpaikkaa.

Tuo on ehkä ihan hyväkin. Kerran uuteen työpaikkaan mennessä sain kuulla ennakkovaroituksia kuinka vastenmielinen yksi työntekijä on. Olin jo valmiiksi varpaisillani ennenkuin tapasin hänet. Mutta hänhän oli vallan mukava ihminen. En yhtään tajunnut näitä muiden haukkumisia.

Jostain psykologian alan kirjasta luin joskus, että juorut ja huhut ovat olleet meillä ihmisillä ikiaikainen tapaa levittää tietoa tai "tietoa" toisista ihmisistä tehokkaasti eteenpäin. Ja todellakaan niiden ei ole tarvinnut edes paikkaansa pitää, mutta levinneet silti aina kulovalkean tavoin...

Vierailija kirjoitti:

Jostain psykologian alan kirjasta luin joskus, että juorut ja huhut ovat olleet meillä ihmisillä ikiaikainen tapaa levittää tietoa tai "tietoa" toisista ihmisistä tehokkaasti eteenpäin. Ja todellakaan niiden ei ole tarvinnut edes paikkaansa pitää, mutta levinneet silti aina kulovalkean tavoin...

Onkohan se jonkinlainen sosiaalinen"vajavaisuus" jos tämmöistä ei harrasta? Yleensä jos kysytään jostain ihmisestä millainen on niin en koskaan sano mitään sellaista mikä antaisi huonon kuvan tai ei pitäisi paikkaansa.

No en ajattele. En tunne ketään, joka puhuisi pahaa kaikista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain psykologian alan kirjasta luin joskus, että juorut ja huhut ovat olleet meillä ihmisillä ikiaikainen tapaa levittää tietoa tai "tietoa" toisista ihmisistä tehokkaasti eteenpäin. Ja todellakaan niiden ei ole tarvinnut edes paikkaansa pitää, mutta levinneet silti aina kulovalkean tavoin...

Onkohan se jonkinlainen sosiaalinen"vajavaisuus" jos tämmöistä ei harrasta? Yleensä jos kysytään jostain ihmisestä millainen on niin en koskaan sano mitään sellaista mikä antaisi huonon kuvan tai ei pitäisi paikkaansa.

Entä jos hänestä on pelkkää huonoa sanottavaa? Sanotko silloin, että en kommentoi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain psykologian alan kirjasta luin joskus, että juorut ja huhut ovat olleet meillä ihmisillä ikiaikainen tapaa levittää tietoa tai "tietoa" toisista ihmisistä tehokkaasti eteenpäin. Ja todellakaan niiden ei ole tarvinnut edes paikkaansa pitää, mutta levinneet silti aina kulovalkean tavoin...

Onkohan se jonkinlainen sosiaalinen"vajavaisuus" jos tämmöistä ei harrasta? Yleensä jos kysytään jostain ihmisestä millainen on niin en koskaan sano mitään sellaista mikä antaisi huonon kuvan tai ei pitäisi paikkaansa.

Entä jos hänestä on pelkkää huonoa sanottavaa? Sanotko silloin, että en kommentoi?

En ole vielä törmännyt tämmöiseen tilanteeseen. Ehkä sanonkin etten kommentoi, saa nähdä

Kyllä. Enkä lähde edes keskusteluun mukaan. Jo äiti opetti lapsena, kuinka on rumaa puhua toisesta pahaa ja miltä se itsestä tuntuisi.

Riippuu, mitä pahan puhumisella tarkoitetaan.

Joillekin asiallinen kritiikkikin on pahan puhumista.

Draamalaamoista en välitä ja pysyttelen kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain psykologian alan kirjasta luin joskus, että juorut ja huhut ovat olleet meillä ihmisillä ikiaikainen tapaa levittää tietoa tai "tietoa" toisista ihmisistä tehokkaasti eteenpäin. Ja todellakaan niiden ei ole tarvinnut edes paikkaansa pitää, mutta levinneet silti aina kulovalkean tavoin...

Onkohan se jonkinlainen sosiaalinen"vajavaisuus" jos tämmöistä ei harrasta? Yleensä jos kysytään jostain ihmisestä millainen on niin en koskaan sano mitään sellaista mikä antaisi huonon kuvan tai ei pitäisi paikkaansa.

Entä jos hänestä on pelkkää huonoa sanottavaa? Sanotko silloin, että en kommentoi?

Pitää vain arvioida itse onko kyse mustamaalaamisesta vain infotaanko jotain negaa joka on olemassa. 

Riippuu asiayhteydestä. Töissä jos joku puhuu kaikista huonoa, et jää ilman. Mutta jos kavereiden tai tuttujen kesken tämmöistä tapahtuu niin tuskin. Töissä ei voi valita seuraansa ja siellä on pakko purkautua toisista niillekin joista ei itse tykkää, mutta vapaalla yleensä valitaan se luotettu ihminen jolle avaudutaan jostain toisesta.

Mutta mistäpä sitä tietää, yleensä tiiviissä yhteisössä käy tuo asia ilmi jos sinusta pahaa puhutaan, muuten ei. Kuuluu kai ihmisen perusluonteeseen juoruilu.

Joo mietin! Munkin pomo tuollainen, alkuun tosiaan olin vähän imarreltu, ku avautui mulle, mutta sitten tajusin kupletin juonen 😬