Mitä eroa on yhden lapsen vanhemmilla jos vertaa monilapsisten perheiden vanhempiin?

Todennäköisemmin yhden lapsen kanssa, lapsesta kehittyy vanhempiensa kuva, kun taas useampilapsisessa perheessä alkaa huomattavasti voimakkaampi vuorovaikutus perheenjäsenten kesken. Yhden lapsen vanhemmat saattavat kuvitella opettaneensa lapselleen toimintatapoja ja sitten kuvettilevat opettaneense sen parhaan tavan ja kehuvat lastaan fiksuksi. Monilapsisessa taas huomaa että tapoja on niin monia.Tästä on kummasti apua havaitsemaan myös työelämän tilanteet.

.

tyttölapsen äiti olin koko ajan siinä (harha)kuvitelmassa, että lapsi oli sellainen kuin oli minun hyvän kasvatukseni ansiosta. Sitten kun vähän myöhemmin perheeseen syntyi kaksoset ja pian sen jälkeen vielä yksi lapsi, huomasin, että vaikka kasvatusarsenaali oli täsmälleen sama, tulokset olivatkin jotain ihan muuta kuin esikoisen kohdalla... Eli harhkuvitelma siitä että esikoisen käytös olisi mitenkään minun ansiotani tai syytäni, haihtui kyllä aika nopeasti :-)

-Yhden lapsen vanhemmilla on noin keskimäärin enemmän mahdollisuuksia levolle ja omaa aikaa kuin isoissa perheissä.



-Yhden lapsen perheessä lapsi on maailman napa, ehkä joskus jopa liiaksi asti

että useamman lapsen kanssa ymmärtää lasten luonne-eroja paremmin. Yhden kanssa helposti ajattelee, että kaikki on kiinni vain oikeanlaisesta kasvatuksesta. Vanhemmat toimivat "oikein" tai "väärin". Useamman kanssa huomaa, että lasten kasvatus ei olekaan niin yksioikoista johtuen lasten persoonallisuuseroista. Mikä toimii esikoisella, ei sitten yllättäen toimikaan seuraavan lapsen kanssa. Samaten seuraavalla lapsella voi tulla ongelmia, joista ei ensimmäisen kanssa edes nähnyt pahoja unia. Kasvattavia kokemuksia vanhemmille, monesti maan pinnalle palauttavaa. Erinäisten arkitilanteiden hallinta saattaa muuttua yllättävän haastavaksi useamman lapsen kanssa. Esim. kaupassa käynti yhden uhmaikäisen kanssa on helpompi suorittaa "ostokset äkkiä kärryyn ja ulos vaikka lapsi kainalossa huutaen" kuin kahden tai useamman kanssa. Kokemuksesta puhun.

Pitäisiköhän sittenkin keskittyä vain omien lasten kasvattamiseen?

Jossain, olikohan 2+, joku kirjoittaja oli elänyt lapsuutensa monilapsisessa perheessä ja kirosi että se oli helvettiä; ikinä ei vanhemmilla ollut aikaa olla lapsiensa kanssa, antaa syliä tai halia.



Tuo on se syy miksi en itse halua montaa lasta. Nyt kaksi, ja se riittää. Haluan että mulla on aikaa lapsilleni ja saavat äidin tai isin syliä kun sitä tarvitsevat. Ei monen lapsen vanhemmalla ole sellaiseen aikaa, lykkäävät vaan ison sisaruksen luokse.

Erinäisten arkitilanteiden hallinta saattaa muuttua yllättävän haastavaksi useamman lapsen kanssa. Esim. kaupassa käynti yhden uhmaikäisen kanssa on helpompi suorittaa "ostokset äkkiä kärryyn ja ulos vaikka lapsi kainalossa huutaen" kuin kahden tai useamman kanssa. Kokemuksesta puhun.

Yhdelle kullannupulle vielä voi antaa ne täysin älyttömät lasten autokärryt käyttöön, mutta kun niitä kullannuppuja on kolme niin siitä ei yksinkertaisesti tule mitään, se on mahdotonta. Sekin on aika haastavaa kun kaikki kolme haluvat omat pikku ostoskärrynsä ja hajaantuvat sitten kukin taholleen sinne kauppaan keräämään kärryt täyteen täysin tarpeettomia tavaroita taklaten siinä samalla muutaman mummelin käytäville...