Mitä eroa on yhden lapsen vanhemmilla jos vertaa monilapsisten perheiden vanhempiin?

isoissa perheissä ostaaan myös säästää ja kierrättää ja hyödyntää ruuantähteet esim sämpylöissä tai jauhelihan jatkeena esim perunamuussit



isoissa perheissä ollaan sosiaalisempia



isoissa perheissä ollaan rennompia

Aivan joka ikiseen inahdukseen reagoidaan ja kaikkien ihmisten pitää huomata juuri heidän lapsensa ja se mitä hän osaa.

lasten lukumäärä...



Muut yleistykset on aika turhia. Itselläni on kokonaista kaksi lasta, mutta en halua katsoa alaspäin yhden lapsen vanhempia, koska en halua, että yhdentoista lapsen äiti katsoo minua alaspäin. Miten pääsisimme eroon kilpailusta vanhemmuudessa ja raja-aitojen rakentamisessa? Taistoon, kaikki vanhemmat lasten ja lapsiperheiden puolesta!

Koska heidän mielestään lapset eivät saa tarpeeksi huomiota. Meillä oli taannoin kylässä äiti jolla oli yksi 1-vuotias tyttö ja aivan sama mitä meidän lapset tekivät, menivätpä he edes lähellekään heidän lastaan, alkoi kuulua, älä älä älä ,varo, varo, varo... Oli huojentavaa kun he lähtivät.

Meillä esikoisen syntymä oli ihan normaali juttu. Kaikki oli niinkun oltiin ajateltu.



Saatiin toinen lapsi. Kaikki meni taas niinkun kuviteltu.



Odotetaan kolmatta lasta pullahtavan. Tässä tää menee kun noi kaksi aikasempaakin pienellä ikäerolla. Neljäs menee taas putkessa kolmannen kanssa jos vaan saadaan tärppi..



Tietty lapsissa on omat hankaluutensa, mutta ei olla eletty niin pullossa että lapsiarki olisi joku järkytys.



Ei ollu ainakaan meillä mitään eroa oliko lapsia yksi vai kaksi. Useempi vaippa vaihtui ja pari perunaa sai keittää enempi. Kaikki pöpöt ei ole tarttunu aina toiseen. Meillä nuorempi on ollu useemmin kipeenä.



Tuplasti ehkä rakkautta jostain kasvanut? :D Ei ole rakkauden määrä vakio, siis se ei ole vähentyny esikoisesta.

No, yhden lapsen vanhemmat ovat yleensä älyykkäämpiä, kuin pupujussiperheet. Yhden lapsen vanhemmilla on rahaa ja aikaa, joten lapsesta kasvaa tasapainoisempi ja terveemmällä itsetunnolla varustettu kuin monilapsisissa perheissä.

hieman ylivarovaisia. Lapsen vieressä istutaan vahtimassa kotona, vieraissa, perhekahviloissa, kaikkialla että ei vaan joku toinen lapsi vahingossa koske. Mitä useampi lapsi sen rennompi fiilis. Toisaalta ajattelen haikeudella niitä aikoja kun lapsia oli vain yksi ja oli aikaa seurata kaikkea mitä hän tekee. Nyt voin vain todeta että vauva on joskus tämän viikon aikana oppinut istumaan ilman tukea. Esikoisen kohdalla tiedän tarkkaan milloin hän oppi tämän taidon. Nyt vaan sinne päin koska piti toimia erotuomarina esikoisen ja keskimmäisen välisessä MM-tason nyrkkeilyottelussa ;)

Yhä onnellisempi olen näitä luettuani siitä, että minulla on "vain" yksi lapsi.

aika monesta tuleekin lellitty ja "mmailman napa". Karua on sitten lapsiparan elämäs esim. koulussa, kun huomaa ettei maailma tanssikaan hänen pillinsä mukaan.



Yhden lapsen vanhemmat myös usein kuljettavat lasta vain mukana. Reissuissa ja muualla lapsi kulkee mukana aikuisten kohteissa.

Monilapsiset perheet ovat enemmän muokanneet elämäntyyliään lapsiperheen elämäksi ja retket ja tekemiset määräytyvät paljolti lasten näkökulmasta.



Monilapsisissa perheissä on aina yhteisiin pelihetkiin tarpeeksi porukkaa :)

yksinkertaisempaa. Ja halvempaa. t. Neljän äiti.

Siitähän se lapsi kasvaakin kieroon, että on aikaa ottaa syliin eikä tarvitse keskustella karjuvan, burn-outin puolella olevan äidin kanssa. Katsokaas vähän esim. huostaanottoasioita; eipä näy tilastoissa paljoakaan yhden lapsen perheitä joilta olisi lapsi otettu pois mutta näitä pupujen tavalla sikiäviä kyllä!



Jotenkin surullista, että itse elämästään vastuussa olevat, mukamas aikuiset ihmiset surkuttelevat täällä toisten lapsia ja ovat katkeria omista valinnoistaan. Miksi tuo ylenpaattinen kiinnostuksenne naapurin ainokaista kohtaan ei näy muuten kuin juoruissa? Olisiko aika hommata se oma elämä ja identiteetti, joka EI pohjautuisi lapsiin tai heidän lukumääräänsä tällä kertaa..?

Ei me olla esikoistakaan paapottu jatkuvalla huomiolla. Samaa sai kun tuli toinen lapsi. Nyt kun syntyy kolmas niin uskon ettei aikasemmat lapset ole huomionpuutteessa.



Luulen että minua on neljän lapsen perheessä vanhempien eron jälkeen lellitty lelulla ja muulla -kuin mitä nyt normaalitilanteessa yhtä lasta tavallisessa perheessä.. Ettei aina asiat ole noin mustavalkosia!



Ja mitä olen seurannut muitakin lapsiperheitä niin se roinen määrä on JULMETTU mitä enempi lapsia siunaantuu. Mutta tää on mun havainto, ei ehkä pidä paikkaansa. ;)



7

individuaali kasvatus, mikä tuntuu olevan ajan tavoite ja henki



mitä useampi lapsi, sitä heikommin se onnistuu

On aika surkea peruste useammalle lapselle se, että olisi peliseuraa tai että oltaisiin muka sosiaalisempia. Mitä jos lapset eivät voi sietää toisiaan? Entä jos yksi haluaa pelata ja toinen ei? Aika ihmeellisiä nämä käsitykset täällä ja kuulostaa vähän kuin olisitte kateellisia siitä että yhden lapsen vanhemmilla on aikaa pällistellä lapsensa tekemisiä. Onko se jotenkin ihailtavaa, että huomio ei meinaa riittää kaikille ja että osa lapsista kärsii sen puutteesta tosissaan? Moni vanhempi lapsi saa kuopuksen jalkoihin, kuin äiti ei muuta näe kuin uuden "vauvansa".

yksi lapsi on eria asia kuin 2 tai enemmän

kun keskustelu on tätä luokkaa.

Hyvä vaan, että ei oikeita ongelmia ole.



Menee ehkä samaan kategoriaan "sektioäiti ei ole synnyttänyt- siispä on huono äiti"...



Siis mistä näitä kummallisia aloituksia oikein sikiää?

Monilapsisissa perheissä rakkauden määrä on moninkertainen, sillä rakkautta ei lasketa jakolaskulla, vaan kertolaskulla. Meillä jokainen saa osakseen yksilöllistä huomiota, kasvatamme jokaista lapsen luonteen ja ainutkertaisuuden huomioon ottaen. Jokainen saa tuntea olevansa tärkeä, rakastettu ja arvostettu. Ainakin näin äidin näkökulmasta monen lapsen äitinä oleminen on monin verroin antoisampaa ja täydempää kuin yhden lapsen äitinä oleminen.

Melkein jokainen on joskus ollut vain yhden lapsen vanhempi (ellei ole heti kättelyssä syntynyt kaksoset tai enemmänkin) ja varmasti toiminut silloin aika eri tavalla kuin siinä vaiheessa kun lapsia on enemmän. Omassa toiminnassa sitä ei vaan huomaa, kuinka "hassusti" silloin toimi verrattuna siihen kun on useampi lapsi jaloissa pyörimässä ja toimii silloin omasta mielestään niin kauhean paljon fiksummin ja filmaattisemmin. Muita on niin kauhean helppo arvostella.

Kyllä on suomenmaassa hyvin asiat

kun keskustelu on tätä luokkaa.

Hyvä vaan, että ei oikeita ongelmia ole.

Menee ehkä samaan kategoriaan "sektioäiti ei ole synnyttänyt- siispä on huono äiti"...

Siis mistä näitä kummallisia aloituksia oikein sikiää?

Tämäntyyppiset aiheet ovat varmoja kinastelutäkyjä. Juupas eipäs vaarinhousut. "Tunnen yhden perheen, jossa... meillä ainakin on niin, että... tästä voinkin tehdä kaikkia maailman perheitä koskevan johtopäätökseni..." No, aihe on vapaa ja on vapaus myös olla lukematta näitä viestejä!

lapsen vanhemmat oppivat paremmin arvostamaan eriarvoisuutta. Siis siistä syystä, että joutuvat hyväksymään ja oppimaan omien rakastamiensa lapsien erityispiirteitä.



Samalla vanhemmat huomaavat minet erilailla lapset selviytyvät samoista ongelmista.



Todennäköisemmin yhden lapsen kanssa, lapsesta kehittyy vanhempiensa kuva, kun taas useampilapsisessa perheessä alkaa huomattavasti voimakkaampi vuorovaikutus perheenjäsenten kesken. Yhden lapsen vanhemmat saattavat kuvitella opettaneensa lapselleen toimintatapoja ja sitten kuvettilevat opettaneense sen parhaan tavan ja kehuvat lastaan fiksuksi. Monilapsisessa taas huomaa että tapoja on niin monia.Tästä on kummasti apua havaitsemaan myös työelämän tilanteet.



Kahdesta lapsesta kun on ainakin tietyssä kehitysvaiheessa (riippuen mm. lasten ikäerosta jne.) vähintään 5 kertainen työmäärä. Yhden lapsen kanssa tuskin pitää kuukausia jpa vuosia valvoa melkein 24/vuorokausi, lukuunottamatta koiranunta, jota saa parhaimmillaan tunnin jaksoissa (siis silloin jos lasten ikäero hyvin pieni, on tämä tilanne varsin todennäköinen, lapset kun herättävät toisiaan yöllä ja päivällä vuorotellen).



Itse arvostaisin työhaastattelussa kolmen lapsen (pienellä ikäerolla) vanhempia huomattavasti enemmän, enemmän kuin esim. armeijan natsoja.