Lue keskustelun säännöt.
Mikä Jim Morrisonia vaivasi? ÄO yli 140 mutta käytös kuin luonnevikaisella
22.04.2023 |
Hyvän perheen poika, mutta lapsesta saakka vihainen ja hankala. Koulussa oli niin keljumainen ja ilkeä, että opettajat alkoivat vihaamaan, mutta eivät voineet mitään kun Jim veti halutessaan kiitettäviä mitättömällä lukemisella. Isänsä oli laivaston amiraali, mutta Jim väitti myöhemmin että koko perhe on kuollut. Jim olisi voinut olla halutessaan astronautti, mutta hän ei kerta kaikkiaan tullut ihmisten kanssa toimeen. Laulajanakin hän alkoi pilkata yleisöä sille päälle sattuessaan.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ei sulje luonnevikaa pois
Olen kuullut joskus sanottavan, että maailmassa saa eniten virheitä aikaiseksi tyhmä ja ahkera, ja eniten pahaa aikaiseksi älykäs ja häiriintynyt.
Olen itse tullut tässä vuosien mittaan seuraavaan johtopäätökseen esim. taiteen ja viihteen suhteen: pyrin erottamaan taide/viihdeteoksen ja sen tekijän toisistaan. Tämä on ollut pakko tehdä, sillä niin monen loistavan teoksen kohdalla, pyritään latistamaan ja mitätöimään tai muuten pilaamaan sen arvo mässäilemällä inhottavan/luonnevikaisen/häiriintyneen/nilkkimäisen/tai suorastaan rikollisen taiteilijan/tekijän tekosilla.
Esimerkiksi Wagnerin musiikki on parasta ja loisteliasta, henkilönä hän on ollut mitätön, lattea, typerähkö aikansa lapsi. Se vastakohtaisuus on suorastaan järkyttävää, kun sen tajuaa. Samaahan pohdittiin aikanaan Amadeus-elokuvassa Mozartista. Kun ei se romanttinen kuva älykkäästä, jalosta, tosi ihanasta nerosta oikein päde? Onko se koskaan pätenyt - kehenkään? Kuka ja mitä tarvetta varten sellainen romanttinen kuva on joskus luotu? Onko se samaa ideologiaa kuin ajatus kuninkaallisten/eliitin 'jumalaisesta' alkuperästä? ELi saadaan rahvas palvomaan ja tottelevaiseksi ja tuntemaan oman maanmatosen mitättömyytensä? En tiedä.
Doors ja Morrison teki liudan todella hyviä biisejä. Morrisonissa oli annos tällaista Byron-maista romanttista anarkistirunoilijaa, joka taistelee cervantelaisesti tuulimyllyjäkin vastaan tarvittaessa. Hienoja tekstejä hän teki, psykedelian aikaan tehtiin pohdiskelevia juttuja. Yksinkertaisuudessaan esim. jokin People are strange on suoraan jonkun introvertin/ujon/incel-pojan/syrjäytyneen päiväkirjasta. Yksinäisyys ja outous voi olla raskas taakka silloin, kun et ole sitä itse valinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jim oli kyllä sekopää, mutta hän oli ihan oikeasti myös sivistynyt sekopää. The Doors bändin urkuri Manzarek, jonka oma åo oli myös korkea, sanoi että Jim hallitsi erinomaisesti kirjallisuuden ja oli perehtynyt siihen syvällisesti. Heillä oli keskenään älyllisiä keskusteluita ja Manzarekia Jim kuunteli. Sen sijaan tyhmempien kanssa Jimin pinna paloi ja vielä vähemmän hän sieti auktoriteetteja. Se oli rähinä ja putkareissu heti. Väittäisin, että Jimin persoonaan vaikutti amiraali-isän konservatiivinen meininki, jota Jim ei voinut sietää. Tuo 50-lukulainen amerikkalainen ylemmän keskiluokan unelma kuvotti häntä, vaikka toisaalta isältään se sen älynsä varmaan myös perikin.
Isältään peri määrätietoisen ja joustamattoman luonteen. Ei kukaan kiltti ja joustava ihminen amiraaliksi päädy. Äidistään en tiedä mitään.
Mutta kyllähän tuollainen laatikon ulkopuolella ajattelu on aika tyypillistäkin hyvin älykkäille ihmisille, ei heitä motivoi samat asiat kuin tyhmiä.
Suurimmalla osalla huippuälykkäistä viiraa päästä tavalla tai toisella. Jotkut ovat vain omituisia mutta toiset ovat täysiä perkeleitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ei sulje luonnevikaa pois
Olen kuullut joskus sanottavan, että maailmassa saa eniten virheitä aikaiseksi tyhmä ja ahkera, ja eniten pahaa aikaiseksi älykäs ja häiriintynyt.
Olen itse tullut tässä vuosien mittaan seuraavaan johtopäätökseen esim. taiteen ja viihteen suhteen: pyrin erottamaan taide/viihdeteoksen ja sen tekijän toisistaan. Tämä on ollut pakko tehdä, sillä niin monen loistavan teoksen kohdalla, pyritään latistamaan ja mitätöimään tai muuten pilaamaan sen arvo mässäilemällä inhottavan/luonnevikaisen/häiriintyneen/nilkkimäisen/tai suorastaan rikollisen taiteilijan/tekijän tekosilla.
Esimerkiksi Wagnerin musiikki on parasta ja loisteliasta, henkilönä hän on ollut mitätön, lattea, typerähkö aikansa lapsi. Se vastakohtaisuus on suorastaan järkyttävää, kun sen tajuaa. Samaahan pohdittiin aikanaan Amadeus-elokuvassa Mozartista. Kun ei se romanttinen kuva älykkäästä, jalosta, tosi ihanasta nerosta oikein päde? Onko se koskaan pätenyt - kehenkään? Kuka ja mitä tarvetta varten sellainen romanttinen kuva on joskus luotu? Onko se samaa ideologiaa kuin ajatus kuninkaallisten/eliitin 'jumalaisesta' alkuperästä? ELi saadaan rahvas palvomaan ja tottelevaiseksi ja tuntemaan oman maanmatosen mitättömyytensä? En tiedä.
Doors ja Morrison teki liudan todella hyviä biisejä. Morrisonissa oli annos tällaista Byron-maista romanttista anarkistirunoilijaa, joka taistelee cervantelaisesti tuulimyllyjäkin vastaan tarvittaessa. Hienoja tekstejä hän teki, psykedelian aikaan tehtiin pohdiskelevia juttuja. Yksinkertaisuudessaan esim. jokin People are strange on suoraan jonkun introvertin/ujon/incel-pojan/syrjäytyneen päiväkirjasta. Yksinäisyys ja outous voi olla raskas taakka silloin, kun et ole sitä itse valinnut.
Jos kenen hyvänsä ÄO on 149, ei ihan hirveän helposti löydy samantasoista seuraa. Eli yksinäisyys tulee aika luonnostaan, vaikka seuraa olisikin.
Voihan älykäskin olla luonnevikainen, omata heikon impulssikontrollin ja päihdeongelmia.
Varmasti monella on elämässään asioita, joiden kohdalla tietäisi pystyvänsä toimimaan fiksummin ja samalla tiedostaa tekojensa seuraukset, mutta ei vain jaksa välittää niistä.
Esimerkiksi minulla on sukulainen joka on aina saanut korkeat pisteet ÄO-testeissä ja on menestynyt koulussa erittäin hyvin panostukseensa nähden. Hänestä ei ole kuitenkaan koskaan tullut mitään muuta kuin sossupummi. Ei tule toimeen ihmisten kanssa, on dramaattinen, ilkeä ja auktoriteettivastainen. Nuorempana joutunut useasti putkaan aggressiivisesta käytöksestään virkavaltaa kohtaan.
Lukion jälkeen ei ole opiskellut mitään, kun se ei häntä kiinnosta, vaikka rahkeita olisi. Ei vain jaksa nähdä vaivaa oikein minkään eteen. Elää neljän seinän sisällä tietokoneen kanssa. Poistuu sieltä vain silloin tällöin kauppaan ja haukkumaan toisia kanssaeläjiä. Hyvin hankala ihminen. Säälistä vietän hänen kanssaan aikaa hammasta purren, kun tiedän hänen kärsivän itseaiheutetusta yksinäisyydestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulisi älykkään ihmisen hoitavan itseään muuten kuin päihteillä. Olen tavannut ihmisiä, joiden ÄO on huomattavan korkea. Heillä on ollut kaikenlaista ongelmaa varsinkin ihmissuhteissa. Sanoisin, että moni on ollut aika umpimielinen ja veemäinen tyyppi.
Korkea älykkyys nimenomaan altistaa päihdeongelmille.
Morrisonista olisi saattanut tulla hyvä elokuvaohjaaja tai näyttelijä. Oli alan opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Morrisonista olisi saattanut tulla hyvä elokuvaohjaaja tai näyttelijä. Oli alan opiskelija.
Francis Ford Coppolan opiskelukaveri LA:n elokuvakoulusta. Ilmeisesti juuri siksi Doorsin biisi soi Ilmestyskirja Nyt-leffan alussa.
Kohta pitää pyöräyttää Doorsin debyyttilevy käyntiin! Se on aivan upea levy. Oluttakin on runsaasti, niin että katsotaan mihin sfääreihin Jim tänä iltana vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, te ette koskaan tule ymmärtämään millaista on elää älykkäänä typerysten keskellä.
Miksi niin oletat?
Jotkut rodut ovat aggressiivisisempia ja väkivaltaisempia kuin toiset ja toiset rodut ovat selkeästi toisia älykkäämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjolla
Todennäköisesti, sitten kait loput huumeilla.
Ties mimmonen perhe ollut jne.
Kiertävä elämäntyyli, jos perhe muutti usein, saa sekaisin kenet vaan!
Nimim. Tidän! Aina muuttanut...
Jimin isä oli USA:n laivaston korkea-arvoinen upseeri, käsittääkseni jopa laivaston upseerien top 5:ssa. Jimin äidistä en tiedä, varmaan kotiäiti ajan hengen mukaisesti. Hyvän perheen poikahan se oli.
Millä tavoin arvioit ns. hyvän perheen?
Jimbo saattoi kokea maailman ja ihmiset joiden kanssa pyöri melko turhauttavina tyhjäpäinä. Saman levelin näiden kanssa saavutti kännäämällä, pössyttelyllä ja muulla sen selkaisella aktiviteetilla. Siksihännse Sibeliuskin veti viikon kännit Kappelissa, kun ei kestänyt seurueensa juttuja selvinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkaiden ihmisten on usein vaikea pysyä nahoissaan. Siihen vielä, jos lisätään massiivinen julkisuus. Usein on niin, ettei tavalliset ja tasapainoiset tallaajat saa mitään aikaan eri taiteiden alalla.
Tavalliset ja tasapainoiset opiskelevat, tekevät perheen ja työskentelevät eläkeikään saakka. He eivät tee mitään ikimuistettavia tekoja, heistä ei jää taidetta, muurikiviä joille tulevat sukupolvet rakentavat kulttuuria eteenpäin. Tavalliset tarpovat tylsän, yhdentekevän elämänsä läpi, kuolevat ja maatuvat maaksi. Siinä kaikki.
Onneksi on poikkeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ei sulje luonnevikaa pois
Olen kuullut joskus sanottavan, että maailmassa saa eniten virheitä aikaiseksi tyhmä ja ahkera, ja eniten pahaa aikaiseksi älykäs ja häiriintynyt.
Olen itse tullut tässä vuosien mittaan seuraavaan johtopäätökseen esim. taiteen ja viihteen suhteen: pyrin erottamaan taide/viihdeteoksen ja sen tekijän toisistaan. Tämä on ollut pakko tehdä, sillä niin monen loistavan teoksen kohdalla, pyritään latistamaan ja mitätöimään tai muuten pilaamaan sen arvo mässäilemällä inhottavan/luonnevikaisen/häiriintyneen/nilkkimäisen/tai suorastaan rikollisen taiteilijan/tekijän tekosilla.
Esimerkiksi Wagnerin musiikki on parasta ja loisteliasta, henkilönä hän on ollut mitätön, lattea, typerähkö aikansa lapsi. Se vastakohtaisuus on suorastaan järkyttävää, kun sen tajuaa. Samaahan pohdittiin aikanaan Amadeus-elokuvassa Mozartista. Kun ei se romanttinen kuva älykkäästä, jalosta, tosi ihanasta nerosta oikein päde? Onko se koskaan pätenyt - kehenkään? Kuka ja mitä tarvetta varten sellainen romanttinen kuva on joskus luotu? Onko se samaa ideologiaa kuin ajatus kuninkaallisten/eliitin 'jumalaisesta' alkuperästä? ELi saadaan rahvas palvomaan ja tottelevaiseksi ja tuntemaan oman maanmatosen mitättömyytensä? En tiedä.
Doors ja Morrison teki liudan todella hyviä biisejä. Morrisonissa oli annos tällaista Byron-maista romanttista anarkistirunoilijaa, joka taistelee cervantelaisesti tuulimyllyjäkin vastaan tarvittaessa. Hienoja tekstejä hän teki, psykedelian aikaan tehtiin pohdiskelevia juttuja. Yksinkertaisuudessaan esim. jokin People are strange on suoraan jonkun introvertin/ujon/incel-pojan/syrjäytyneen päiväkirjasta. Yksinäisyys ja outous voi olla raskas taakka silloin, kun et ole sitä itse valinnut.
Kaunista, mielenkiintoista ajattelua. Voiko näitä ajatuksiasi lukea muualtakin kuin Vauva-palstalta? Ihan vakavissani kysyn.
Hermostu varmaan ihmisten tyhmyyteen?
Ilmeisesti hänellä on ollut varaa käyttäytyä huonosti. Hyvän taustansa ja lahjojensa ansiosta ainakin. Jos olisi pakotettu vaikkapa armeijaan, olisi voinut nöyrtyä ihan toisenlaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Ei tainnut oll kovin fiksu sitten
Miettikää vähän. Älykkäillä on varmaan raskasta kun joutuu touhuamaan meidän keskinkertaisuuksien kanssa. Ja jos ei löydä suuntaa elämälleen.
Vaikuttaa että moni elämisen perusasia vaikutti hänessä menneen vikaan. Kyvyttömyys myöntää tiettyjä asioita itsessään, oman itsensä muuttaminen onnellisemman elämän suuntaan, näsäviisaus/besserwisseriys, alituinen päteminen ja siitä tuleva ylisuorittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Morrisonista olisi saattanut tulla hyvä elokuvaohjaaja tai näyttelijä. Oli alan opiskelija.
Huumeet vei!
Jimin ÄO oli eri lähteiden mukaan 149, eli mentiin jo aika korkealla tasolla.