Millainen tyyppi olet rahan suhteen, ajatellen loppuelämääsi?
Oletko sellainen vaatimaton kuukaudesta toiseen eläjä, jonka suusta kuulee usein "kunhan jotenkin pärjätään niin se riittää"? Ja sitten joskus kuollaan varattomana jossain kunnan vuokraläävässä eikä tilin saldo riitä edes kattamaan hautajaiskuluja, vaan mahdollisten omaisten maksettavaksi jää.
Vai onko sinulla unelmia ja tavoitteita, haluat elää tämän yhden ainoan elämäsi hyvin ja nauttia, mutta samalla keräten "eläkepottia", ehkä kesämökkiä, osakkeita tms, jotta vanhana ei tarvitse kituutella, ja ehkä jäisi jotain perikunnallekin?
Vai jotain tältä väliltä, mitä? Kerro?
Kommentit (63)
Ei kumpikaan eikä siltä väliltä vaan sellainen joka hädissään yrittää säästää eläkepäiviä varten ettei ole sitten köyhänä kusessa vaan pääsee vaikka yksityislääkärille jos on paha paikka. Siis hamstraava hätä housu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina valtion tuesta riippuvainen ja olen sitä myös jatkossa. Saan sen verran rahaa kuin päättäjät suostuvat minulle antamaan. Sen mukaan sitten eletään ja käytetään rahaa.
Kuulostaa kamalalta, tsemppiä!
Rahan puute on ongelmistani sieltä pienimmästä päästä. Ja olen tähän jo tottunut.
Onhan niitä unelmia ja tavoitteita. Nykyisen tilanteen valossa tosin näyttää epätodennäköiseltä, että tavoitteet toteutuisivat.
Jaa-a yritän saada rahaa niin paljon kuin mahdollista, mutta kuitenkin niin että se vie mahdollisimman vähän vaivaa.
Varaton, mutta toivottavasti myös velaton kuollessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavote on muuttaa pois suomesta.sitä kohti päättäväisesti, max2v enää tarvii jaksaa suomea. Toki kaikki lomat ulkomailla.
Tässä ketjussa keskustellaan rahasta. Millain rahankäyttäjä olet?
Luetun ymmärtäminen ei ole helppoa kaikille.
Ap:llä ei liene mitään käsitystä elämästä?
Kaikki kun eivät niin millään voi toteuttaa niitä haaveitaan säästämisestä ja vanhuuden varalle, iloisista ja taloudellisesti huolettomista päivistä nauttimiseen. Kun ne kovalla työllä saadut sentit menevät elämiseen.
Itselläni tämä tilanne, että rankka työ ei palkallisesti elätä. Joka ikinen päivä on kituuttamista. Omille lapsilleni olen sanonut, että mitään ei perinnöksi jää, joten opiskelkaa ja rakentakaa itsellenne sellainen elämä, missä pärjäätte taloudellisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Omista hautajaisistani on olemassa hautaustestamentti, joista teinit tietoisia, ja siihen yritän roposet jotenkin saada. Tosin jos nyt kuolisin, niin pulassa olisivat.
No mä oon sellainen vaatimattomasti elävä. Olen monesti miettinyt, että toimeentulotuki varmaan riittäisi mulle mukavaan elämään, kun ei oikein kiinnostele ostaa ikinä mitään.
Oon kuitenkin ihan kohtuuhyvin palkattu, brutto 3700. Asuntolaina maksettu, säästöjä joku 50 000 euroa. Säästöön jää hyvin joka kuukausi.
Kyllä me välillä matkustellaan ja eilen käytiin leffassa lasten kanssa katsomassa Super Mario. Omaan lippuuni käytin toki epassia. Mutta en hirveästi kaipaa mitään ihmeellisyyksiä elämääni, peruselämä parasta.
Ei omaiset ole velvoitettuja maksamaan mitään hautauskuluja, vaikka vainaja olisikin täysin varaton.
Ja kukaan meistä ei tiedä, koska se lähtö tulee, niin sinänsä hölmöä säästää sukan varteen tulevaa eläkeikää silmällä pitäen, sen sijaan että eläisi nyt ja hankkisi sen mitä mielii. En ymmärrä tuota perikunnallekaan säästämistä, jokaisella on omat rahansa.
En ajattele mitään eläkepäiviä. Jos sinne asti elän, niin siihen on noin 40 vuotta. Sillä ei ole mitään väliä kuoleeko omistusasunnossa vai vuokra-asunnossa. Omaisille tietysti helpompaa, jos vuokra-asunnossa, niin ei tarvitse alkaa asuntoa myymään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ajattelisi että kunhan pärjään niin se riittää? Eikös melkein kaikilla ole kotain haaveita ja unelmia joita kohti pyrkii?
Saahan niitä haaveita olla niin on jotain ajateltavaa ajan kuluksi. Eipä vain innosta olla puutteessa ja nälässä vuosia eristäytyneenä kotiinsa jotta ne saavuttaa, koska se on ainoa tapa saada mitään kokoon tk eläkeläisenä ja pienituloisena.
Vierailija kirjoitti:
Ei omaiset ole velvoitettuja maksamaan mitään hautauskuluja, vaikka vainaja olisikin täysin varaton.
Ja kukaan meistä ei tiedä, koska se lähtö tulee, niin sinänsä hölmöä säästää sukan varteen tulevaa eläkeikää silmällä pitäen, sen sijaan että eläisi nyt ja hankkisi sen mitä mielii. En ymmärrä tuota perikunnallekaan säästämistä, jokaisella on omat rahansa.
En hyväksy hälläväliä-tyyliä, jonkun on kuitenkin nähtävä vaiva. Ihmiset kiroavat vielä hautausmaallakin saamattomuutta, jos ei tee vähintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minimituloista säästää ison potin, kun kaikki on kallistunut niin paljon?
Mene töihin.
Olen eläkkeellä.
Mulla on aina sen verran rahaa sukanvarressa, ettei työnantajan palkkaama esimies pysty ikinä vittuilemaan minulle.
Tein aiemmin vääriä valintoja yrittämällä mm. elättää itseni yrittäjänä tilanteessa, kun palkkatöitä ei alkanut löytyä, ja niiden vuosien velkoja makselin pitkään. Sen takia säästöjä ei ole merkittävää määrää, mutta sen verran että uskallan haaveilla parin vuoden kuluttua muutosta lämpimämpään talvien ajaksi. Eläkkeelle jäämiseen on vielä viisi vuotta, mutta ne välivuodet nykyisen työsuhteen päättymisestä eläkkeen alkuun elän niillä säästöillä ja tehden mahdollisesti pienimuotoisesti töitä etänä.
Vierailija kirjoitti:
Ja kukaan meistä ei tiedä, koska se lähtö tulee, niin sinänsä hölmöä säästää sukan varteen tulevaa eläkeikää silmällä pitäen, sen sijaan että eläisi nyt ja hankkisi sen mitä mielii. En ymmärrä tuota perikunnallekaan säästämistä, jokaisella on omat rahansa.
Onhan tuossa säästämisessäkin välimuotoja, voi saada kaiken tarpeellisen ja silti säästää rahaa. Sain itse vanhemmiltani pesämunan elämää varten, mikä osaltaan on vaikuttanut siihen ettei ole koskaan tarvinnut rahan takia stressata. Jos voin antaa saman omille lapsilleni, teen sen erittäin mielelläni.
Mulla on aina ollut rahaa, vaikka olen joskus ollut työtön työnhakijakin. Minuakin olisi koskaan saatu hanttihommiin halvalla. Ei tietenkään. Mulla on omanarvontunto.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut rahaa, vaikka olen joskus ollut työtön työnhakijakin. Minuakin olisi koskaan saatu hanttihommiin halvalla. Ei tietenkään. Mulla on omanarvontunto.
Tuo on hyvä. Minullakin on aina ollut rahaa, koska osaan käyttää sitä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Ap:llä ei liene mitään käsitystä elämästä?
Kaikki kun eivät niin millään voi toteuttaa niitä haaveitaan säästämisestä ja vanhuuden varalle, iloisista ja taloudellisesti huolettomista päivistä nauttimiseen. Kun ne kovalla työllä saadut sentit menevät elämiseen.
Itselläni tämä tilanne, että rankka työ ei palkallisesti elätä. Joka ikinen päivä on kituuttamista. Omille lapsilleni olen sanonut, että mitään ei perinnöksi jää, joten opiskelkaa ja rakentakaa itsellenne sellainen elämä, missä pärjäätte taloudellisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Omista hautajaisistani on olemassa hautaustestamentti, joista teinit tietoisia, ja siihen yritän roposet jotenkin saada. Tosin jos nyt kuolisin, niin pulassa olisivat.
Ei hautaustestamenttia tarvitse noudattaa.
Kuulostaa kamalalta, tsemppiä!