Lue keskustelun säännöt.
Ihan hirveää kun ei ole ystäviä!
21.04.2023 |
Aina välillä tulee tällainen todella vaikea kuoppa asian kanssa, vaikka sen suurimmaksi osaksi onkin jo hyväksynyt
Kommentit (67)
Miksi teillä ei ole ystäviä? Mitä olette tehneet tilanteen muuttamiseksi?
Jos sosiaalisissa taidoissa on puutteita, niin niitä kannattaa lähteä kehittämään jossain harrastuksessa, jossa ollaan tekemisissä muiden kanssa. Paritanssi, joukkuepeli, vapaaehtoistyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Ei ketään ketä pyytää käymään.
Ja vaikka pyytäisi, kaikilla on jotakin/ei tulisi kuitenkaan. En todellakaan halua ottaa edes riskiä, että joku taas veivaa jotakin tekosyytä ja minulla mieliala laskee entisestään. Kukaan ei pyydä minua, joten kertoohan sekin, etteivät halua olla kanssani. No joo, itsesääliä. Ahdistaa ja ketuttaa, huomenna ehkä jo jaksa tätä taas. Perkeleen laumaeläinvietti!
SPR:n kautta voi saada vapaaehtoisen ystävän.
Vaihtoehtoisesti jokin pienryhmä. Jos ei ystävää, niin ainakin tuttavia.
Vierailija kirjoitti:
SPR:n kautta voi saada vapaaehtoisen ystävän.
Vaihtoehtoisesti jokin pienryhmä. Jos ei ystävää, niin ainakin tuttavia.
Joo, no ihan noin pitkälle en ole valmis menemään, että haluan tänne kenet tahansa löpisemään diipadaapaa säälistä. Ehkä tuokin leveli tulee vielä joskus eteen.
Menkää ihmiset kylään, kun pyydetään. Älkää olko niin itsekkäitä. Kuka tahansa, joka luet tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkää ihmiset kylään, kun pyydetään. Älkää olko niin itsekkäitä. Kuka tahansa, joka luet tämän.
Ihmiset ovat jotenkin vieraantuneita kyläilykilttuurista. Sääli. Minulle ei ole mikään vaiva keittää kahvi/teetä, voin leipoakin, jos tiedossa on mielenkiintoisia keskusteluja. Mutta kun ei.
Minusta SPR:n palvelu ei ole säälipalvelu vaan ystävyys voi olla antoisaa ja vastavuoroista. Jos ei itse halua, että joku tulee kotiin, voi kouluttautua vapaaehtoiseksi jollekin toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Ei ketään ketä pyytää käymään.
Ja vaikka pyytäisi, kaikilla on jotakin/ei tulisi kuitenkaan. En todellakaan halua ottaa edes riskiä, että joku taas veivaa jotakin tekosyytä ja minulla mieliala laskee entisestään. Kukaan ei pyydä minua, joten kertoohan sekin, etteivät halua olla kanssani. No joo, itsesääliä. Ahdistaa ja ketuttaa, huomenna ehkä jo jaksa tätä taas. Perkeleen laumaeläinvietti!
Tiedän tunteen. Itselläkin on taas ollut pari-kolme viikkoa nyt huonompi kausi yksinäisyyden hyväksymisen suhteen ja just äsken lenkillä mielessäni kirosin, että miksen vaan voi olla vähemmän sosiaalinen ihminen. Tämähän olisi erakkoluonteisemmalle ihan unelmatilanne!
Itsekin kyllä viihdyn yksinänikin, osaan olla ja teen asioita yksin ja jopa nautinkin yksinolosta, mutta liika on vaan liikaa. Etenkin se saa mielen matalaksi, etten voi yksinoloa koskaan valita vaan se on ainoa vaihtoehto halusin tai en.
Kyllä varmaan joku olisi, mutta tuntuu, ettei kukaan kelpaa. Ollaan niin omanarvontuntoisia ja jos joku tekee pari pientä virhettä, se on välit poikki. Mututuntuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan joku olisi, mutta tuntuu, ettei kukaan kelpaa. Ollaan niin omanarvontuntoisia ja jos joku tekee pari pientä virhettä, se on välit poikki. Mututuntuma.
Osaisitko antaa esimerkkejä tällaisista *pienistä virheistä*?
Parempi niin. Ystävät pettää ja valehtelee ja puhuu pahaa selän takana. Olen elänyt ilman ystäviä lähes koko elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Ei ketään ketä pyytää käymään.
Ja silloin kun vielä oli niin kukaan ei koskaan ehtinyt/halunnut vaan aina oli jokin muu meno ja este tai muuten vaan väärä ajoitus. Jopa siis vaikka en edes ollut ehdottanut mitään tiettyä aikaa.
Sama juttu kun ehdotin, että lähdettäisiin kahville tai käytäisiin terassilla, lenkillä tai syömässä. Aina sama, ei ehdi, ei nyt ja palataan ja täytyy sopia paremmalla ajalla. Blaablaablaa.
Sekään ei sopinut sen paremmin sovittuna eikä ohimennen extempore-ideana, että jos minä tulen käymään ja tuon samalla meille vaikka viinerit (tai siiderit, jäätelöpaketin..)
Sen sijaan sen kyllä oletettiin sopivan kysymättäkin, että lähden kuskiksi tai tulen jeesaamaan muutossa. Tupareihin ei sitten kutsua tullutkaan.
Minäkin haen deitti appsissa Ystävää Naisesta, mutta ei ketään kiinnosta raitis, rehti ja reipas mies.
-Äm 190/85
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Ei ketään ketä pyytää käymään.
Ja silloin kun vielä oli niin kukaan ei koskaan ehtinyt/halunnut vaan aina oli jokin muu meno ja este tai muuten vaan väärä ajoitus. Jopa siis vaikka en edes ollut ehdottanut mitään tiettyä aikaa.
Sama juttu kun ehdotin, että lähdettäisiin kahville tai käytäisiin terassilla, lenkillä tai syömässä. Aina sama, ei ehdi, ei nyt ja palataan ja täytyy sopia paremmalla ajalla. Blaablaablaa.
Sekään ei sopinut sen paremmin sovittuna eikä ohimennen extempore-ideana, että jos minä tulen käymään ja tuon samalla meille vaikka viinerit (tai siiderit, jäätelöpaketin..)
Sen sijaan sen kyllä oletettiin sopivan kysymättäkin, että lähden kuskiksi tai tulen jeesaamaan muutossa. Tupareihin ei sitten kutsua tullutkaan.
Tuttua. Jossakin kohtaa jätettiin myös vastaamatta viestiin/siihen vastattiin kuukauden (!) päästä. Siinä kohtaa yleensä annoin viimeistään olla. Joku roti on siinäkin, millaista käytöstä kannattaa katsella.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan joku olisi, mutta tuntuu, ettei kukaan kelpaa. Ollaan niin omanarvontuntoisia ja jos joku tekee pari pientä virhettä, se on välit poikki. Mututuntuma.
Ei minulla ainakaan ole kyse siitä, että yksi virhe ja välit poikki. Ennemminkin se, että minut yritetään lykätä ties kenen seuraan sillä perusteella, että olemme mukamas samassa tilanteessa. Ei tule kenellekään mieleen, etten koe yksinäisyyttä millään lailla yhdistäväksi tekijäksi. Tilanne on ollut itsellenikin tuskallinen enkä suostu sen lisäksi luomaan yhteyksiä elämäni kivuliaimpien kokemusten kautta.
Vierailija kirjoitti:
SPR:n kautta voi saada vapaaehtoisen ystävän.
Vaihtoehtoisesti jokin pienryhmä. Jos ei ystävää, niin ainakin tuttavia.
Käsitykseni ystävyydestä poikkeaa siitä, että joku satunnainen järjestön lähettämä vapaaehtoinen suostuu viettämään aikaa kanssani tunteakseen olevansa parempi ihminen vapaaehtoistoiminnan kautta.
Mene netti punasen ristin sivuja selamaan.Löytyy linkki ystävä yksinäiselle ikään ja sukupuolen katsomatta.Netistä löydät seurakuntasi yhteystiedot.Ota ylös kirkon diakoni.Sama asia järjestää ystävän yksinäiselle,vaikka et kuuluisi kirkkoon.Heillä kumallakin on ilmanen kurssi ystäväksi yksinäiselle.Mikä estää kursille meno? Sairaalat tarvitsee ystäviä vuodeosastoille.Kysy lähin sairaala tai palvelutalo asiasta.Heilläkin siihen kurssit ilmaset.Mene netti Diakoinsa laitos sivuille ja selaa mitä kaikea on juuri sinulle yksinäinen heillä tarjotavana.
Juoruaminen ja toisten ongelmien vatvominen, elleivät ole nimeltä mainitsemattomia, tunnistamattomia ihmisiä, saavat minut hikeentymään. Tekisi mieli katkaista pari suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Mene netti punasen ristin sivuja selamaan.Löytyy linkki ystävä yksinäiselle ikään ja sukupuolen katsomatta.Netistä löydät seurakuntasi yhteystiedot.Ota ylös kirkon diakoni.Sama asia järjestää ystävän yksinäiselle,vaikka et kuuluisi kirkkoon.Heillä kumallakin on ilmanen kurssi ystäväksi yksinäiselle.Mikä estää kursille meno? Sairaalat tarvitsee ystäviä vuodeosastoille.Kysy lähin sairaala tai palvelutalo asiasta.Heilläkin siihen kurssit ilmaset.Mene netti Diakoinsa laitos sivuille ja selaa mitä kaikea on juuri sinulle yksinäinen heillä tarjotavana.
Ei helvetti nyt taas. Miten tämä liittyy siihen, että joku kaipaa kahville ja juttuseuraksi samankaltaisia kiinostuksenkohteita/aiheita jakavan ihmisen? Eihän tuo ole mitään ystävyyttä, vaan avustustoimintaa! Aivan väärä sanakin!
Tiedän tunteen. Ei ketään ketä pyytää käymään.