Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut mielenterveysongelmista kärsivät jaksatte/saatte tehtyä kotitöitä?
21.04.2023 |
Muutin mielenterveysongelmien ja työkyvyttömyyseläkkeen myötä 52 neliön kaksiosta 35,5 neliön yksiöön. Ennen sairastumistani kotini oli perussiisti. Sairastumisen jälkeen en ole jaksanut huolehtia edes yksiöni siisteydestä. Lääkärini kysyi, hävettäisikö minua, jos joku tulisi yllättäen kylään. Todellakin hävettäisi. Luonani ei tosin käy muita kuin veljeni, joka tietää tilanteeni, joten hänen vierailuillaan häpeän vain vähäsen. Siivouksen ja kotitöiden suhteen saan tsempattua lähinnä vain pakon edessä (asuntoon tullaan tekemään huoltoa yms.). Nykytilanne ahdistaa minua. Mistä apua? Ruokaakaan en saa laitettua, vaan elän valmisruoilla. Sosiaalisessa kuntoutuksessa käyn 2-3 kertaa viikossa ja siellä pärjään hyvin.
Kommentit (29)
Pakko. Pää ei kestä saastaa. Tulee aina paljon parempi olo, kun siivoaa. Ehkä joku sellainen, että on edes jossain asiassa kontrollissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko veljesi auttaa sinua siivoamisessa? Silloin jaksaa siivota paremmin kun on seuraa ja apua siivouksessa. Voisit ottaa tavoitteeksi siivota asunnon vaikka vähän kerrallaan sellaiseen kuntoon, että sitä tarvitsisi siivota harvemmin ja sinne ei kertyisi turhaa rojua. Sellaiseksi että tarvitsisi vain kerran viikossa pyyhkästä pölyt pois pinnoilta ja vaikka pyyhkiä lattian sellaisella pölymopilla.
Mä yritän tehdä ylläpitosiivousta eli joka päivä jotain pientä, joskus suurempaa. Mullekin imurointi on isoin ongelma, joten teen sen kahdessa tai kolmessa erässä.
Suihkun kanssa ei ennen ollut ikinä ongelmia, nyt on. En jaksaisi käydä, mutta en kestä olla likaisenakaan, joten joka toinen päivä käyn, vaikka väkisin ja keskellä päivää, jos ei muuta.
Tsemppiä meille kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Voisiko veljesi auttaa sinua siivoamisessa? Silloin jaksaa siivota paremmin kun on seuraa ja apua siivouksessa. Voisit ottaa tavoitteeksi siivota asunnon vaikka vähän kerrallaan sellaiseen kuntoon, että sitä tarvitsisi siivota harvemmin ja sinne ei kertyisi turhaa rojua. Sellaiseksi että tarvitsisi vain kerran viikossa pyyhkästä pölyt pois pinnoilta ja vaikka pyyhkiä lattian sellaisella pölymopilla.
Pyydä siivous apua soialivirastolta.Niin ne mutkin pyttä ja saavat kun ovat Mt-potilaita eläkellä siitä.Tai heiltä kysy mikä mesta oli josta saa ilmaseksi Keikka apua. Muistaksen Helsinki Mission.Kai vastaavia jokainen kaupunki kunta on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla menee yleensä torstai-illasta tiistai aamuun kotona, en avaa edes oven varmuusketjua eli en vie roskistakaan. Enkä käy suihkussa. Tiistaina aamulla suihkuun kun lähden töihin.
Jos mun ovikello sois, saisin slaagin. Ei täällä käy ketään enkä itse käy missään muuta kuin töissä ti-to. Työpäivinä on vähän virkeämpi olo, käyn kaupassa jne. T. Keskivaikea
Suihkussa käynti on mulle helppoa, ja nimenomaan huolitellun olemukseni vuoksi en meinannut saada apua, edes masennuslääkkeitä. Olisivatpa ne psykiatrit tienneet, minkälainen läävä mun koti oli. Siivoaminen ja ruoanlaitto ovat edelleen joskus aivan ylivoimaisia, vaikka syön lääkkeitä ja käyn terapiassa.
Olen kuitenkin päättänyt, että siivoan aina vähän kerrallaan. Joskus olen mennyt huone per päivä -tahtia. Pyyhkäisen tasoilta pölyt ja imuroin lattiat. Tärkeintä on, että mitään ruoantähteitä ei jää lattioille, lavuaariin ja roskiin mätänemään. Lakanat vaihdan kerran viikossa. Ruoanlaitossa suosin puolivalmisteita ja esim. perunamuusin teen jauheesta. Jätän kaikki tylsät ja väsyttävät vaiheet välistä näiden avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvin. Oon pakkomielteinen siisteydestä. En siedä kovinkaan hyvin likaa.
Mulla sama. Mitä ahdistuneempi olen, sitä enemmän siivoan. Liittyy mulla osin pakko-oireisiin, pidän itseni kasassa tarkoilla rutiineilla.
Samoin. Laitan päivän hommat post-it lapulle ja teen ne. Lemmikit hoidan puolison kanssa yhdessä. Käyn töissä parina päivänä viikossa.
Oikein ahdistuneena voin purkaa sitä siivoamalla jonkun rasittavan kohteen. En anna periksi. Yritän levätä ja ulkoilla tarpeeksi, ja otan lääkkeeni säännöllisesti.
Jep tuohon suihkussa käyntiin liittyy mulla jotain semmoisia ajatuksia kuin että justhan eilen kävin, en tänään jaksa menen taas huomenna. Joskus jopa ihme pelkotiloja koko suihkuun menosta ja sen saman rutiinin toistosta: pesu, kuivaus, rasvat. Ja mulla muuten kanssa irtoaa hiuksia ihan sikana nykyään musta se liittyy siihen että pesen aika harvoin.... joten kuolleita hiuksia sitten tippuu. Tiedän häntä.