Lue keskustelun säännöt.
Sain äitiyspoliklinikalla tosi tylyä kohtelua
21.04.2023 |
Olen miettinyt pitäiskö kirjoittaa johonkin yleisöosastoon vai vaieta huonon kohtelun pelossa
Sain todella töykeää kohtelua äitiyspoliklinikalla synnytystä ennen olevalla käynnillä.
Nyt synnytys pelottaa ihan hirveästi.
Lääkäri oli epäempaattinen, pelotteli riskeillä (pohdimme synnytystapaa: maalaili uhkakuvia sektiosta / siihen joutumisesta varsinkin jos ennenaikaisesti tehdään), vähätteli väsymystä ja huonoja veriarvojani ja vaikka yritin olla ystävällinen ja kysyä eri asioista, tuntui että kaikki oli päätetty jo ennalta enkä saanut kunnon dialogia aikaiseksi.
Soitin jälkeenpäin vielä sairaalaan ja kerroin että käynnistä jäi tosi huono mieli, puhelimeen vastannut henkilö oli vain että voi voi, ei meillä ole resursseja mihinkään ylimääräiseen tilanteen purkuun, tulet sitten synnyttämään ja juttelet vaikka vuorossa olevan lääkärin kanssa.
Ja näin saamme synnytykset nousuun ja väestön kasvuun!? Jäi todella epäluottavainen olo käynnistä.
Kommentit (56)
Ei sitten ole asiakkaiden kohtelu näköjään muuttunut vuosikausiin.
Olin naistenklinikalla osastolla raskauskomplikaatioiden takia juuri ennen lapseni syntymää reilu viisitoista vuotta sitten. Inhottava kätilö pelotteli ja itketti minua ja muutamaa muutakin tulevaa äitiä ja vaikutti vielä nauttivan siitä.
Hän sanoi mm. että: Tässähän voi käydä vielä miten vaan, kun nämä arvot näin koholla. Valmistaudu siihen, että vielä voi käydä ihan miten vaan.
Olisi pitänyt valittaa siitä täysin väärällä alalla olevasta kääkästä, mutta lapsen synnyttyä olin niin iloinen, kun pääsin sairaalasta pois, etten halunnut enää uhrata ajatustakaan sen sairaalan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pyytänyt sektiota, tämä tiedoksi kun sitä täällä spekuloidaan.
Kiitos keskustelusta! Mielelläni luen lisääkin.
Ap
Pyysitkö ferritiiniarvojen takia rautatankkaista?
Vierailija kirjoitti:
Miksihän naapurin lääkäri sai sektion? Olis kivat tietää että irtooko sektio helpommin jos on hoitaja tai lääkäri?
Kaikki saa halutessaan sektion ainakin jos syy on synnytyspelko.
Etkä tiedä naapurin synnytyksistä ja sen syistä. Yrität selittää ammatilla, kertoo ettet tiedä mitään.
Sanon vaan etten enää synnytyksen pelossa huolisi sektiota, ei ole sen arvoista. Paremmin toipuu normisynnytyksestä ja saa ne hyvät hormonit mitkä elimistö tuottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pyytänyt sektiota, tämä tiedoksi kun sitä täällä spekuloidaan.
Kiitos keskustelusta! Mielelläni luen lisääkin.
Ap
Pyysitkö ferritiiniarvojen takia rautatankkaista?
En, en pyytänyt mitään, :D Miksi täällä oletetaan että minä menin sinne pyytämään? Minulla oli perussairauden vuoksi syy käyntiin, mutta käynti oli totaalisen kurja ja pelottava. Tulevaan synnytykseen jäi iso pelko. :/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valheet ja virheeliset merkinnät asiakirjoissa kumuloituvat aina seuraavan työntekijän lukiessa jo entuudestaan vääristeltyjä, valheellisia kirjauksia heidän harrastaessaan myös tietourkintaa ja liittäessään jopa 20 vuotta vanhoja, paikkansapitämättömiä ja käynnin aiheeseen liittymättömiä tekstejä uusiin kirjauksiin, lainvastaisesti jättämättä mainitsematta, mistä ja millä perusteella mikäkin tieto on kulloinkin kaivettu.
Meidän kohdallamme esim. noin 2000 eri työntekijää 3n vuoden aikana käsitellyt eri yksiköiden potilastietoja, jotka eivät heille kuulu mitä ajantasaiseen vo-asioinnin syyhyn on tullut. Tietäisittepä, mitä sotessa tehdään.[/quote]
Kerropa se lainkohta, missä pitää mainita "millä perusteella mikäkim tieto on kaivettu"?
Näihin ketjuihin kirjoittavat monesti ne, joilla on vastaavia kokemuksia. Mutta suurella osalla on hyviä kokemuksia ja ne jää pimentoon. Eivätkä synnytystä pelkäävät pääse lukemaan siitä, kuinka synnytys voi mennä hyvinkin. Ja isolla osalla menee. Ja kuinka synnyttäjiä kohdellaan myös asiallisesti ja kuunnellen.
Itse synnytin EKKS:ssä vuosina -15 ja -18. Molemmilla kerroilla kätilöt ja lääkärit kuuntelivat minua, eivät tiuskineet. Ennen toista synnytystä kävin pelkopolilla ensimmäisen synnytyksen tiettyjen asioiden takia ja kätilö oli ymmärtäväinen ja empaattinen. Kaiken kaikkiaan mielestäni ammattitaitoista ja synnyttäjää kuuntelevaa työskentelyä.
Ap:lla tietysti kyse synnytystä edeltävästä käynnistä. Haluaisin tietää, millä tavalla sektiolla on peloteltu. Niinkuin joku kirjoitti, riskit täytyy kuitenkin kertoa. Mutta on ikävää, että jäi olo, ettei lääkäri ole kuunnellut. Ymmärrän kyllä sen, että siitä jää pelko, kuunnellaanko synnytyksessäkään. Onko ap:lla ensimmäinen synnytys? En muista, lukiko sitä aloituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin synnytystapa-arviossa ja asiallinen lääkäri totesi, että suunniteltu sektio on turvallisin ratkaisu, koska pienikokoinen esikoinen oli juuttunut synnytyksessä ja synnytys meni pahasti pieleen ja jouduin viettämään sairaalassa yli 2 viikkoa. Saavuttiin aamulla sektioon, mutta leikkaava lääkäri alko käännyttää meitä pois. Maalaili kauhukuvia loppuelämän avanteista jne. Lopulta taistelimme 5h leikkaavaa lääkäriä vastaan, joka kävi useita kertoja katsomassa, että vieläkö olemme paikalla. Lopulta kävelin leikkaussaliin täysin paniikissa itkien kun olin useamman tunnin kuunnellut kauhutarinoita mitä kaikkea minä vapaaehtoisesti itselleni ja lapselleni valitsen. Tästä on melkein 10v ja vieläkin meinaa itkettää, vaikka kaikki lopulta meni hyvin.
Mikä tässä tarinassa ei pidä paikkaansa? Ei sektioon saavuta aamulla niin kuin hampaanpoistoon vaan edellisenä päivänä, valmistautumaan asianmukaisesti. Toiseksi sektioon vietiin sängyllä, ei sinne saliin kävelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin synnytystapa-arviossa ja asiallinen lääkäri totesi, että suunniteltu sektio on turvallisin ratkaisu, koska pienikokoinen esikoinen oli juuttunut synnytyksessä ja synnytys meni pahasti pieleen ja jouduin viettämään sairaalassa yli 2 viikkoa. Saavuttiin aamulla sektioon, mutta leikkaava lääkäri alko käännyttää meitä pois. Maalaili kauhukuvia loppuelämän avanteista jne. Lopulta taistelimme 5h leikkaavaa lääkäriä vastaan, joka kävi useita kertoja katsomassa, että vieläkö olemme paikalla. Lopulta kävelin leikkaussaliin täysin paniikissa itkien kun olin useamman tunnin kuunnellut kauhutarinoita mitä kaikkea minä vapaaehtoisesti itselleni ja lapselleni valitsen. Tästä on melkein 10v ja vieläkin meinaa itkettää, vaikka kaikki lopulta meni hyvin.
Mikä tässä tarinassa ei pidä paikkaansa? Ei sektioon saavuta aamulla niin kuin hampaanpoistoon vaan edellisenä päivänä, valmistautumaan asianmukaisesti. Toiseksi sektioon vietiin sängyllä, ei sinne saliin kävelty.
Ei suunnitellussa sektiossa mennä osastolle edellisenä päivänä. Leikkauksessa voi saliin kävellä, niin itsekin olen tehnyt, ei kaikkia kuskata sängyllä. Osastolta viedään sängyllä leikkaukseen, koska sillä samalla sängyllä viedään leikkauksen jälkeen takaisin osastolle.
Sjoen päivystyksestä jäi myös hyvin ikävä maku ja eipä tuota apua tarjpttu vaan tiuskittiin pois. Paras kohtaaminen oli empaattinen taksikuski. Keitä lekut luulee olevansa. Ei aikaa kuunnella avunhakijaa vaan heti tyrmätään kiireellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuatteko miten kovassa univelassa gynekologit ovat? Normityöajsn päälle yöpäivystykset. Toki käytöksen pitäisi olla asiallista, mutta kun työolot eivät ole, niin se muokkaa osasta ihmisistä kyynisiä ja ilkeitä.
Synnytin kivulla ja pelolla ison lapsen alateitse Kätilöopistolla v. 2002. Osastolla jälkeenpäin katselin harmaita haamuja jotka irvistellen ja kompuroiden työnsi tippapullotelinettä. Sektioäitejä.
Kokenut kätilö sanoi minulle salissa: "Sinun kivut jää tänne saliin. Sektioäideillä ne tästä vasta alkaa".
Totta joka sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytin kivulla ja pelolla ison lapsen alateitse Kätilöopistolla v. 2002. Osastolla jälkeenpäin katselin harmaita haamuja jotka irvistellen ja kompuroiden työnsi tippapullotelinettä. Sektioäitejä.
Kokenut kätilö sanoi minulle salissa: "Sinun kivut jää tänne saliin. Sektioäideillä ne tästä vasta alkaa".
Totta joka sana.
Huh, melkoista yleistämistä. Minä voin molempien suunnitektujen sektioiden jälkeen yllättävän hyvin enkä kyllä ollut mikään harmaa haamu. Toipuminen ei edes vienyt niin kauaa kuin aluksi luulin.
Minun äiti meinaisi kuolla -80 luvulla kun veljeni ei mahtunut tulemaan ulos, hätäsektio jouduttiin loppujen lopuksi tekemään. Ei kaikki ole mustavalkoista.
Vierailija kirjoitti:
Muistan itse, kun esikoisen kohdalla neuvolalääkäri lähetti minut äitiyspolille synnytystapa-arvioon. Lääkäri oli pahalla tuulella, äyski ja melkein suuttui, kun pyysi minua asettumaan ponnistusasentoon enkä tiennyt, mitä hän tarkoittaa. Hän tiuskaisi, että jaloista kiinni polvitaipeista ja kun tein niin, hän survoi nyrkkiään alapäähän (ei sisälle, kuten joskus täällä pelotellaan), otti nyrkin pois, kääntyi työpöydän ääreen ja sanoi, "kyllä mahtuu". Odottelin siinä vähän aikaa, mutta kun lääkäri ei sanonut mitään eikä kääntynyt minuun päin, lähdin pois huoneesta. Kyllä se tuntui pahalta, kun en itse sellaista kohtelua ansainnut.
Ei tuollaista tehdä, tuohan on jotain väkivaltaa tai sadismia. Emätin venyy, enemmän se on sisälantion luista kiinni mahtuuko, ja niitä ei ulospäin näe.
Kun lapsi syntyy alateitse hän saa äidiltä paljon suoja-aineita kaikenlaisia sairauksia vastaan.
Tietenkin sektioon viedään, jos sellaiseen ilmeenee tarvetta synnytyksen aikana.