Siis tuntuu että olen kirottu!!! Eihän tämä ole enää edes mahdollista.
Minulla on ollut aina ihan järkyttävän huono tuuri aikaisemmissa tuurauksissa, kesätöissä yms ennenkin, mutta nyt alkaa huumori loppua. En edes kehtaa avautua tästä kavereille kun nolottaa niin paljon.
Olen siis menossa työharjoitteluun, sovittiin harjoittelun järjestäjän eli tulevan pomon kanssa että jutellaan teamsissa käytännön juttuja läpi. Tämä kävi siis muutama viikko sitten. Olin aamupäivän koneella, sammutin koneen, kävin kaupassa ja kas, kun olisin mennyt n.20 minuuttia ennen teams-tapaamista koneelle niin kone ei inahtanutkaan. Ei mitään elonmerkkejä. No soitin sitten paniikissa tälle että kone posahti just nyt, sovittiin uusi aika ja että tulen ihan käymään. No se oli eilen, ja bussini oli tietenkin myöhässä ja joudun ilmoittamaan että tulen vähän myöhässä.
Oikeasti, nämä sattumukset työpaikkojen ympärillä vaan kasaantuu minulle! Pari vuotta sitten minulle oli ilmoitettu väärä päivä töiden alkamiselle, jos työlistojen kanssa sattuu sähellyksiä ne sattuu minulle... Asiat hajoaa, tunnukseni eivät vaan toimi, yhdessä paikassa avainlätkäni vain lopetti silloin tällöin toimimisen ja kukaan ei keksinyt syytä tälle. Kenelläkään muulla ei ollut samaa ongelmaa. Kerran jäin jumiin varastoon tämän takia. Inhottaa olla aina se jolle sattuu ja tapahtuu, varsinkin kun ne sattumiset ja tapahtumat ei ole edes omaa sähläystäni vaan jotain universumin syvää vihaa minua kohtaan.
Kommentit (49)
Sattuuhan noita huonoja juttuja kelle vaan, mutta kaikki ei pidä niistä kirjaa. Mitä enemmän niihin kiinnittää huomiota ja niistä puhuu, sitä enemmän tapahtuu.
Huomio hyviin asioihin elämässä ja kiitollisuus niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaksi AP:n kaltaista oman elämänsä Aku Ankkaa, mutta he käsittelevät sitä eri tavalla. Ensimmäinen on juuri tuollainen "kaikki on p*skaa, miksi juuri minä jne", masentunut eikä tuurinsa takia halua lähteä kotoaan minnekkään. Sitten on se toinen, joka ottaa asian huumorilla. Hänelläkin masennustaustaa, mutta kun osasi viimein hyväksyä huonon tuurinsa niin mielenterveyskin pikkuhiljaa parani. Hänet otetaan hyvin vastaan kaikkialla ja kaikki ovat jo tottuneet ettei hänen kanssaan kaikki mene välttämättä nappiin.
Joten AP, kokeile muuttaa omaa ajatusmailmaasi negatiivisesta positiiviseksi. Jos bussi myöhästyy niin naureskellen soita vastapuolelle että nyt kävi näin, tulen myöhässä. Älä panikoi.
Älä nyt ainakaan naureskele. Tiedän että näistä puhutaan selän takana ikävästi. Muutenkin tuo koetaan toisen aikaa turhaa vieväksi.
Eipä tilanne siitä muutu jos puhelimessa madellen pyytelee anteeksi, että myöhästyy. Siinä tulee vain kaikille osapuolille v-ttuuntunut olotila. Sen sijaan jos heittää asian epätoivoisesti naureskellen niin ainakin oma olotila pysyy hyvänä.
Minä olen jo osaani tyytynyt ; olen juuri tuollainen kohtalon epäonninen lapsi. Niin monet asiat on kohdallani menneet pieleen, ihan syntymästä asti. Minulla on kaksi kaunista sisarusta, mutta juuri minä sitten sain kaikilta lähisukulaisilta ne heidän rumimmat piirteensä ja siitä olen saanut kuulla koko ikäni. Kuinka olen ruma.
No se siitä, sen voin vielä kestää. Ei kaikki muutkaan ihmiset kauniita ole.
Mutta tuo on surkeaa, että joku ihme epäonni tapahtuu hetkellä, jolloin niin ei saisi tapahtua. Ja kyllä ne vain on juuri sellaisia, että itse niihin ei ole voinut vaikuttaa. Töissäkin on ihmetelty, että miten se aina sun kohdalla tapahtuu. Mistä minä tietäisin?
Tuntuu, että joudun kaikki asiat käymään aina läpi vaikeimman kautta. Viime hetkellä on muutettava suunnitelmia, kun joku paikka onkin yllättävästi ja poikkeuksellisesti suljettu juuri sinä päivänä kun olen menossa hoitamaan asiaani. Ja aiheutuu ketjureaktioita, joista saan moitteita, kun en hoida asiaa sujuvasti. Ja kun yritän selittää, mistä kaikki johtui, minulle vain sanotaan että joo joo seli seli.
Minun ei myöskään koskaan kannata ns. fuskata mistään. Sen olen hyvin oppinut elämäni varrella. Jään aina kiinni. Minulla ei sellaista tuuria ole, että onnistuisin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jo osaani tyytynyt ; olen juuri tuollainen kohtalon epäonninen lapsi. Niin monet asiat on kohdallani menneet pieleen, ihan syntymästä asti. Minulla on kaksi kaunista sisarusta, mutta juuri minä sitten sain kaikilta lähisukulaisilta ne heidän rumimmat piirteensä ja siitä olen saanut kuulla koko ikäni. Kuinka olen ruma.
No se siitä, sen voin vielä kestää. Ei kaikki muutkaan ihmiset kauniita ole.
Mutta tuo on surkeaa, että joku ihme epäonni tapahtuu hetkellä, jolloin niin ei saisi tapahtua. Ja kyllä ne vain on juuri sellaisia, että itse niihin ei ole voinut vaikuttaa. Töissäkin on ihmetelty, että miten se aina sun kohdalla tapahtuu. Mistä minä tietäisin?
Tuntuu, että joudun kaikki asiat käymään aina läpi vaikeimman kautta. Viime hetkellä on muutettava suunnitelmia, kun joku paikka onkin yllättävästi ja poikkeuksellisesti suljettu juuri sinä päivänä kun olen menossa hoitamaan asiaani. Ja aiheutuu ketjureaktioita, joista saan moitteita, kun en hoida asiaa sujuvasti. Ja kun yritän selittää, mistä kaikki johtui, minulle vain sanotaan että joo joo seli seli.
Minun ei myöskään koskaan kannata ns. fuskata mistään. Sen olen hyvin oppinut elämäni varrella. Jään aina kiinni. Minulla ei sellaista tuuria ole, että onnistuisin.
Onpa sinulla tylyjä lähiomaisia. Toivon, että löydät rakkautta ja luotettavia, hyväsydämisiä ystäviä elämääsi. Ajattele, että vaikket olisi klassisen kaunis, olet sievä (oletan, että olet nainen) tai kivannäköinen ja joka tapauksessa riittävän hyvännäköinen kelle tahansa. Ääliöitä ei lasketa. Kaikkea hyvää!
Ehkä siinä työpaikassa on jotain sellaista, että se varoittaa sinua itsestään. :) Tai koneiden huoltoväli, mutta huolto maksaa melko paljon.
Te , joilla epäonni kasautuu , ajatelkaa sitä hetkeä kun onni alkaa kasautumaan. Ketjussa tapahtuu vain hienoja juttuja. Sitä kohden.
Vierailija kirjoitti:
On näitä sähläreitä joille aina sattuu sitä ja tätä, siksi juuri noita työttömiä ei palkata.
Esimerkiksi tuo bussi myöhässä homma, siksi järkeävä menee jo edellisellä vuorolla, että on sitä pelivaraa, eli ehtii hyvin vaikka bussi olisi myöhässä tai jäisi vaikka vuoro väliin.
Joo hiton hyvä neuvo. Maanantai-perjantai bussi menee 7:10, lauantai-sunnuntai 11:00...viikosta toiseen. Ei tule kuin seuraavana aamuna se seuraava bussi. Joo.
Uskon, että kaikki on ennalta määrättyä. Ja että kaikella on aikansa ja paikkansa. Kaikki on hakattu kiveen jo ennen aikojen alkua. Kuka elää minkäkinlaisen elämän, kenestä tulee mitäkin jne. Kun joku saavuttaa jotakin suurta, puhutaan onnesta. Hänellä kävi onni, koska sattui sattumalta, tietyistä syistä, saavuttamaan asian joka sattui olemaan ennalta määrättyä, että tämä juttu käy juuri hänelle. Kun sattuu ajoittamaan asiat juuri oikeaan aikaan juuri siten kuin oli ennalta määrätty. Ihmiset eivät tiedä tulevaisuuttaan, siitä ei kukaan kerro, joten kaikki on sattumien varassa, miten asiat sujuvat oman mielen, halujen, toiveiden, pyrkimysten ym. suhteen. Elämässä tarvitaan onnea. Tätä, että kaikki on ennalta määrätty, tukee erilaiset enneunet. Miten helvetissä kukaan voi nähdä enneunen, joka jossain kohtaa, myöhemmin toteutuu ja asiat menevät juuri niin kuin unessa oli, jos sitä ei olisi ennalta määrätty? Olen mennyt paikkoihin, joihin saavuttuani olen ihmetellyt, miten tässä on jotain tuttua, vaikka täällä nyt ensimmäistä kertaa olen. Sitten olen muistanut, kuinka joskus vuosia sitten näin unessa tämän paikan. Kyllä on asiat ennalta määrätty senkin suhteen, että missä tulet liikkumaan.
Uskon myös siihen, että on huonoa onnea tuottavia esineitä. Ostin syksyllä 03 takin, joka tuotti mulle huonoa onnea. Aina kun kuljin kyseinen takki päällä, jouduin johonkin paskaan tilanteeseen. Viimeisiä kertoja, kun kuljin siinä takissa, kohtasin erään vittumaisimman entisen naapurin mikä mulla on ikinä ollut. Asuinkin jo ihan eri paikkakunnalla kuin edellisellä kohtaamisella ja silti tämä käveli vastaan ihan randomisti ja loi minuun heti pitkän vihaisen katseen. Ihan täysi mysteeri, mistä se vihanpito tulee. Kyseinen tyyppi on jonkun sortin narsisti. Myöhemmin hävitin takin viemällä sen läheiseen kierrätyspisteeseen, jonne voi viedä tavaroita ja sieltä ne sitten annetaan eteenpäin, kun sinne joku menee ja tarvitsee esim. astioita, vaatetta tms. No, vähän sen jälkeen, kun vein takkini sinne, tuli mestaan luteita jonkun tavaroiden mukana ja mesta on yhä suljettu. Tämä kyllä taisi todistaa sen, että joku kirous siinä takissa täytyi olla. Vähäsen liikaa sattumia ollakseen sattumia.
Sitähän ei voi tietää. Kohtalo puuttui peliin.