Lue keskustelun säännöt.
Biologisen isän henkilöllisyyden kertomatta jättäminen?
19.04.2023 |
Onko täällä muita ketkä on koko elämänsä enemmän tai vähemmän salanneet tai jättäneet kertomatta oman biologisen isänsä henkilöllisyyden muille ihmisille?
Itse en ole asiaa edes varsinaisesti salannut, ennemminkin vaan jättänyt kertomatta. Osa läheisistäni tietää tästä. Asialla ei varsinaisesti ole ollut tosin merkitystä, koska biologinen isäni kuoli kun olin 7v.
Miltä tämä teistä tuntuu? Itselleni asia on ollut itsestäänselvyys niin kauan, etten oikeastaan mitenkäöm aktiivisesti ajattele asiaa. Sillä ei ole ollut merkitystä, koska en ollut edes juurikaan tekemisissä biologisen isän tai sukunsa kanssa. Itse aloin miettiä asiaa, kun eräälle kaverilleni selvisi biologisen isäni henkilöllisyys ja hän oli ihan järkyttynyt siitä että miten niin ei ole merkitystä.
Miltä tämä kaikki siis kuulostaa?
Kommentit (28)
Lapsella on oikeus tietää biologiset vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sä itse tiedät biologisen isäsi, ja se riittää sulle, niin sehän on ok. En keksi mitään syytä, miksi siitä pitäisi kenellekään tehdä selvyyttä. Se taasen, jos äiti ei kerro lapselleen, on eri juttu, sitä en ymmärrä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus tietää biologiset vanhemmat.
Aloituksesta päätellen ap tietää biologiset vanhempansa varsin hyvin.
Siitähän tässä ei kuitenkaan ollut kyse.
Itse saan adoptoituna toisinaan kuulla samantyylistä kauhistelua, kun joillekin selviää että olenkin adoptoitu. Sitten jotkut alkaa vielä kysellä että entäs ne sun oikeat vanhemmat, tarkoittaen biologisia.
Ehkä joillekin ihmisille on vaikeaa käsittää, että en elä elämääni vain adoptiolapsen roolissa, tai että asia olisi missään pääroolissa elämässäni.
Vanha totuus pitänee edelleen paikkansa.;Helpompi se on pakottaa mies isäksi kuin nainen äidiksi. - Ja vaikka tosinaan saattaa olla ihan hyvät perusteet sille, ettei lapsi tapaa toista vanhemapaansa, niin silti jotenkin tuntuu pahalta. Biologinen syntyperä on eri asia kuin vanhemman mahd. tapaaminen
Ei lapsi ole voinut valita ja päättää omia vanhempiaan. Ja "hyvinvointi valtiommekin" mahdollistaa erilaisia apua ja tukea yrittää tavata sellaistakin vanhempaa, jonka käytös on arvaamatonta ja mahdollsiesti jopa eritavoin loukkaavaa ja satuttavaa.
- Tosiaalta jos vanhempi omalla käytöksellään osoittaa, ettei häneen voi luottaa edes valvotun tapaamsien ajan tai jos hän itse ei tee elettäkään lasta tavatakseen, niin ei lasta voi pakottaa tapaamaan vanhempaansa.
Mutta, mutta biologisen syntyperänsä useimmat luultavasti jossain vaiheessa haluaisivat tietää., vaikka tuo biologinen alkuperä olsi sitten vaikka keinohedelmöitys tai yhdenyön juttu ja tai mikä hyvänsä.
Mikä on riittävä peruste salata se?
Uskovainen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha totuus pitänee edelleen paikkansa.;Helpompi se on pakottaa mies isäksi kuin nainen äidiksi. - Ja vaikka tosinaan saattaa olla ihan hyvät perusteet sille, ettei lapsi tapaa toista vanhemapaansa, niin silti jotenkin tuntuu pahalta. Biologinen syntyperä on eri asia kuin vanhemman mahd. tapaaminen
Ei lapsi ole voinut valita ja päättää omia vanhempiaan. Ja "hyvinvointi valtiommekin" mahdollistaa erilaisia apua ja tukea yrittää tavata sellaistakin vanhempaa, jonka käytös on arvaamatonta ja mahdollsiesti jopa eritavoin loukkaavaa ja satuttavaa.
- Tosiaalta jos vanhempi omalla käytöksellään osoittaa, ettei häneen voi luottaa edes valvotun tapaamsien ajan tai jos hän itse ei tee elettäkään lasta tavatakseen, niin ei lasta voi pakottaa tapaamaan vanhempaansa.
Mutta, mutta biologisen syntyperänsä useimmat luultavasti jossain vaiheessa haluaisivat tietää., vaikka tuo biologinen alkuperä olsi sitten vaikka keinohedelmöitys tai yhdenyön juttu ja tai mikä hyvänsä.
Mikä on riittävä peruste salata se?
Uskovainen mies
Miksi se ettei lapsi tapaisi biologista vanhempaa tuntuisi pahalta?
Miksi biologisen vanhemman tapaaminen on niin tärkeää, että se pitäisi järjestää vaikka sitten käytökseltään arvaamattoman ihmisen kanssa valvottuna tapaamisena tms?
Vierailija kirjoitti:
Jos sä itse tiedät biologisen isäsi, ja se riittää sulle, niin sehän on ok. En keksi mitään syytä, miksi siitä pitäisi kenellekään tehdä selvyyttä. Se taasen, jos äiti ei kerro lapselleen, on eri juttu, sitä en ymmärrä lainkaan.
Ole sinä vain ymmärtämättä, minä kyllä ymmärrän äitiäni joka ei ole puhunut minulle isästäni ennen kuin oma-aloitteisesti aikuisena kysyin. Tajusin lapsena, että sille on joku syy miksi tästä asiasta ei ole minulle puhuttu, joten en ikinä kysynyt ja hyvä niin, en minä niitä asioita olisi lapsena ymmärtänyt.
Muita ihmisiä esimerkiksi koulussa sen sijaan asia on kovastikin kiinnostanut, minkäänlaista ymmärrystä ei sitä minulta tentattaessa ole ollut siitä, että nämä voivat olla hyvinkin herkkiä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sä itse tiedät biologisen isäsi, ja se riittää sulle, niin sehän on ok. En keksi mitään syytä, miksi siitä pitäisi kenellekään tehdä selvyyttä. Se taasen, jos äiti ei kerro lapselleen, on eri juttu, sitä en ymmärrä lainkaan.
Biologinen "isäni" tappoi vaimonsa ja pikkusisarukseni. Jos olisin ollut niin pieni silloin etten olisi itse tajunnut asiaa, olisi epäilemättä ollut parempi, ettei minulle lapsena olisi kerrottu biologisen "isän" henkilöllisyyttä tai tekemisiä. Pelkällä nimellä kun olisi saanut selville tekonsa. Ei lapsen kuuluisi joutua elämään sellaisen asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sä itse tiedät biologisen isäsi, ja se riittää sulle, niin sehän on ok. En keksi mitään syytä, miksi siitä pitäisi kenellekään tehdä selvyyttä. Se taasen, jos äiti ei kerro lapselleen, on eri juttu, sitä en ymmärrä lainkaan.
Biologinen "isäni" tappoi vaimonsa ja pikkusisarukseni. Jos olisin ollut niin pieni silloin etten olisi itse tajunnut asiaa, olisi epäilemättä ollut parempi, ettei minulle lapsena olisi kerrottu biologisen "isän" henkilöllisyyttä tai tekemisiä. Pelkällä nimellä kun olisi saanut selville tekonsa. Ei lapsen kuuluisi joutua elämään sellaisen asian kanssa.
Kauhea juttu, olen todella todella pahoillani puolestasi. Ja tietysti äitipuolesi ja pikkusisaruksesi puolesta myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sä itse tiedät biologisen isäsi, ja se riittää sulle, niin sehän on ok. En keksi mitään syytä, miksi siitä pitäisi kenellekään tehdä selvyyttä. Se taasen, jos äiti ei kerro lapselleen, on eri juttu, sitä en ymmärrä lainkaan.
Biologinen "isäni" tappoi vaimonsa ja pikkusisarukseni. Jos olisin ollut niin pieni silloin etten olisi itse tajunnut asiaa, olisi epäilemättä ollut parempi, ettei minulle lapsena olisi kerrottu biologisen "isän" henkilöllisyyttä tai tekemisiä. Pelkällä nimellä kun olisi saanut selville tekonsa. Ei lapsen kuuluisi joutua elämään sellaisen asian kanssa.
Ei sinun tarvitse kertoa kellekään mitään itsestäsi mitä et ole valmis kertomaan.
On varmasti ollut vaikea kasvaa tuon kokemuksen ja tiedon kanssa. Jos olisin kaverisi ja kertoisit, niin kiittäisin että uskallat jakaa kanssani jotain luottamuksellista ja vaikeaa asiaa, ja suhde voisi vahvistua.
En oikein ymmärrä mistä tämä kaverisi nyt niin järkyttyi, että miksi hänestä sillä on väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha totuus pitänee edelleen paikkansa.;Helpompi se on pakottaa mies isäksi kuin nainen äidiksi. - Ja vaikka tosinaan saattaa olla ihan hyvät perusteet sille, ettei lapsi tapaa toista vanhemapaansa, niin silti jotenkin tuntuu pahalta. Biologinen syntyperä on eri asia kuin vanhemman mahd. tapaaminen
Ei lapsi ole voinut valita ja päättää omia vanhempiaan. Ja "hyvinvointi valtiommekin" mahdollistaa erilaisia apua ja tukea yrittää tavata sellaistakin vanhempaa, jonka käytös on arvaamatonta ja mahdollsiesti jopa eritavoin loukkaavaa ja satuttavaa.
- Tosiaalta jos vanhempi omalla käytöksellään osoittaa, ettei häneen voi luottaa edes valvotun tapaamsien ajan tai jos hän itse ei tee elettäkään lasta tavatakseen, niin ei lasta voi pakottaa tapaamaan vanhempaansa.
Mutta, mutta biologisen syntyperänsä useimmat luultavasti jossain vaiheessa haluaisivat tietää., vaikka tuo biologinen alkuperä olsi sitten vaikka keinohedelmöitys tai yhdenyön juttu ja tai mikä hyvänsä.
Mikä on riittävä peruste salata se?
Uskovainen mies
Miksi se ettei lapsi tapaisi biologista vanhempaa tuntuisi pahalta?
Miksi biologisen vanhemman tapaaminen on niin tärkeää, että se pitäisi järjestää vaikka sitten käytökseltään arvaamattoman ihmisen kanssa valvottuna tapaamisena tms?
Tämä nyt menee vähän ohi aiheen, joka oli alunperin biologisne isän kertoamtta jättäminen... Mutta jos jatkan niin biologisen toisen vanhemman tai tässä isän tapaamsien oikeutus, niin asiaan tuskin on yhtä oikeaa tai väärää vastausta.
On totta että lapsi voi varttua ja kasvaa monin tavoin oikein hyvin ja erinomaisesti ilman, että hän tapaa lainkaan toista vanhempaansa. - Ongelmallsiempi tilanne on ne, jossa lapsella on biologinen vanhempi mutta hänen käytöksensa on arvaamatonta ja mahd. jopa loukkaavaa ja satuttavaa lasta tai esi, toista vanhempaa tai vaikka tapaamsien valvojaa kohtaan. Minun on jotenkin vaikeuksia -tässä kohtaa olen varmaan vähän naivi- uskoa. että vanhempi, joka itse haluaa tietosiesti tavata ja viettää aikaansa lapsensa kanssa olisi koko lapsen lapsuuden ajan niin julmaa ja loukkavaa käytöstä harjoittava, että hänen henkilöllisyytensä olsi lapsen edun mukaisesti salattava. Tai saman estää lapsen ja vanhemman edes valvottu tapaaminen. Mitä lapsi tästä tai näsitä tapaamisista saa? En tiedä. Voi olla. että parhaimmillaan kauniin muiston mutta pahimillaan loppuiän trauman tai traumoja.
Ei ole mielestäni oikein sekään, että lapsi jätetään aina muiden kertoman ja esittämän varaan jossa ainoat mielikuvat hänellä on vanhemmsta ne, joita 2. vanhempi hänelle kertoo ja esittää ilman, että edes joskus saatettaisiin yrittää sitä, että lapsi saattaisi tavata tosien vanhempansa; jolloin tosien vanhemman on myös haluttava tapaamsita ja jos hän oikeasti haluaa, niin osattava ja kyettävä käyttäytymään sen mukaisesti. Vaikeita ja hankalia tilanteita saattavat olla tietysti ne tilanteet, jolloin 2. vanhempi on hyvin sairas mutta ei ymmärrä itse oman sairautensa laatua ja kieltäytyy systemaattisesti hoidosta ja mahd. lääkityksestä/ muusta avusta.
Uskon, että useimmilla meistä on halu tietää kuka tai ketkä ovat meidön biologiset vanhemmat, vaikka meillä ei olisi mahdollisuutta viettää heidän tai hesistä tosien kanssa aikaa. Tai vaikka he tai toinen heistä jäisi meille kokonaan tuntemattomaksi ja vieraaksi; kuin he tai hän olisi kuollut, vaikka saatatsiikin todellsuudessa elää jossain toisaalla. - - - Sitä toivosi, että vaikka sanotaan, että me vanhemmat voimme saada lapsia niin kyllä minusta on jotain perää siinäkin kun sanotaan, että viimeistään lasten myötä osasta saattaa tulla aikuisia; vaikka näin todetessan tulen, ehkä tahattomasti loukanneeksi montaa sellaista, jolla ei syystä tai toisesta ole lapsia.
Uskovainen meis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha totuus pitänee edelleen paikkansa.;Helpompi se on pakottaa mies isäksi kuin nainen äidiksi. - Ja vaikka tosinaan saattaa olla ihan hyvät perusteet sille, ettei lapsi tapaa toista vanhemapaansa, niin silti jotenkin tuntuu pahalta. Biologinen syntyperä on eri asia kuin vanhemman mahd. tapaaminen
Ei lapsi ole voinut valita ja päättää omia vanhempiaan. Ja "hyvinvointi valtiommekin" mahdollistaa erilaisia apua ja tukea yrittää tavata sellaistakin vanhempaa, jonka käytös on arvaamatonta ja mahdollsiesti jopa eritavoin loukkaavaa ja satuttavaa.
- Tosiaalta jos vanhempi omalla käytöksellään osoittaa, ettei häneen voi luottaa edes valvotun tapaamsien ajan tai jos hän itse ei tee elettäkään lasta tavatakseen, niin ei lasta voi pakottaa tapaamaan vanhempaansa.
Mutta, mutta biologisen syntyperänsä useimmat luultavasti jossain vaiheessa haluaisivat tietää., vaikka tuo biologinen alkuperä olsi sitten vaikka keinohedelmöitys tai yhdenyön juttu ja tai mikä hyvänsä.
Mikä on riittävä peruste salata se?
Uskovainen mies
Miksi se ettei lapsi tapaisi biologista vanhempaa tuntuisi pahalta?
Miksi biologisen vanhemman tapaaminen on niin tärkeää, että se pitäisi järjestää vaikka sitten käytökseltään arvaamattoman ihmisen kanssa valvottuna tapaamisena tms?Tämä nyt menee vähän ohi aiheen, joka oli alunperin biologisne isän kertoamtta jättäminen... Mutta jos jatkan niin biologisen toisen vanhemman tai tässä isän tapaamsien oikeutus, niin asiaan tuskin on yhtä oikeaa tai väärää vastausta.
On totta että lapsi voi varttua ja kasvaa monin tavoin oikein hyvin ja erinomaisesti ilman, että hän tapaa lainkaan toista vanhempaansa. - Ongelmallsiempi tilanne on ne, jossa lapsella on biologinen vanhempi mutta hänen käytöksensa on arvaamatonta ja mahd. jopa loukkaavaa ja satuttavaa lasta tai esi, toista vanhempaa tai vaikka tapaamsien valvojaa kohtaan. Minun on jotenkin vaikeuksia -tässä kohtaa olen varmaan vähän naivi- uskoa. että vanhempi, joka itse haluaa tietosiesti tavata ja viettää aikaansa lapsensa kanssa olisi koko lapsen lapsuuden ajan niin julmaa ja loukkavaa käytöstä harjoittava, että hänen henkilöllisyytensä olsi lapsen edun mukaisesti salattava. Tai saman estää lapsen ja vanhemman edes valvottu tapaaminen. Mitä lapsi tästä tai näsitä tapaamisista saa? En tiedä. Voi olla. että parhaimmillaan kauniin muiston mutta pahimillaan loppuiän trauman tai traumoja.
Ei ole mielestäni oikein sekään, että lapsi jätetään aina muiden kertoman ja esittämän varaan jossa ainoat mielikuvat hänellä on vanhemmsta ne, joita 2. vanhempi hänelle kertoo ja esittää ilman, että edes joskus saatettaisiin yrittää sitä, että lapsi saattaisi tavata tosien vanhempansa; jolloin tosien vanhemman on myös haluttava tapaamsita ja jos hän oikeasti haluaa, niin osattava ja kyettävä käyttäytymään sen mukaisesti. Vaikeita ja hankalia tilanteita saattavat olla tietysti ne tilanteet, jolloin 2. vanhempi on hyvin sairas mutta ei ymmärrä itse oman sairautensa laatua ja kieltäytyy systemaattisesti hoidosta ja mahd. lääkityksestä/ muusta avusta.
Uskon, että useimmilla meistä on halu tietää kuka tai ketkä ovat meidön biologiset vanhemmat, vaikka meillä ei olisi mahdollisuutta viettää heidän tai hesistä tosien kanssa aikaa. Tai vaikka he tai toinen heistä jäisi meille kokonaan tuntemattomaksi ja vieraaksi; kuin he tai hän olisi kuollut, vaikka saatatsiikin todellsuudessa elää jossain toisaalla. - - - Sitä toivosi, että vaikka sanotaan, että me vanhemmat voimme saada lapsia niin kyllä minusta on jotain perää siinäkin kun sanotaan, että viimeistään lasten myötä osasta saattaa tulla aikuisia; vaikka näin todetessan tulen, ehkä tahattomasti loukanneeksi montaa sellaista, jolla ei syystä tai toisesta ole lapsia.
Uskovainen meis
Jos vanhempi käyttäytyy valvotullakin tapaamisella arvaamattomasti tai väkivaltaisesti, lapsi tuskin toiste haluaa sellaiseen tapaamiseen mennä. Jos edes sellaista järjestettäisiinkään. Tapaamisen nimittäin tulee olla lapsen edun mukaista, ei lapselle vaarallinen tai uhkaava tilanne. Ja tapaaminen edellyttää sitä että lapsi itse sitä tahtoisi.
Esimerkiksi tietyistä mielenterveysongelmista ja persoonallisuushäiriöistä kärsivillä voi hyvinkin olla jopa pakkomielteinen halu tavata lastaan, koska voivat esimerkiksi kokea lapsen omaisuudekseen, vaikkei lapsen hyvinvointi tai etu heitä kiinnostaisi tippaakaan. Siksi tapaamisia pitää aina harkita tapauskohtaisesti, eikä olettaa tapaamisen olevan aina hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha totuus pitänee edelleen paikkansa.;Helpompi se on pakottaa mies isäksi kuin nainen äidiksi. - Ja vaikka tosinaan saattaa olla ihan hyvät perusteet sille, ettei lapsi tapaa toista vanhemapaansa, niin silti jotenkin tuntuu pahalta. Biologinen syntyperä on eri asia kuin vanhemman mahd. tapaaminen
Ei lapsi ole voinut valita ja päättää omia vanhempiaan. Ja "hyvinvointi valtiommekin" mahdollistaa erilaisia apua ja tukea yrittää tavata sellaistakin vanhempaa, jonka käytös on arvaamatonta ja mahdollsiesti jopa eritavoin loukkaavaa ja satuttavaa.
- Tosiaalta jos vanhempi omalla käytöksellään osoittaa, ettei häneen voi luottaa edes valvotun tapaamsien ajan tai jos hän itse ei tee elettäkään lasta tavatakseen, niin ei lasta voi pakottaa tapaamaan vanhempaansa.
Mutta, mutta biologisen syntyperänsä useimmat luultavasti jossain vaiheessa haluaisivat tietää., vaikka tuo biologinen alkuperä olsi sitten vaikka keinohedelmöitys tai yhdenyön juttu ja tai mikä hyvänsä.
Mikä on riittävä peruste salata se?
Uskovainen mies
Miksi se ettei lapsi tapaisi biologista vanhempaa tuntuisi pahalta?
Miksi biologisen vanhemman tapaaminen on niin tärkeää, että se pitäisi järjestää vaikka sitten käytökseltään arvaamattoman ihmisen kanssa valvottuna tapaamisena tms?Tämä nyt menee vähän ohi aiheen, joka oli alunperin biologisne isän kertoamtta jättäminen... Mutta jos jatkan niin biologisen toisen vanhemman tai tässä isän tapaamsien oikeutus, niin asiaan tuskin on yhtä oikeaa tai väärää vastausta.
On totta että lapsi voi varttua ja kasvaa monin tavoin oikein hyvin ja erinomaisesti ilman, että hän tapaa lainkaan toista vanhempaansa. - Ongelmallsiempi tilanne on ne, jossa lapsella on biologinen vanhempi mutta hänen käytöksensa on arvaamatonta ja mahd. jopa loukkaavaa ja satuttavaa lasta tai esi, toista vanhempaa tai vaikka tapaamsien valvojaa kohtaan. Minun on jotenkin vaikeuksia -tässä kohtaa olen varmaan vähän naivi- uskoa. että vanhempi, joka itse haluaa tietosiesti tavata ja viettää aikaansa lapsensa kanssa olisi koko lapsen lapsuuden ajan niin julmaa ja loukkavaa käytöstä harjoittava, että hänen henkilöllisyytensä olsi lapsen edun mukaisesti salattava. Tai saman estää lapsen ja vanhemman edes valvottu tapaaminen. Mitä lapsi tästä tai näsitä tapaamisista saa? En tiedä. Voi olla. että parhaimmillaan kauniin muiston mutta pahimillaan loppuiän trauman tai traumoja.
Ei ole mielestäni oikein sekään, että lapsi jätetään aina muiden kertoman ja esittämän varaan jossa ainoat mielikuvat hänellä on vanhemmsta ne, joita 2. vanhempi hänelle kertoo ja esittää ilman, että edes joskus saatettaisiin yrittää sitä, että lapsi saattaisi tavata tosien vanhempansa; jolloin tosien vanhemman on myös haluttava tapaamsita ja jos hän oikeasti haluaa, niin osattava ja kyettävä käyttäytymään sen mukaisesti. Vaikeita ja hankalia tilanteita saattavat olla tietysti ne tilanteet, jolloin 2. vanhempi on hyvin sairas mutta ei ymmärrä itse oman sairautensa laatua ja kieltäytyy systemaattisesti hoidosta ja mahd. lääkityksestä/ muusta avusta.
Uskon, että useimmilla meistä on halu tietää kuka tai ketkä ovat meidön biologiset vanhemmat, vaikka meillä ei olisi mahdollisuutta viettää heidän tai hesistä tosien kanssa aikaa. Tai vaikka he tai toinen heistä jäisi meille kokonaan tuntemattomaksi ja vieraaksi; kuin he tai hän olisi kuollut, vaikka saatatsiikin todellsuudessa elää jossain toisaalla. - - - Sitä toivosi, että vaikka sanotaan, että me vanhemmat voimme saada lapsia niin kyllä minusta on jotain perää siinäkin kun sanotaan, että viimeistään lasten myötä osasta saattaa tulla aikuisia; vaikka näin todetessan tulen, ehkä tahattomasti loukanneeksi montaa sellaista, jolla ei syystä tai toisesta ole lapsia.
Uskovainen meis
Jos vanhempi käyttäytyy valvotullakin tapaamisella arvaamattomasti tai väkivaltaisesti, lapsi tuskin toiste haluaa sellaiseen tapaamiseen mennä. Jos edes sellaista järjestettäisiinkään. Tapaamisen nimittäin tulee olla lapsen edun mukaista, ei lapselle vaarallinen tai uhkaava tilanne. Ja tapaaminen edellyttää sitä että lapsi itse sitä tahtoisi.
Esimerkiksi tietyistä mielenterveysongelmista ja persoonallisuushäiriöistä kärsivillä voi hyvinkin olla jopa pakkomielteinen halu tavata lastaan, koska voivat esimerkiksi kokea lapsen omaisuudekseen, vaikkei lapsen hyvinvointi tai etu heitä kiinnostaisi tippaakaan. Siksi tapaamisia pitää aina harkita tapauskohtaisesti, eikä olettaa tapaamisen olevan aina hyvä asia.
En oleta, että lapsen tapaaminen olisi aina hyvä asia. - Anteeksi jos tulin edellä antaneeksi sellaisen meileikuvan
Olen samaa mieltä siinä, että ei ole lapsen edun ja oikeuskien mukaista se, että hän joutusi mahd. tappaan toista vanhempaa, joka toimisiarvaamattomasti ja loukkaavasti tai satuttavasti joko lasta itseään tai mahd. valvojaa tai toista vanhempaa kohtaan.
Mutta sen verran naivin optimisti ja kuka ties täysin idiootti kun kuvittelen sinisilmäisesti ja hölmönä, että haluan yrittää uskoa, että jos lapsen 2. vanhempi oikeasti haluaa tavata lasta, niin hän jollain kohtaa saattaisi olla niin "hyvässä kunnossa" lapsen lapsuuden aikana (ikävuosien 0-18 välillä), että lapsen ja hänen valvottu tapaamista voistaiin harkita. Siis harkita. - Jokainen tapaaminen on silloin kun tiedetään 2. vanhemmat olevan edellä kerrotulla tavalla arvaamaton ja mahd. loukkaava ja satuttava on harkittava huolella etukäteen.
Ja harkinta ei ole vain sitä, että mietitäääm edellytyksiä siihen että millä perusteilla tapaamien tulisi toteuttaa vaan myös istä, että mietitään ne perusteet, joilla se saattaisi olla parempi jättää toteuttamatta.
Uskovainen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se sun isä joka tapauksessa ja niitä geenejä kannat, haluat tai et.
Vierailija kirjoitti:
On se sun isä joka tapauksessa ja niitä geenejä kannat, haluat tai et.
Taas huomasin oman typeryyteni Luinkohan aluksi lainkaan avausta vai pelkän sen otsikon, koska onhan sillä huomattava ero kuka tai ketkä jättävät kertomatta. - On kertomatta jättäjä lapsi, joka mahd. tietää biologisen vanhempansa (tässä isänsä) vai onko kertomatta jättäjä toinen vanhempi.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
On se sun isä joka tapauksessa ja niitä geenejä kannat, haluat tai et.
Toivottavasti et kuitenkaan mene töräyttelemään tuollaisia kenellekään todellisessa elämässä.
Isä on eri asia kuin biologinen isä.
Vierailija kirjoitti:
On se sun isä joka tapauksessa ja niitä geenejä kannat, haluat tai et.
Minä olen saanut alkuni anonyymisti luovutetusta sukusoluista. Isäni on se henkilö, joka on alusta alkaen ollut isäni sosiaalisesti ja juridisesti. Biologinen sukusolujen luovuttaja ei ole isä.
Käsitteet haltuun.
Siis miksi pitäisi kertoa? Mietin vaan tilannetta, jossa asia tulisi esiin.
Minä kerroin vasta rippikoululaiselle, että hänen biologinen isänsä on toinen mies mitä hän on isäksi kutsunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se sun isä joka tapauksessa ja niitä geenejä kannat, haluat tai et.
Minä olen saanut alkuni anonyymisti luovutetusta sukusoluista. Isäni on se henkilö, joka on alusta alkaen ollut isäni sosiaalisesti ja juridisesti. Biologinen sukusolujen luovuttaja ei ole isä.
Käsitteet haltuun.
Niin sanottu juridinen kusipää aina hakkasi kun oli humalassa, että sellaiset sosiaaliset kanssakäymiset mulla. Isä - on paljon laajempi käsite kun jokin lakipykälä en tule koskaan kutsumaan häntä isäksi!
Käsitteet on hallussa.
Ymmärrän hyvin, että asia ei ehkä ole niin merkityksellinen jos kerran yhteyksiä sinne biosukuunkaan ei oikein ole.